Iorgos Filinos - Muutoshistoria

Jarnor (31. maaliskuuta 2025 kello 11.41)

2025-03-31T11:41:54Z

← Vanhempi versio		Versio 31. maaliskuuta 2025 kello 14.41
Rivi 41:		Rivi 41:
	<div class="noautonum">__TOC__</div>		<div class="noautonum">__TOC__</div>

	[[Filinos]]in [[proedros]], [[Fukilos Filinos]]in isä.		Iorgos Filinos on [[Filinos]]in [[proedros]] ja [[Fukilos Filinos]]in isä.

	==Elämä Erdetriassa==		==Elämä Erdetriassa==

	Filinos-~~dynastian~~ oli paennut [[Kallimea]]sta [[Erdetria]]an vuonna [[3036]], ja Iorgos kaksosveljensä [[Isidoros Filinos\|Isidoros]]in kanssa edusti toista maanpaossa syntynyttä sukupolvea. Poikien äidin [[Afroditi Filinos\|Afroditin]] odottaessa rukoiltiin syntyväksi luonnollisesti poikaa, ja kun niitä tulikin kaksi, oli isä riemuissaan. Riemu vaihtui nopeasti kuitenkin hienoiseksi pettymykseksi, kun kaksospojista kumpikaan ei näyttänyt omaavan dynastisen perijän maagista hehkua.		Filinos-dynastia oli paennut [[Kallimea]]sta [[Erdetria]]an vuonna [[3036]], ja Iorgos kaksosveljensä [[Isidoros Filinos\|Isidoros]]in kanssa edusti toista maanpaossa syntynyttä sukupolvea. Poikien äidin [[Afroditi Filinos\|Afroditin]] odottaessa rukoiltiin syntyväksi luonnollisesti poikaa, ja kun niitä tulikin kaksi, oli isä riemuissaan. Riemu vaihtui nopeasti kuitenkin hienoiseksi pettymykseksi, kun kaksospojista kumpikaan ei näyttänyt omaavan dynastisen perijän maagista hehkua.

	Iorgos ja Isidoros kasvoivat maanpaossa, eikä heidän harteilleen juurikaan asetettu paineita Filinosin suvun tulevaisuutta koskien, vaan Dionysios ja Afroditi keskittyivät yrittämään lisää lapsia, ja etenkin poikaa, josta olisi tuleva uusi [[dynastinen perijä]]. Viiden vuoden iässä kaksoset saivatkin pikkuveljen, [[Fanis Filinos\|Fanisin]], mutta tälläkään ei ollut toivottua ominaisuutta. Kovasta yrityksestä huolimatta Iorgosin viimeiseksi sisarukseksi jäi vuonna [[3091]] syntynyt [[Persephone Filinos\|Persephone]], eikä kaivattua dynastista perijää saapunut.		Iorgos ja Isidoros kasvoivat maanpaossa, eikä heidän harteilleen juurikaan asetettu paineita Filinosin suvun tulevaisuutta koskien, vaan Dionysios ja Afroditi keskittyivät yrittämään lisää lapsia, ja etenkin poikaa, josta olisi tuleva uusi [[dynastinen perijä]]. Viiden vuoden iässä kaksoset saivatkin pikkuveljen, [[Fanis Filinos\|Fanisin]], mutta tälläkään ei ollut toivottua ominaisuutta. Kovasta yrityksestä huolimatta Iorgosin viimeiseksi sisarukseksi jäi vuonna [[3091]] syntynyt [[Persephone Filinos\|Persephone]], eikä kaivattua dynastista perijää saapunut.

Jarnor (9. maaliskuuta 2020 kello 18.14)

2020-03-09T18:14:29Z

← Vanhempi versio		Versio 9. maaliskuuta 2020 kello 21.14
Rivi 83:		Rivi 83:
	Paitsi että Filinosin sukuun syntyi yksi jäsen lisää vuonna [[3111]], niin haudan lepoon saateltiin vuosien [[3111]] ja [[3112]] aikana Filinosin suvusta niin [[Nestoras Filinos\|Nestoras]], [[Dionysios Filinos\|Dionysios]], [[Isidoros Filinos\|Isidoros]] kuin [[Afroditi Filinos\|Afroditikin]]. Loputtomilta tuntuvat hautajaiset järjestelyineen imivät Pythiasta viimeisetkin voimat, ja hän joutui vuodelepoon useaksi kuukaudeksi. Kun kaikki isovanhemmatkin olivat poissa, joutui Fukilos vanhimpana lapsena, mutta vain kuusivuotiaana, huolehtimaan äidistään ja sisaruksistaan Iorgosin työskennellessä perheen elannon eteen. Fukilosin viettäessä lähes koko vuoden 3112 kesän sisätiloissa hänellä ei ollut seuranaan muita kuin huollettavansa, ja paras ystävänsä [[Opilios Isakiotes]], jonka isä [[Olimpios Isakiotes\|Olimpios]] toimi tuolloin [[Metokhites]]-dynastian [[proedros]]ina. Pojat leikkivät yhdessä aina kun velvollisuudet sen sallivat. Leikit olivat mielikuvituksellisia, ja niitä leikittiin vaatimattomilla ja vähillä leluilla, joiden joukossa ei ollut kuin yksi esine, joka ei ollut puusta veistetty. Kyseessä oli [[Panagiotakis Filinos]]in valmistama omituinen vempele, jossa kampea kääntämällä muutama pienempi pallo kiersi isompaa keskellä sijaitsevaa palloa. Härveli oli varjeltu, ja sitä säilytettiin korkean kaapiston ylähyllyllä, mutta kurittomat pikkupojat kaivoivat sen esiin piilostaan aina kun aikuisten silmä vain vältti. Mitään käsitystä ei naskaleilla ollut vekottimen tarkoitusperästä, mutta pallojen kiertoliike oli hypnoottista seurattavaa tylsistyneille pojille.		Paitsi että Filinosin sukuun syntyi yksi jäsen lisää vuonna [[3111]], niin haudan lepoon saateltiin vuosien [[3111]] ja [[3112]] aikana Filinosin suvusta niin [[Nestoras Filinos\|Nestoras]], [[Dionysios Filinos\|Dionysios]], [[Isidoros Filinos\|Isidoros]] kuin [[Afroditi Filinos\|Afroditikin]]. Loputtomilta tuntuvat hautajaiset järjestelyineen imivät Pythiasta viimeisetkin voimat, ja hän joutui vuodelepoon useaksi kuukaudeksi. Kun kaikki isovanhemmatkin olivat poissa, joutui Fukilos vanhimpana lapsena, mutta vain kuusivuotiaana, huolehtimaan äidistään ja sisaruksistaan Iorgosin työskennellessä perheen elannon eteen. Fukilosin viettäessä lähes koko vuoden 3112 kesän sisätiloissa hänellä ei ollut seuranaan muita kuin huollettavansa, ja paras ystävänsä [[Opilios Isakiotes]], jonka isä [[Olimpios Isakiotes\|Olimpios]] toimi tuolloin [[Metokhites]]-dynastian [[proedros]]ina. Pojat leikkivät yhdessä aina kun velvollisuudet sen sallivat. Leikit olivat mielikuvituksellisia, ja niitä leikittiin vaatimattomilla ja vähillä leluilla, joiden joukossa ei ollut kuin yksi esine, joka ei ollut puusta veistetty. Kyseessä oli [[Panagiotakis Filinos]]in valmistama omituinen vempele, jossa kampea kääntämällä muutama pienempi pallo kiersi isompaa keskellä sijaitsevaa palloa. Härveli oli varjeltu, ja sitä säilytettiin korkean kaapiston ylähyllyllä, mutta kurittomat pikkupojat kaivoivat sen esiin piilostaan aina kun aikuisten silmä vain vältti. Mitään käsitystä ei naskaleilla ollut vekottimen tarkoitusperästä, mutta pallojen kiertoliike oli hypnoottista seurattavaa tylsistyneille pojille.

	Syksyn saapuessa alkoi Pythian vointi ~~parani~~ nopeasti, ja hän tuntui saaneen leponsa aikana ~~takana~~ kaiken energiansa. Iorgos ihmetteli toisinaan ääneen vaimonsa tarmoa, tämä kun ei tuntunut edes enää tarvitsevan untakaan. Kesän aikana tylsintyneet pojat eivät jaksaneet asiaa ihmetellä, vaan olivat tyytyväisiä päästessään ulos raikkaaseen syysilmaan. Syksyn aikana Fukilos tosin heräsi yöllä useasti siihen, että hänen äitinsä puheli keittiössä hiljaisella äänellä, mutta kun Fukilos nousi vuoteestaan katsomaan kenelle Pythia kuiskaili, tämä aina hiljeni kuullessaan vanhimman poikansa vuoteen narahtavan. Toisinaan herätessään Fukilos ei enää noussut katsomaan, vaan yritti hiljaa vuoteessaan kuunnella mitä keittiössä puhuttiin, mutta kuiskinta oli epäselvää, kuin hidastettua mongerrusta, eikä sen seasta erottanut kuin yksittäisiä tuttuja sanoja, jotka tuntuivat liittyvän Kirkkoon, uskoon ja Filinosin suvun edesmenneisiin miespuolisiin jäseniin. Nuori Fukilos ajatteli äitinsä rukoilevan ja kiittävän paranemisestaan, ja painoi päänsä takaisin tyynyyn.		Syksyn saapuessa alkoi Pythian vointi parantua nopeasti, ja hän tuntui saaneen leponsa aikana takaisin kaiken energiansa. Iorgos ihmetteli toisinaan ääneen vaimonsa tarmoa, tämä kun ei tuntunut edes enää tarvitsevan untakaan. Kesän aikana tylsintyneet pojat eivät jaksaneet asiaa ihmetellä, vaan olivat tyytyväisiä päästessään ulos raikkaaseen syysilmaan. Syksyn aikana Fukilos tosin heräsi yöllä useasti siihen, että hänen äitinsä puheli keittiössä hiljaisella äänellä, mutta kun Fukilos nousi vuoteestaan katsomaan kenelle Pythia kuiskaili, tämä aina hiljeni kuullessaan vanhimman poikansa vuoteen narahtavan. Toisinaan herätessään Fukilos ei enää noussut katsomaan, vaan yritti hiljaa vuoteessaan kuunnella mitä keittiössä puhuttiin, mutta kuiskinta oli epäselvää, kuin hidastettua mongerrusta, eikä sen seasta erottanut kuin yksittäisiä tuttuja sanoja, jotka tuntuivat liittyvän Kirkkoon, uskoon ja Filinosin suvun edesmenneisiin miespuolisiin jäseniin. Nuori Fukilos ajatteli äitinsä rukoilevan ja kiittävän paranemisestaan, ja painoi päänsä takaisin tyynyyn.

	[[Dios]]in viimeisellä viikolla Pythia paistoi Filinosin perinnereseptin mukaan hunajalla siveltyjä rusinapullia [[Thalysia]]n viettoa varten, ja keittiössä tuoksuivat harvoin käytetyt erikoiset mausteet, kun syksyn lätäköissä itsensä ryvettäneet ystävykset Fukilos ja Opilios syöksyivät sisään keittiöön. Tapansa mukaan nälkäiset pojat ryntäsivät suoraa päätä kohti pullapeltiä, jossa höyrysivät uunituoreet leivonnaiset. Pythia hymyili valloittavaa hymyään poikien survoessa pullaa suuhunsa, ja naurahtaen lausahti: ''"Jos teillä on noin nälkä, niin menkää ja leikatkaa kurkku auki Iorgosilta ja hänen rääkyviltä korpeiltaan, niin teemme verimakkaraa. Ja jos aiottekaan ottaa toiset pullat, minä leikkelen teiltä irti silmät, korvat ja pienet pallinne, ettekä koskaan saa..."''. Pythian lause katkesi, ja hän näytti hetken miettivän jatkoa. ''"Peskää kätenne ennen kuin syötte."'', jatkoi Pythia tuijottaen hämmentyneenä käteensä ilmestynyttä suurta veistä, joka ei liittynyt mitenkään pullien paistamiseen. Pojat olivat jähmettyineitä paikoilleen, ja molempien posket pullottivat lämpimästä leivonnaisesta, mutta leuat olivat pysähtyneet. Hitaasti molemmat pojat laskivat puolisyödyt pullat käsistään, nielaisivat raskaasti, ja peruuttivat ulos keittiöstä Pythiaa pelästyneinä tuijottaen.		[[Dios]]in viimeisellä viikolla Pythia paistoi Filinosin perinnereseptin mukaan hunajalla siveltyjä rusinapullia [[Thalysia]]n viettoa varten, ja keittiössä tuoksuivat harvoin käytetyt erikoiset mausteet, kun syksyn lätäköissä itsensä ryvettäneet ystävykset Fukilos ja Opilios syöksyivät sisään keittiöön. Tapansa mukaan nälkäiset pojat ryntäsivät suoraa päätä kohti pullapeltiä, jossa höyrysivät uunituoreet leivonnaiset. Pythia hymyili valloittavaa hymyään poikien survoessa pullaa suuhunsa, ja naurahtaen lausahti: ''"Jos teillä on noin nälkä, niin menkää ja leikatkaa kurkku auki Iorgosilta ja hänen rääkyviltä korpeiltaan, niin teemme verimakkaraa. Ja jos aiottekaan ottaa toiset pullat, minä leikkelen teiltä irti silmät, korvat ja pienet pallinne, ettekä koskaan saa..."''. Pythian lause katkesi, ja hän näytti hetken miettivän jatkoa. ''"Peskää kätenne ennen kuin syötte."'', jatkoi Pythia tuijottaen hämmentyneenä käteensä ilmestynyttä suurta veistä, joka ei liittynyt mitenkään pullien paistamiseen. Pojat olivat jähmettyineitä paikoilleen, ja molempien posket pullottivat lämpimästä leivonnaisesta, mutta leuat olivat pysähtyneet. Hitaasti molemmat pojat laskivat puolisyödyt pullat käsistään, nielaisivat raskaasti, ja peruuttivat ulos keittiöstä Pythiaa pelästyneinä tuijottaen.

Jarnon (9. maaliskuuta 2020 kello 17.29)

2020-03-09T17:29:04Z

← Vanhempi versio		Versio 9. maaliskuuta 2020 kello 20.29
Rivi 2:		Rivi 2:
	\| name = Iorgos Filinos		\| name = Iorgos Filinos
	\| title = [[Filinos]]in [[proedros]]		\| title = [[Filinos]]in [[proedros]]
	\| image =		\| image = Filinos.png
	\| caption =		\| caption =
	\| alt =		\| alt =
Rivi 39:		Rivi 39:
	\| kuolinaika = {{spaces\|em}}		\| kuolinaika = {{spaces\|em}}
	}}		}}
	~~[[Tiedosto:Filinos.png\|200px\|thumb\|left\|]]~~

	<div class="noautonum">__TOC__</div>		<div class="noautonum">__TOC__</div>

Rivi 49:		Rivi 47:
	Filinos-dynastian oli paennut [[Kallimea]]sta [[Erdetria]]an vuonna [[3036]], ja Iorgos kaksosveljensä [[Isidoros Filinos\|Isidoros]]in kanssa edusti toista maanpaossa syntynyttä sukupolvea. Poikien äidin [[Afroditi Filinos\|Afroditin]] odottaessa rukoiltiin syntyväksi luonnollisesti poikaa, ja kun niitä tulikin kaksi, oli isä riemuissaan. Riemu vaihtui nopeasti kuitenkin hienoiseksi pettymykseksi, kun kaksospojista kumpikaan ei näyttänyt omaavan dynastisen perijän maagista hehkua.		Filinos-dynastian oli paennut [[Kallimea]]sta [[Erdetria]]an vuonna [[3036]], ja Iorgos kaksosveljensä [[Isidoros Filinos\|Isidoros]]in kanssa edusti toista maanpaossa syntynyttä sukupolvea. Poikien äidin [[Afroditi Filinos\|Afroditin]] odottaessa rukoiltiin syntyväksi luonnollisesti poikaa, ja kun niitä tulikin kaksi, oli isä riemuissaan. Riemu vaihtui nopeasti kuitenkin hienoiseksi pettymykseksi, kun kaksospojista kumpikaan ei näyttänyt omaavan dynastisen perijän maagista hehkua.

	Iorgos ja Isidoros kasvoivat maanpaossa, eikä heidän harteilleen juurikaan asetettu paineita Filinosin suvun tulevaisuutta koskien, vaan Dionysios ja Afroditi keskittyivät yrittämään lisää lapsia, ja etenkin poikaa, josta olisi tuleva uusi dynastinen perijä. Viiden vuoden iässä kaksoset saivatkin pikkuveljen, [[Fanis Filinos\|Fanisin]], mutta tälläkään ei ollut toivottua ominaisuutta. Kovasta yrityksestä huolimatta Iorgosin viimeiseksi sisarukseksi jäi vuonna [[3091]] syntynyt [[Persephone Filinos\|Persephone]], eikä kaivattua dynastista perijää saapunut.		Iorgos ja Isidoros kasvoivat maanpaossa, eikä heidän harteilleen juurikaan asetettu paineita Filinosin suvun tulevaisuutta koskien, vaan Dionysios ja Afroditi keskittyivät yrittämään lisää lapsia, ja etenkin poikaa, josta olisi tuleva uusi [[dynastinen perijä]]. Viiden vuoden iässä kaksoset saivatkin pikkuveljen, [[Fanis Filinos\|Fanisin]], mutta tälläkään ei ollut toivottua ominaisuutta. Kovasta yrityksestä huolimatta Iorgosin viimeiseksi sisarukseksi jäi vuonna [[3091]] syntynyt [[Persephone Filinos\|Persephone]], eikä kaivattua dynastista perijää saapunut.

	Poikakolmikko koulittiin korpinkasvattajiksi, ja etenkin Isidoros osoittautui lahjakkaaksi lintujen käsittelijäksi. Fanis oli luonteeltaan veljeksistä rauhallisin, ja piti kirjaoppineisuutta tärkeämpänä kuin maalaismaista elämäntyyliä. Iorgos, 20 minuuttia Isodoria vanhempana, ja näin vanhimpana poikana, pyrki olemaan maltillinen ja harkitseva, koska tiesi suvun päämiehen roolin lankeavan hänen harteilleen, oli hänellä lohikäärmeen voimia tai ei. Iorgos opiskelikin korpinkasvatuksen ohessa valtiotieteitä ja hoiti jo hyvin nuoresta pitäen suvun raha-asioita, jotka edellisen sukupolven aikana olivat joutuneet pahasti retuperälle, kun kassa oli huvennut kolmen Filinosin kuolemaan johtaneeseen [[Thema tou tessera koraki\|sotaretkeen]].		Poikakolmikko koulittiin korpinkasvattajiksi, ja etenkin Isidoros osoittautui lahjakkaaksi lintujen käsittelijäksi. Fanis oli luonteeltaan veljeksistä rauhallisin, ja piti kirjaoppineisuutta tärkeämpänä kuin maalaismaista elämäntyyliä. Iorgos, 20 minuuttia Isodoria vanhempana, ja näin vanhimpana poikana, pyrki olemaan maltillinen ja harkitseva, koska tiesi suvun päämiehen roolin lankeavan hänen harteilleen, oli hänellä lohikäärmeen voimia tai ei. Iorgos opiskelikin korpinkasvatuksen ohessa valtiotieteitä ja hoiti jo hyvin nuoresta pitäen suvun raha-asioita, jotka edellisen sukupolven aikana olivat joutuneet pahasti retuperälle, kun kassa oli huvennut kolmen Filinosin kuolemaan johtaneeseen [[Thema tou tessera koraki\|sotaretkeen]].

	Vaikka ~~korppien~~ kasvatus elättikin sukua, ei Iorgos ollut tilanteeseen tyytyväinen, vaan pyrki laajentamaan suvun liiketoimia. Hänen setänsä [[Leonis Filinos\|Leonis]] oli muuttanyt vaimonsa [[Aglaia Semnos\|Aglaia]]n kanssa tämän kotimaahan [[Oreina]]n [[Tyfonia]]an, ja Iorgos käytti tätä yhteyttä kaupatakseen korppejaan myös kauas pohjoiseen. Jo Iorgosin isä [[Dionysios Filinos\|Dionysios]] oli tehnyt matkoja pohjoiseen valtakuntaan, ja esiintynyt siellä monissa häissä ja tapahtumissa, tehden Filinosin korppeja tunnetuksi. Liiketoimet saivatkin uutta pontta, ja 3000-luvun ensimmäisen vuosisadan vaihtuessa toiseen [[Oreina]]an tilattiin suuri määrä viestikorppeja.		Vaikka [[korppi]]en kasvatus elättikin sukua, ei Iorgos ollut tilanteeseen tyytyväinen, vaan pyrki laajentamaan suvun liiketoimia. Hänen setänsä [[Leonis Filinos\|Leonis]] oli muuttanyt vaimonsa [[Aglaia Semnos\|Aglaia]]n kanssa tämän kotimaahan [[Oreina]]n [[Tyfonia]]an, ja Iorgos käytti tätä yhteyttä kaupatakseen korppejaan myös kauas pohjoiseen. Jo Iorgosin isä [[Dionysios Filinos\|Dionysios]] oli tehnyt matkoja pohjoiseen valtakuntaan, ja esiintynyt siellä monissa häissä ja tapahtumissa, tehden Filinosin korppeja tunnetuksi. Liiketoimet saivatkin uutta pontta, ja 3000-luvun ensimmäisen vuosisadan vaihtuessa toiseen [[Oreina]]an tilattiin suuri määrä viestikorppeja.

	23-vuotiaana, vuonna [[3105]], Iorgos avioitui [[Pythia Katas]]in kanssa, joka oli kaukaista sukua muinoin Filinosia palvelleille [[proedros]] [[Gianni Katas\|Giannille]] ja [[Silas Katas\|Silasille]]. Sukujen välillä oli säilynyt yhteys Kallimean ja Filinosien aseman menetyksestä huolimatta, ja [[Nestoras Filinos]] oli ollut jopa aikeissa viedä sukunsa [[Galleionia]]an, mutta muutto oli kaatunut rahanpuutteeseen.		23-vuotiaana, vuonna [[3105]], Iorgos avioitui [[Pythia Katas]]in kanssa, joka oli kaukaista sukua muinoin Filinosia palvelleille [[proedros]] [[Gianni Katas\|Giannille]] ja [[Silas Katas\|Silasille]]. Sukujen välillä oli säilynyt yhteys Kallimean ja Filinosien aseman menetyksestä huolimatta, ja [[Nestoras Filinos]] oli ollut jopa aikeissa viedä sukunsa [[Galleionia]]an, mutta muutto oli kaatunut rahanpuutteeseen.
Rivi 87:		Rivi 85:
	Syksyn saapuessa alkoi Pythian vointi parani nopeasti, ja hän tuntui saaneen leponsa aikana takana kaiken energiansa. Iorgos ihmetteli toisinaan ääneen vaimonsa tarmoa, tämä kun ei tuntunut edes enää tarvitsevan untakaan. Kesän aikana tylsintyneet pojat eivät jaksaneet asiaa ihmetellä, vaan olivat tyytyväisiä päästessään ulos raikkaaseen syysilmaan. Syksyn aikana Fukilos tosin heräsi yöllä useasti siihen, että hänen äitinsä puheli keittiössä hiljaisella äänellä, mutta kun Fukilos nousi vuoteestaan katsomaan kenelle Pythia kuiskaili, tämä aina hiljeni kuullessaan vanhimman poikansa vuoteen narahtavan. Toisinaan herätessään Fukilos ei enää noussut katsomaan, vaan yritti hiljaa vuoteessaan kuunnella mitä keittiössä puhuttiin, mutta kuiskinta oli epäselvää, kuin hidastettua mongerrusta, eikä sen seasta erottanut kuin yksittäisiä tuttuja sanoja, jotka tuntuivat liittyvän Kirkkoon, uskoon ja Filinosin suvun edesmenneisiin miespuolisiin jäseniin. Nuori Fukilos ajatteli äitinsä rukoilevan ja kiittävän paranemisestaan, ja painoi päänsä takaisin tyynyyn.		Syksyn saapuessa alkoi Pythian vointi parani nopeasti, ja hän tuntui saaneen leponsa aikana takana kaiken energiansa. Iorgos ihmetteli toisinaan ääneen vaimonsa tarmoa, tämä kun ei tuntunut edes enää tarvitsevan untakaan. Kesän aikana tylsintyneet pojat eivät jaksaneet asiaa ihmetellä, vaan olivat tyytyväisiä päästessään ulos raikkaaseen syysilmaan. Syksyn aikana Fukilos tosin heräsi yöllä useasti siihen, että hänen äitinsä puheli keittiössä hiljaisella äänellä, mutta kun Fukilos nousi vuoteestaan katsomaan kenelle Pythia kuiskaili, tämä aina hiljeni kuullessaan vanhimman poikansa vuoteen narahtavan. Toisinaan herätessään Fukilos ei enää noussut katsomaan, vaan yritti hiljaa vuoteessaan kuunnella mitä keittiössä puhuttiin, mutta kuiskinta oli epäselvää, kuin hidastettua mongerrusta, eikä sen seasta erottanut kuin yksittäisiä tuttuja sanoja, jotka tuntuivat liittyvän Kirkkoon, uskoon ja Filinosin suvun edesmenneisiin miespuolisiin jäseniin. Nuori Fukilos ajatteli äitinsä rukoilevan ja kiittävän paranemisestaan, ja painoi päänsä takaisin tyynyyn.

	[[Dios]]in viimeisellä viikolla Pythia paistoi Filinosin perinnereseptin mukaan hunajalla siveltyjä rusinapullia [[~~Kalenteri#Juhlapäivät\|~~Thalysia]]n viettoa varten, ja keittiössä tuoksuivat harvoin käytetyt erikoiset mausteet, kun syksyn lätäköissä itsensä ryvettäneet ystävykset Fukilos ja Opilios syöksyivät sisään keittiöön. Tapansa mukaan nälkäiset pojat ryntäsivät suoraa päätä kohti pullapeltiä, jossa höyrysivät uunituoreet leivonnaiset. Pythia hymyili valloittavaa hymyään poikien survoessa pullaa suuhunsa, ja naurahtaen lausahti: ''"Jos teillä on noin nälkä, niin menkää ja leikatkaa kurkku auki Iorgosilta ja hänen rääkyviltä korpeiltaan, niin teemme verimakkaraa. Ja jos aiottekaan ottaa toiset pullat, minä leikkelen teiltä irti silmät, korvat ja pienet pallinne, ettekä koskaan saa..."''. Pythian lause katkesi, ja hän näytti hetken miettivän jatkoa. ''"Peskää kätenne ennen kuin syötte."'', jatkoi Pythia tuijottaen hämmentyneenä käteensä ilmestynyttä suurta veistä, joka ei liittynyt mitenkään pullien paistamiseen. Pojat olivat jähmettyineitä paikoilleen, ja molempien posket pullottivat lämpimästä leivonnaisesta, mutta leuat olivat pysähtyneet. Hitaasti molemmat pojat laskivat puolisyödyt pullat käsistään, nielaisivat raskaasti, ja peruuttivat ulos keittiöstä Pythiaa pelästyneinä tuijottaen.		[[Dios]]in viimeisellä viikolla Pythia paistoi Filinosin perinnereseptin mukaan hunajalla siveltyjä rusinapullia [[Thalysia]]n viettoa varten, ja keittiössä tuoksuivat harvoin käytetyt erikoiset mausteet, kun syksyn lätäköissä itsensä ryvettäneet ystävykset Fukilos ja Opilios syöksyivät sisään keittiöön. Tapansa mukaan nälkäiset pojat ryntäsivät suoraa päätä kohti pullapeltiä, jossa höyrysivät uunituoreet leivonnaiset. Pythia hymyili valloittavaa hymyään poikien survoessa pullaa suuhunsa, ja naurahtaen lausahti: ''"Jos teillä on noin nälkä, niin menkää ja leikatkaa kurkku auki Iorgosilta ja hänen rääkyviltä korpeiltaan, niin teemme verimakkaraa. Ja jos aiottekaan ottaa toiset pullat, minä leikkelen teiltä irti silmät, korvat ja pienet pallinne, ettekä koskaan saa..."''. Pythian lause katkesi, ja hän näytti hetken miettivän jatkoa. ''"Peskää kätenne ennen kuin syötte."'', jatkoi Pythia tuijottaen hämmentyneenä käteensä ilmestynyttä suurta veistä, joka ei liittynyt mitenkään pullien paistamiseen. Pojat olivat jähmettyineitä paikoilleen, ja molempien posket pullottivat lämpimästä leivonnaisesta, mutta leuat olivat pysähtyneet. Hitaasti molemmat pojat laskivat puolisyödyt pullat käsistään, nielaisivat raskaasti, ja peruuttivat ulos keittiöstä Pythiaa pelästyneinä tuijottaen.

	Ulkona Fukilos jäi mietteliäänä tuijottamaan keittiön ovea, jonka taakse hänen oudosti käyttäytynyt äitinsä oli jäänyt jatkamaan askareitaan. Opiliosin nenästä valui lämpimäisen heruttama räkätippa, ja hän suorastaan huohotti kiihtyneenä: ''"Kuulitko mitä äitisi sanoi, näitkö miten iso se veitsi oli?"'' ''"Tietysti kuulin ja näin. Äiti on varmaan vieläkin väsynyt, kyllä sinä tiedät ettei minun äitini koskaan puhu noin."'', Fukilos sanoi, ja jatkoi ''"Mene kotiin, Opilios. Leikitään huomenna. Mutta älä kerro kenellekään, ethän?"'' ''"En tietenkään,", Opilios vastasi ja pyyhkäisi räkäistä nenäänsä, "jos lupaat, että saan huomenna pullan?"'' ''"Saat vaikka kaksi."'', Fukilos lupasi totisena.		Ulkona Fukilos jäi mietteliäänä tuijottamaan keittiön ovea, jonka taakse hänen oudosti käyttäytynyt äitinsä oli jäänyt jatkamaan askareitaan. Opiliosin nenästä valui lämpimäisen heruttama räkätippa, ja hän suorastaan huohotti kiihtyneenä: ''"Kuulitko mitä äitisi sanoi, näitkö miten iso se veitsi oli?"'' ''"Tietysti kuulin ja näin. Äiti on varmaan vieläkin väsynyt, kyllä sinä tiedät ettei minun äitini koskaan puhu noin."'', Fukilos sanoi, ja jatkoi ''"Mene kotiin, Opilios. Leikitään huomenna. Mutta älä kerro kenellekään, ethän?"'' ''"En tietenkään,", Opilios vastasi ja pyyhkäisi räkäistä nenäänsä, "jos lupaat, että saan huomenna pullan?"'' ''"Saat vaikka kaksi."'', Fukilos lupasi totisena.
Rivi 97:		Rivi 95:
	Metokhitesin kartanolla alkoi kuhista Iorgos Filinosin ohjastettua sen pihalle rattaat, joissa makasi sääri vinksahtaneena tajuton pieni poika, toisen istuessa kyynelehtivänä ajurinpenkillä. Pian paikalla olivat asiaa puimassa Metokhitesin hovin [[magistros]] [[Velyo Nabatenos]], [[akolouthos]] [[Gerasim Pankalos]] ja poikansa tilasta huolissaan oleva, vuoroin raivoava ja vuoroin hiljaa Iorgosia uhkaavasti tuijottava hovin proedros [[Olimpios Isakiotes]]. Opilios otettiin hoidettavaksi, ja kartanon parvekkeelta hälinää seurannut [[Erdetria]]n arkon [[Marutos Metokhites]] komensi Iorgosin puheilleen. "Ole hyvä ja selitä minulle mitä on tapahtunut..?", Marutos kehoitti Iorgosia, joka oli luonnollisesti haluton syyllistämään vaimoaan tapahtuneesta, mutta joutui lopulta kertomaan suoraan asioiden kulun, ja kuinka Pythia oli hyökännyt poikien kimppuun. Marutos kuunteli vakavana ja totesi, ettei moinen käytös ollut todellakaan Pythian kaltaista, ja asia tutkittaisiin perinpohjin. "Älä huoli Iorgos, minä pidän huolen, että teitä autetaan. Mene nyt kotiisi pitämään silmällä vaimoasi, ja lähetä Nenad luokseni." Iorgos nyökkäsi ja oli jo puoliksi kääntynyt poistuakseen, kun vielä kysyi: ''"Kuka? Kuka Nenad?"'' Marutos kurtisti kulmiaan. ''"[[Nenad Presimir]]. Hänen rattaansa ovat pihalla, joten oletin, että sait häneltä kyydin niissä?"'' ''"Voi pyhä...", Iorgos huokaisi polvet notkahtaen, ''"...minun pitää kertoa vielä jotain."''		Metokhitesin kartanolla alkoi kuhista Iorgos Filinosin ohjastettua sen pihalle rattaat, joissa makasi sääri vinksahtaneena tajuton pieni poika, toisen istuessa kyynelehtivänä ajurinpenkillä. Pian paikalla olivat asiaa puimassa Metokhitesin hovin [[magistros]] [[Velyo Nabatenos]], [[akolouthos]] [[Gerasim Pankalos]] ja poikansa tilasta huolissaan oleva, vuoroin raivoava ja vuoroin hiljaa Iorgosia uhkaavasti tuijottava hovin proedros [[Olimpios Isakiotes]]. Opilios otettiin hoidettavaksi, ja kartanon parvekkeelta hälinää seurannut [[Erdetria]]n arkon [[Marutos Metokhites]] komensi Iorgosin puheilleen. "Ole hyvä ja selitä minulle mitä on tapahtunut..?", Marutos kehoitti Iorgosia, joka oli luonnollisesti haluton syyllistämään vaimoaan tapahtuneesta, mutta joutui lopulta kertomaan suoraan asioiden kulun, ja kuinka Pythia oli hyökännyt poikien kimppuun. Marutos kuunteli vakavana ja totesi, ettei moinen käytös ollut todellakaan Pythian kaltaista, ja asia tutkittaisiin perinpohjin. "Älä huoli Iorgos, minä pidän huolen, että teitä autetaan. Mene nyt kotiisi pitämään silmällä vaimoasi, ja lähetä Nenad luokseni." Iorgos nyökkäsi ja oli jo puoliksi kääntynyt poistuakseen, kun vielä kysyi: ''"Kuka? Kuka Nenad?"'' Marutos kurtisti kulmiaan. ''"[[Nenad Presimir]]. Hänen rattaansa ovat pihalla, joten oletin, että sait häneltä kyydin niissä?"'' ''"Voi pyhä...", Iorgos huokaisi polvet notkahtaen, ''"...minun pitää kertoa vielä jotain."''

	Fukilos Filinosin päivä oli pitkä hänen istuessa arkonin huoneen ulkopuolella sääriään hieroen. Ovesta kulki sisään ja ulos väkeä tasaisena virtana, mutta ainoa joka hänen kohdallaan malttoi pysähtyä oli pieni, täysin kalju mies, jonka ikää oli vaikea arvioida. [[Vaanos Lapardas]] lausui pehmeällä äänellä jotain, mikä kuulosti nuoren Fukilosin korvissa satujen maahisten kieleltä, ja jomotus säärissä helpotti välittömästi. ''"Mustelmat paranevat sitten ajastaan."'', velho hymyili lempeästi, taputti Fukilosia päälaelle, antaen kätensä levätä tämän pään päällä viimeisen taputuksen jälkeen. ''"Hmm, kyllä sinusta vielä hyvä tulee."'', velho tokaisi, ja siirtyi sitten arkonin työhuoneeseen neuvonpitoon. Thalysian aatto oli jo edennyt pitkälle iltapäivään, kun kalpea Iorgos tuli ulos, ja polvistui Fukilosin eteen. ''"Äitisi on haettu hoidettavaksi, ja Opilios tulee myös kuntoon, älä huoli. Mutta...sinun pitää saada tietää, että se mies, joka jäi rattaiden alle, hän oli [[patrikios]] [[Presimir]]in serkku. Asialla voi olla seuraamuksia. Olet poikani, mutta olet myös hallitsijani, ja pyydän Teiltä anteeksi, että olen tuottanut ongelmia."'' Iorgos painoi päänsä poikansa edessä, ja odotti hetken vastausta, jota hämmentynyt lapsi ei kyennyt antamaan, nousi sitten pystyyn, otti dynastista hallitsijaansa kädestä, ja johdatti tämän lepäämään yhteen arkontikon makuuhuoneista, kun itse poistui jatkamaan asioiden selvittelyä. Väsynyt poika nukahti ylelliseltä tuntuvaan vuoteeseen pienen nälän kurniessa vatsanpohjassa, mutta uupumuksen viedessä kuitenkin voiton.		Fukilos Filinosin päivä oli pitkä hänen istuessa arkonin huoneen ulkopuolella sääriään hieroen. Ovesta kulki sisään ja ulos väkeä tasaisena virtana, mutta ainoa joka hänen kohdallaan malttoi pysähtyä oli pieni, täysin kalju mies, jonka ikää oli vaikea arvioida. [[Vaanos Lapardas]] lausui pehmeällä äänellä jotain, mikä kuulosti nuoren Fukilosin korvissa satujen maahisten kieleltä, ja jomotus säärissä helpotti välittömästi. ''"Mustelmat paranevat sitten ajastaan."'', velho hymyili lempeästi, taputti Fukilosia päälaelle, antaen kätensä levätä tämän pään päällä viimeisen taputuksen jälkeen. ''"Hmm, kyllä sinusta vielä hyvä tulee."'', velho tokaisi, ja siirtyi sitten arkonin työhuoneeseen neuvonpitoon. Thalysian aatto oli jo edennyt pitkälle iltapäivään, kun kalpea Iorgos tuli ulos, ja polvistui Fukilosin eteen. ''"Äitisi on haettu hoidettavaksi, ja Opilios tulee myös kuntoon, älä huoli. Mutta...sinun pitää saada tietää, että se mies, joka jäi rattaiden alle, hän oli [[patrikios]] [[Presimir]]in serkku. Asialla voi olla seuraamuksia. Olet poikani, mutta olet myös hallitsijani, ja pyydän Teiltä anteeksi, että olen tuottanut ongelmia."'' Iorgos painoi päänsä poikansa edessä, ja odotti hetken vastausta, jota hämmentynyt lapsi ei kyennyt antamaan, nousi sitten pystyyn, otti [[dynastinen hallitsija\|dynastista hallitsijaansa]] kädestä, ja johdatti tämän lepäämään yhteen arkontikon makuuhuoneista, kun itse poistui jatkamaan asioiden selvittelyä. Väsynyt poika nukahti ylelliseltä tuntuvaan vuoteeseen pienen nälän kurniessa vatsanpohjassa, mutta uupumuksen viedessä kuitenkin voiton.

	Hieman ennen puoltayötä Fukilos heräsi isänsä kuorsaukseen. Iorgos oli jossain vaiheessa hiipinyt hiljaa lepäämään poikansa viereen, ja oli nyt autuaasti unessa. Fukilos yritti saada uudelleen unen päästä kiinni, mutta nälkä oli yltynyt niin kovaksi, ettei uni enää tullut. Maha äänekkäästi kurisen poika päätti lähteä etsimään ruokaa keittiöstä. Arkontiko oli pienelle pojalle tuttu paikka, ja Fukilos suuntasi kartanon kellarikerrokseen hiljaa hipsien, ettei olisi herättänyt nukkuvaa hoviväkeä. Keittiöstä löytyi illallisen tähteitä, jotka kylminäkin maistuivat ylellisiltä, ja nälkä talttui nopeasti. Kylläinen Fukilos oli juuri astumassa ulos keittiöstä, kun hän kuuli käytävästä hiljaista keskustelua. Äänessä olivat vuoroin arkon Marutos, isä Gerasim, magistros Velyo, ja Vaanos Lapardas. Fukilos jäi oven taakse kuuntelemaan jännityksestä täristen, ja sai keskustelusta sen verran selvää, että se koski hänen äitiään. Miehet tuntuivat löytäneen sovun siitä, että Pythian manaus tulisi aloittaa heti kun vuorokausi vaihtuisi kyriakeksi, eikä Iorgosta ollut tarpeen herättää, koska hänen läsnäolonsa saattaisi häiritä toimenpidettä. Pienen pojan mielenkiinto heräsi, kun kysymys oli hänen äidistään, ja keskustelun äänien siirtyessä kauemmas käytävässä Fukilos raotti keittiön oven hiljaa, ja seurasi miehiä näiden jatkaessa matkaansa portaita vielä kerroksen alaspäin.		Hieman ennen puoltayötä Fukilos heräsi isänsä kuorsaukseen. Iorgos oli jossain vaiheessa hiipinyt hiljaa lepäämään poikansa viereen, ja oli nyt autuaasti unessa. Fukilos yritti saada uudelleen unen päästä kiinni, mutta nälkä oli yltynyt niin kovaksi, ettei uni enää tullut. Maha äänekkäästi kurisen poika päätti lähteä etsimään ruokaa keittiöstä. Arkontiko oli pienelle pojalle tuttu paikka, ja Fukilos suuntasi kartanon kellarikerrokseen hiljaa hipsien, ettei olisi herättänyt nukkuvaa hoviväkeä. Keittiöstä löytyi illallisen tähteitä, jotka kylminäkin maistuivat ylellisiltä, ja nälkä talttui nopeasti. Kylläinen Fukilos oli juuri astumassa ulos keittiöstä, kun hän kuuli käytävästä hiljaista keskustelua. Äänessä olivat vuoroin arkon Marutos, isä Gerasim, magistros Velyo, ja Vaanos Lapardas. Fukilos jäi oven taakse kuuntelemaan jännityksestä täristen, ja sai keskustelusta sen verran selvää, että se koski hänen äitiään. Miehet tuntuivat löytäneen sovun siitä, että Pythian manaus tulisi aloittaa heti kun vuorokausi vaihtuisi kyriakeksi, eikä Iorgosta ollut tarpeen herättää, koska hänen läsnäolonsa saattaisi häiritä toimenpidettä. Pienen pojan mielenkiinto heräsi, kun kysymys oli hänen äidistään, ja keskustelun äänien siirtyessä kauemmas käytävässä Fukilos raotti keittiön oven hiljaa, ja seurasi miehiä näiden jatkaessa matkaansa portaita vielä kerroksen alaspäin.

Jarnon (9. maaliskuuta 2020 kello 10.46)

2020-03-09T10:46:22Z

← Vanhempi versio		Versio 9. maaliskuuta 2020 kello 13.46
Rivi 99:		Rivi 99:
	Fukilos Filinosin päivä oli pitkä hänen istuessa arkonin huoneen ulkopuolella sääriään hieroen. Ovesta kulki sisään ja ulos väkeä tasaisena virtana, mutta ainoa joka hänen kohdallaan malttoi pysähtyä oli pieni, täysin kalju mies, jonka ikää oli vaikea arvioida. [[Vaanos Lapardas]] lausui pehmeällä äänellä jotain, mikä kuulosti nuoren Fukilosin korvissa satujen maahisten kieleltä, ja jomotus säärissä helpotti välittömästi. ''"Mustelmat paranevat sitten ajastaan."'', velho hymyili lempeästi, taputti Fukilosia päälaelle, antaen kätensä levätä tämän pään päällä viimeisen taputuksen jälkeen. ''"Hmm, kyllä sinusta vielä hyvä tulee."'', velho tokaisi, ja siirtyi sitten arkonin työhuoneeseen neuvonpitoon. Thalysian aatto oli jo edennyt pitkälle iltapäivään, kun kalpea Iorgos tuli ulos, ja polvistui Fukilosin eteen. ''"Äitisi on haettu hoidettavaksi, ja Opilios tulee myös kuntoon, älä huoli. Mutta...sinun pitää saada tietää, että se mies, joka jäi rattaiden alle, hän oli [[patrikios]] [[Presimir]]in serkku. Asialla voi olla seuraamuksia. Olet poikani, mutta olet myös hallitsijani, ja pyydän Teiltä anteeksi, että olen tuottanut ongelmia."'' Iorgos painoi päänsä poikansa edessä, ja odotti hetken vastausta, jota hämmentynyt lapsi ei kyennyt antamaan, nousi sitten pystyyn, otti dynastista hallitsijaansa kädestä, ja johdatti tämän lepäämään yhteen arkontikon makuuhuoneista, kun itse poistui jatkamaan asioiden selvittelyä. Väsynyt poika nukahti ylelliseltä tuntuvaan vuoteeseen pienen nälän kurniessa vatsanpohjassa, mutta uupumuksen viedessä kuitenkin voiton.		Fukilos Filinosin päivä oli pitkä hänen istuessa arkonin huoneen ulkopuolella sääriään hieroen. Ovesta kulki sisään ja ulos väkeä tasaisena virtana, mutta ainoa joka hänen kohdallaan malttoi pysähtyä oli pieni, täysin kalju mies, jonka ikää oli vaikea arvioida. [[Vaanos Lapardas]] lausui pehmeällä äänellä jotain, mikä kuulosti nuoren Fukilosin korvissa satujen maahisten kieleltä, ja jomotus säärissä helpotti välittömästi. ''"Mustelmat paranevat sitten ajastaan."'', velho hymyili lempeästi, taputti Fukilosia päälaelle, antaen kätensä levätä tämän pään päällä viimeisen taputuksen jälkeen. ''"Hmm, kyllä sinusta vielä hyvä tulee."'', velho tokaisi, ja siirtyi sitten arkonin työhuoneeseen neuvonpitoon. Thalysian aatto oli jo edennyt pitkälle iltapäivään, kun kalpea Iorgos tuli ulos, ja polvistui Fukilosin eteen. ''"Äitisi on haettu hoidettavaksi, ja Opilios tulee myös kuntoon, älä huoli. Mutta...sinun pitää saada tietää, että se mies, joka jäi rattaiden alle, hän oli [[patrikios]] [[Presimir]]in serkku. Asialla voi olla seuraamuksia. Olet poikani, mutta olet myös hallitsijani, ja pyydän Teiltä anteeksi, että olen tuottanut ongelmia."'' Iorgos painoi päänsä poikansa edessä, ja odotti hetken vastausta, jota hämmentynyt lapsi ei kyennyt antamaan, nousi sitten pystyyn, otti dynastista hallitsijaansa kädestä, ja johdatti tämän lepäämään yhteen arkontikon makuuhuoneista, kun itse poistui jatkamaan asioiden selvittelyä. Väsynyt poika nukahti ylelliseltä tuntuvaan vuoteeseen pienen nälän kurniessa vatsanpohjassa, mutta uupumuksen viedessä kuitenkin voiton.

	Hieman ennen puoltayötä Fukilos heräsi isänsä kuorsaukseen. Iorgos oli jossain vaiheessa hiipinyt hiljaa lepäämään poikansa viereen, ja oli nyt autuaasti unessa. Fukilos yritti saada uudelleen unen päästä kiinni, mutta nälkä oli yltynyt niin kovaksi, ettei uni enää tullut. Maha äänekkäästi kurisen poika päätti lähteä etsimään ruokaa keittiöstä. Arkontiko oli pienelle pojalle tuttu paikka, ja Fukilos suuntasi kartanon kellarikerrokseen hiljaa hipsien, ettei olisi herättänyt nukkuvaa hoviväkeä. Keittiöstä löytyi illallisen tähteitä, jotka kylminäkin maistuivat ylellisiltä, ja nälkä talttui nopeasti. Kylläinen Fukilos oli juuri astumassa ulos keittiöstä, kun hän kuuli käytävästä hiljaista keskustelua. Äänessä olivat vuoroin arkon Marutos, isä Gerasim, magistros Velyo, ja Vaanos Lapardas. Fukilos jäi oven taakse kuuntelemaan jännityksestä täristen, ja sai keskustelusta sen verran selvää, että se koski hänen äitiään. Miehet tuntuivat löytäneen sovun siitä, että Pythian ~~riivaus~~ tulisi aloittaa heti kun vuorokausi vaihtuisi kyriakeksi, eikä Iorgosta ollut tarpeen herättää, koska hänen läsnäolonsa saattaisi häiritä toimenpidettä. Pienen pojan mielenkiinto heräsi, kun kysymys oli hänen äidistään, ja keskustelun äänien siirtyessä kauemmas käytävässä Fukilos raotti keittiön oven hiljaa, ja seurasi miehiä näiden jatkaessa matkaansa portaita vielä kerroksen alaspäin.		Hieman ennen puoltayötä Fukilos heräsi isänsä kuorsaukseen. Iorgos oli jossain vaiheessa hiipinyt hiljaa lepäämään poikansa viereen, ja oli nyt autuaasti unessa. Fukilos yritti saada uudelleen unen päästä kiinni, mutta nälkä oli yltynyt niin kovaksi, ettei uni enää tullut. Maha äänekkäästi kurisen poika päätti lähteä etsimään ruokaa keittiöstä. Arkontiko oli pienelle pojalle tuttu paikka, ja Fukilos suuntasi kartanon kellarikerrokseen hiljaa hipsien, ettei olisi herättänyt nukkuvaa hoviväkeä. Keittiöstä löytyi illallisen tähteitä, jotka kylminäkin maistuivat ylellisiltä, ja nälkä talttui nopeasti. Kylläinen Fukilos oli juuri astumassa ulos keittiöstä, kun hän kuuli käytävästä hiljaista keskustelua. Äänessä olivat vuoroin arkon Marutos, isä Gerasim, magistros Velyo, ja Vaanos Lapardas. Fukilos jäi oven taakse kuuntelemaan jännityksestä täristen, ja sai keskustelusta sen verran selvää, että se koski hänen äitiään. Miehet tuntuivat löytäneen sovun siitä, että Pythian manaus tulisi aloittaa heti kun vuorokausi vaihtuisi kyriakeksi, eikä Iorgosta ollut tarpeen herättää, koska hänen läsnäolonsa saattaisi häiritä toimenpidettä. Pienen pojan mielenkiinto heräsi, kun kysymys oli hänen äidistään, ja keskustelun äänien siirtyessä kauemmas käytävässä Fukilos raotti keittiön oven hiljaa, ja seurasi miehiä näiden jatkaessa matkaansa portaita vielä kerroksen alaspäin.

	Arkontikon kellarikerroksen alla avautui toinen, pilarein tuettu koko rakennuksen laajuinen tila, joka oli nyt valaistu harvoin soihduin. Kostealta haisevaan kellariin oli sen keskivaiheille sidottu yhteen pylvääseen kiinni Pythia Katas, ja pylvään ympärille oli piirretty outoja kuvioita ja lauseita. Oven raosta sisään kurkisteleva Fukilos jäi kokonaan pimentoon, ja vaikka hänen suustaan pääsi pieni ynähdys hänen nähdessään äitinsä sidottuna pylvääseen, ei kukaan neljästä miehestä kuullut eikä nähnyt seuraajaansa. Nelikko kävi vakavana läpi toimintasuunnitelmansa, Pythian nuoleskellessa kuivuneita huuliaan odottava ilme kasvoillaan.		Arkontikon kellarikerroksen alla avautui toinen, pilarein tuettu koko rakennuksen laajuinen tila, joka oli nyt valaistu harvoin soihduin. Kostealta haisevaan kellariin oli sen keskivaiheille sidottu yhteen pylvääseen kiinni Pythia Katas, ja pylvään ympärille oli piirretty outoja kuvioita ja lauseita. Oven raosta sisään kurkisteleva Fukilos jäi kokonaan pimentoon, ja vaikka hänen suustaan pääsi pieni ynähdys hänen nähdessään äitinsä sidottuna pylvääseen, ei kukaan neljästä miehestä kuullut eikä nähnyt seuraajaansa. Nelikko kävi vakavana läpi toimintasuunnitelmansa, Pythian nuoleskellessa kuivuneita huuliaan odottava ilme kasvoillaan.
Rivi 119:		Rivi 119:
	Pythian riivauksen aikana sattuneen tapaturman seurauksena [[patrikios]] [[Presimir]] saapui Erdetriaan noutamaan serkkunsa ruumista, ja selvittämään tapahtunutta. Arkon Marutos teki parhaansa saadakseen sovun syntymään, ja vaikka Iorgos kuinka vakuutti kysessä olleen onnettomuuden, ei Presimirien päätä saatu käännettyä. ''"Tuo mies ei ole edes ylimys, hän on korpinkasvattaja!"'', Presimir raivosi. ''"Hänen poikansa on patrikios, Filinosit ovat ylimyksiä..."'', Marutos huokaili silmäillen Iorgosia tavalla, joka sai tämän painamaan katseensa paksujen kivilattioiden läpi syvälle Erdetrian multaan. ''"Filinosit!"'', Presimir parkui, ''"Filinosit murskaavat ylimysten päitä ja lasten jalkoja! Kyllä, minä kuulin tapahtuneesta, ja sovittelustanne! Jos kuvittelitte tarjoavanne minulle 500 kultaa ja serkkuni kylmenneen ruumiin, niin älkää kuvitelko enää! Presimirit eivät ole ostettavissa kullalla, mirhamilla tai pyhäinjäännöksillä jos velka on veressä, ja se on, niin minä julistan!"'' Arkonin vastaanottohuoneen ovi paukkui Presimirin takana tämän harppoessa auringonvarmoin askelin ulos arkontikosta. ''"Hmm...aioin tarjota 2000 kultaa, mutta ehkä parempi näin."'', Marutos virnisti Iorgosille, joka ei ollut ollenkaan varma vitsailiko arkon vai ei.		Pythian riivauksen aikana sattuneen tapaturman seurauksena [[patrikios]] [[Presimir]] saapui Erdetriaan noutamaan serkkunsa ruumista, ja selvittämään tapahtunutta. Arkon Marutos teki parhaansa saadakseen sovun syntymään, ja vaikka Iorgos kuinka vakuutti kysessä olleen onnettomuuden, ei Presimirien päätä saatu käännettyä. ''"Tuo mies ei ole edes ylimys, hän on korpinkasvattaja!"'', Presimir raivosi. ''"Hänen poikansa on patrikios, Filinosit ovat ylimyksiä..."'', Marutos huokaili silmäillen Iorgosia tavalla, joka sai tämän painamaan katseensa paksujen kivilattioiden läpi syvälle Erdetrian multaan. ''"Filinosit!"'', Presimir parkui, ''"Filinosit murskaavat ylimysten päitä ja lasten jalkoja! Kyllä, minä kuulin tapahtuneesta, ja sovittelustanne! Jos kuvittelitte tarjoavanne minulle 500 kultaa ja serkkuni kylmenneen ruumiin, niin älkää kuvitelko enää! Presimirit eivät ole ostettavissa kullalla, mirhamilla tai pyhäinjäännöksillä jos velka on veressä, ja se on, niin minä julistan!"'' Arkonin vastaanottohuoneen ovi paukkui Presimirin takana tämän harppoessa auringonvarmoin askelin ulos arkontikosta. ''"Hmm...aioin tarjota 2000 kultaa, mutta ehkä parempi näin."'', Marutos virnisti Iorgosille, joka ei ollut ollenkaan varma vitsailiko arkon vai ei.

	Iorgos Filinos poistui arkontikon pihamaalle, ja istui penkille vetämään henkeä. Korpinkasvattajaa ahdisti kuin hän olisi nielaissut aamutähden. Väsyneenä kaikista vastoinkäymisistä Iorgos painoi päänsä käsiinsä ja mietti miten asian esittäisi perheelleen. Paitsi että Olimpios Isakiotes ei enää puhunut hänelle, ja oli kieltänyt Opiliosia olemaan missään tekemisissä Fukilosin kanssa, nyt Filinosin suvun niskoilla oli hänen aiheuttamansa verikosto. Ja vaikka Filinosit viettäisivät koko elämänsä Erdetriassa Metokhitesin suojeluksessa, olisi selviteltävänä vielä 500 kultapalan velka arkonille. Tilanne ei ollut koskaan ollut tukalampi.		Iorgos Filinos poistui arkontikon pihamaalle, ja istui penkille vetämään henkeä. Korpinkasvattajaa ahdisti kuin hän olisi nielaissut aamutähden. Väsyneenä kaikista vastoinkäymisistä Iorgos painoi päänsä käsiinsä ja mietti miten asian esittäisi perheelleen. Paitsi että Olimpios Isakiotes ei enää puhunut hänelle, ja oli kieltänyt Opiliosia olemaan missään tekemisissä Fukilosin kanssa, nyt Filinosin suvun niskoilla oli hänen aiheuttamansa [[verikosto]]. Ja vaikka Filinosit viettäisivät koko elämänsä Erdetriassa Metokhitesin suojeluksessa, olisi selviteltävänä vielä 500 kultapalan velka arkonille. Tilanne ei ollut koskaan ollut tukalampi.

	Puinen penkki nitkahti kevyesti jonkun istahtaessa murehtivan Iorgosin viereen, mutta tämä ei vaivautunut edes vilkaisemaan vierelleen, ennenkuin kuuli pehmeän kysymyksen: ''"Piippua?"'' Iorgos nosti päänsä käsistään ja tavoitti Vaanos Lapardasin hymyilevät silmät. Kädessään velho piteli pitkävartista piippua, jonka pesästä nousi sakea kiehkura makean tuoksuista savua. ''"Ei kiitos, minä en polta...Tuoksuu tosin hyvältä, mitä sinulla on siinä?"'', Iorgos kysyi. ''"Ah, omaa sekoitustani, kessua ja vähän eräänlaista kukkaa."'', Vaanos maiskutteli suutaan sekoitukselleen hyväksyvästi. ''"Murheita? Tai tiedänhän minä, se oli turha kysymys. Mutta älä huoli, minulla on tunne, että kaikki vielä järjestyy."'' ''"Miten ihmeessä?"'', Iorgos puuskahti turhautuneena. ''"No se verikosto, en minä sille minkään mahda, totta puhuen. Mutta se velka arkonille...se on toinen asia. Kerro minulle siitä pojastasi, Fotiosista?"'' ''"Fukilosista"'', Iorgos korjasi, ''"häntä kutsutaan Fukilosiksi, kaikki kutsuvat..."'' ''"Niin, Fotios, onko hän älykäs?"'', velho puhalteli ilmaan savurenkaita huolettoman oloisena. ''"On, fiksu poika, tullut kai enemmän äitiinsä kuin isäänsä."'', Iorgos totesi ihmetellen mitä tekemistä Fukilosin älykkyydellä oli tekemistä velan kanssa. ''"Minä näin hänet silloin illalla, kun kaikki tapahtui. Yli neljä tuntia ovenraossa katselemassa demonin manausta omasta äidistään...se osoittaa melkoista mielenlujuutta."'', Vaanos maiskutteli ja nyökytteli. ''"Niin..?"'', Iorgos katsoi velhoa kysyvästi. ''"Siinä pojassa, siinä Fotiosissa on jotain erityistä, minä aistin sen. Mehän emme asiaa varsinaisesti voi päättää, koska hän on sukunne päämies, mutta mitäpä sanoisit, jos pojasta koulutettaisiin velho? Oikein tälläinen kunnon vanhan kansan velho, niinkuin minä!"'', Vaanos julisti silmät savusta hieman punoittaen, ja jatkoi imaistuaan piipun pesän tyhjäksi, ''"Minä en tarkoita, että minä opettaisin häntä, on tuota ikää jo sen verran, mutta Marutos on jo hyvin kykenevä opettamaan poikaa."'' ''"Minusta tuntuu, että Fukilos haluaa olla enemmän maanläheinen, kuin minä."'', Iorgos vastusteli vaikkei ollutkaan yhtään varma asiasta. ''"No niin sehän on sitten sovittu, sinä puhut Fotiosille, että hänestä tulee velho, ja minä puhun arkonille siitä velka-asiasta. Hyvä! Näkemiin!"'', Vaanos Lapardas nousi penkiltä, kohosi ilmaan ja leijaili viimeisten keuhkoistaan puhaltamiensa savukiehkuroiden tahdissa ylös kohti arkonin vastaanottotilan ikkunaan, ja siitä sisälle. Iorgosin sieraimissa tuoksui yhä velhon piipun sisältö, mutta hetkiseen hän ei ollut varma, että oliko penkillä ollut ketään hänen vieressään, vai oliko hän menettämässä järkensä. Silloin arkonin ikkunasta kumartui puolittain ulos vanha Vaanos, joka huusi niin että kaikki pihalla olevat pysähtyivät tuijottamaan ikkunaan: ''"Asia selvä, ensi viikolla poika aloittaa!"''. Hämmentynyt Iorgos suuntasi kotiinsa miettien mitä ihmettä sanoisi pojalleen ja vaimolleen päivän tapahtumista.		Puinen penkki nitkahti kevyesti jonkun istahtaessa murehtivan Iorgosin viereen, mutta tämä ei vaivautunut edes vilkaisemaan vierelleen, ennenkuin kuuli pehmeän kysymyksen: ''"Piippua?"'' Iorgos nosti päänsä käsistään ja tavoitti Vaanos Lapardasin hymyilevät silmät. Kädessään velho piteli pitkävartista piippua, jonka pesästä nousi sakea kiehkura makean tuoksuista savua. ''"Ei kiitos, minä en polta...Tuoksuu tosin hyvältä, mitä sinulla on siinä?"'', Iorgos kysyi. ''"Ah, omaa sekoitustani, kessua ja vähän eräänlaista kukkaa."'', Vaanos maiskutteli suutaan sekoitukselleen hyväksyvästi. ''"Murheita? Tai tiedänhän minä, se oli turha kysymys. Mutta älä huoli, minulla on tunne, että kaikki vielä järjestyy."'' ''"Miten ihmeessä?"'', Iorgos puuskahti turhautuneena. ''"No se verikosto, en minä sille minkään mahda, totta puhuen. Mutta se velka arkonille...se on toinen asia. Kerro minulle siitä pojastasi, Fotiosista?"'' ''"Fukilosista"'', Iorgos korjasi, ''"häntä kutsutaan Fukilosiksi, kaikki kutsuvat..."'' ''"Niin, Fotios, onko hän älykäs?"'', velho puhalteli ilmaan savurenkaita huolettoman oloisena. ''"On, fiksu poika, tullut kai enemmän äitiinsä kuin isäänsä."'', Iorgos totesi ihmetellen mitä tekemistä Fukilosin älykkyydellä oli tekemistä velan kanssa. ''"Minä näin hänet silloin illalla, kun kaikki tapahtui. Yli neljä tuntia ovenraossa katselemassa demonin manausta omasta äidistään...se osoittaa melkoista mielenlujuutta."'', Vaanos maiskutteli ja nyökytteli. ''"Niin..?"'', Iorgos katsoi velhoa kysyvästi. ''"Siinä pojassa, siinä Fotiosissa on jotain erityistä, minä aistin sen. Mehän emme asiaa varsinaisesti voi päättää, koska hän on sukunne päämies, mutta mitäpä sanoisit, jos pojasta koulutettaisiin velho? Oikein tälläinen kunnon vanhan kansan velho, niinkuin minä!"'', Vaanos julisti silmät savusta hieman punoittaen, ja jatkoi imaistuaan piipun pesän tyhjäksi, ''"Minä en tarkoita, että minä opettaisin häntä, on tuota ikää jo sen verran, mutta Marutos on jo hyvin kykenevä opettamaan poikaa."'' ''"Minusta tuntuu, että Fukilos haluaa olla enemmän maanläheinen, kuin minä."'', Iorgos vastusteli vaikkei ollutkaan yhtään varma asiasta. ''"No niin sehän on sitten sovittu, sinä puhut Fotiosille, että hänestä tulee velho, ja minä puhun arkonille siitä velka-asiasta. Hyvä! Näkemiin!"'', Vaanos Lapardas nousi penkiltä, kohosi ilmaan ja leijaili viimeisten keuhkoistaan puhaltamiensa savukiehkuroiden tahdissa ylös kohti arkonin vastaanottotilan ikkunaan, ja siitä sisälle. Iorgosin sieraimissa tuoksui yhä velhon piipun sisältö, mutta hetkiseen hän ei ollut varma, että oliko penkillä ollut ketään hänen vieressään, vai oliko hän menettämässä järkensä. Silloin arkonin ikkunasta kumartui puolittain ulos vanha Vaanos, joka huusi niin että kaikki pihalla olevat pysähtyivät tuijottamaan ikkunaan: ''"Asia selvä, ensi viikolla poika aloittaa!"''. Hämmentynyt Iorgos suuntasi kotiinsa miettien mitä ihmettä sanoisi pojalleen ja vaimolleen päivän tapahtumista.

Jarnon: /* Pythian riivaus */

2020-03-09T10:12:02Z

Pythian riivaus

Näytä muutokset

Jarnor (9. maaliskuuta 2020 kello 10.03)

2020-03-09T10:03:23Z

← Vanhempi versio		Versio 9. maaliskuuta 2020 kello 13.03
Rivi 115:		Rivi 115:
	Illalla Iorgos ajoi jo istumaan kykenevän Pythian ja Iorgosin takaisin kotiin hiljaisuuden vallitessa. Filinosin sukua oli koeltu monin eri tavoin usean sukupolven ajan, ja hiljaa mielessään Iorgos tuumi koko suvun olevan kirottu. Perheen istuessa iltapalalle nuori Fukilos puhui ensi kerran Metokhitesin arkontikolta paluun jälkeen: ''"Isä? Minä olen päättänyt mitä minusta tulee isona."'' Iorgos nyökkäsi hiljaa: ''"Minä tiedän mikä sinusta tulee isona. Sinusta tulee Kallimean arkon."'' ''"Niin sekin...Mutta sitä ennen minusta tulee yhtä vahva kuin sinusta! Huiskis vaan, se Presimir lensi ainakin kymmenen metriä!!"'', Fukilos piirsi ilmaan niin suuren kaaren kuin vain pystyi. Iorgos katsoi poikaansa totisena, muttei pystynyt pidättämään hymyään, joka levisi hänen kasvoilleen. ''"Niin lensi, vähintään kymmenen."'', Iorgos nauroi, ja pöllyytti kädellään päämiehensä paksuja mustia hiuksia.		Illalla Iorgos ajoi jo istumaan kykenevän Pythian ja Iorgosin takaisin kotiin hiljaisuuden vallitessa. Filinosin sukua oli koeltu monin eri tavoin usean sukupolven ajan, ja hiljaa mielessään Iorgos tuumi koko suvun olevan kirottu. Perheen istuessa iltapalalle nuori Fukilos puhui ensi kerran Metokhitesin arkontikolta paluun jälkeen: ''"Isä? Minä olen päättänyt mitä minusta tulee isona."'' Iorgos nyökkäsi hiljaa: ''"Minä tiedän mikä sinusta tulee isona. Sinusta tulee Kallimean arkon."'' ''"Niin sekin...Mutta sitä ennen minusta tulee yhtä vahva kuin sinusta! Huiskis vaan, se Presimir lensi ainakin kymmenen metriä!!"'', Fukilos piirsi ilmaan niin suuren kaaren kuin vain pystyi. Iorgos katsoi poikaansa totisena, muttei pystynyt pidättämään hymyään, joka levisi hänen kasvoilleen. ''"Niin lensi, vähintään kymmenen."'', Iorgos nauroi, ja pöllyytti kädellään päämiehensä paksuja mustia hiuksia.

			==Pythian riivauksen seuraukset==

			Pythian riivauksen aikana sattuneen tapaturman seurauksena [[patrikios]] [[Presimir]] saapui Erdetriaan noutamaan serkkunsa ruumista, ja selvittämään tapahtunutta. Arkon Marutos teki parhaansa saadakseen sovun syntymään, ja vaikka Iorgos kuinka vakuutti kysessä olleen onnettomuuden, ei Presimirien päätä saatu käännettyä. ''"Tuo mies ei ole edes ylimys, hän on korpinkasvattaja!"'', Presimir raivosi. ''"Hänen poikansa on patrikios, Filinosit ovat ylimyksiä..."'', Marutos huokaili silmäillen Iorgosia tavalla, joka sai tämän painamaan katseensa paksujen kivilattioiden läpi syvälle Erdetrian multaan. ''"Filinosit!"'', Presimir parkui, ''"Filinosit murskaavat ylimysten päitä ja lasten jalkoja! Kyllä, minä kuulin tapahtuneesta, ja sovittelustanne! Jos kuvittelitte tarjoavanne minulle 500 kultaa ja serkkuni kylmenneen ruumiin, niin älkää kuvitelko enää! Presimirit eivät ole ostettavissa kullalla, mirhamilla tai pyhäinjäännöksillä jos velka on veressä, ja se on, niin minä julistan!"'' Arkonin vastaanottohuoneen ovi paukkui Presimirin takana tämän harppoessa auringonvarmoin askelin ulos arkontikosta. ''"Hmm...aioin tarjota 2000 kultaa, mutta ehkä parempi näin."'', Marutos virnisti Iorgosille, joka ei ollut ollenkaan varma vitsailiko arkon vai ei.

			Iorgos Filinos poistui arkontikon pihamaalle, ja istui penkille vetämään henkeä. Korpinkasvattajaa ahdisti kuin hän olisi nielaissut aamutähden. Väsyneenä kaikista vastoinkäymisistä Iorgos painoi päänsä käsiinsä ja mietti miten asian esittäisi perheelleen. Paitsi että Olimpios Isakiotes ei enää puhunut hänelle, ja oli kieltänyt Opiliosia olemaan missään tekemisissä Fukilosin kanssa, nyt Filinosin suvun niskoilla oli hänen aiheuttamansa verikosto. Ja vaikka Filinosit viettäisivät koko elämänsä Erdetriassa Metokhitesin suojeluksessa, olisi selviteltävänä vielä 500 kultapalan velka arkonille. Tilanne ei ollut koskaan ollut tukalampi.

			Puinen penkki nitkahti kevyesti jonkun istahtaessa murehtivan Iorgosin viereen, mutta tämä ei vaivautunut edes vilkaisemaan vierelleen, ennenkuin kuuli pehmeän kysymyksen: ''"Piippua?"'' Iorgos nosti päänsä käsistään ja tavoitti Vaanos Lapardasin hymyilevät silmät. Kädessään velho piteli pitkävartista piippua, jonka pesästä nousi sakea kiehkura makean tuoksuista savua. ''"Ei kiitos, minä en polta...Tuoksuu tosin hyvältä, mitä sinulla on siinä?"'', Iorgos kysyi. ''"Ah, omaa sekoitustani, kessua ja vähän eräänlaista kukkaa."'', Vaanos maiskutteli suutaan sekoitukselleen hyväksyvästi. ''"Murheita? Tai tiedänhän minä, se oli turha kysymys. Mutta älä huoli, minulla on tunne, että kaikki vielä järjestyy."'' ''"Miten ihmeessä?"'', Iorgos puuskahti turhautuneena. ''"No se verikosto, en minä sille minkään mahda, totta puhuen. Mutta se velka arkonille...se on toinen asia. Kerro minulle siitä pojastasi, Fotiosista?"'' ''"Fukilosista"'', Iorgos korjasi, ''"häntä kutsutaan Fukilosiksi, kaikki kutsuvat..."'' ''"Niin, Fotios, onko hän älykäs?"'', velho puhalteli ilmaan savurenkaita huolettoman oloisena. ''"On, fiksu poika, tullut kai enemmän äitiinsä kuin isäänsä."'', Iorgos totesi ihmetellen mitä tekemistä Fukilosin älykkyydellä oli tekemistä velan kanssa. ''"Minä näin hänet silloin illalla, kun kaikki tapahtui. Yli neljä tuntia ovenraossa katselemassa demonin manausta omasta äidistään...se osoittaa melkoista mielenlujuutta."'', Vaanos maiskutteli ja nyökytteli. ''"Niin..?"'', Iorgos katsoi velhoa kysyvästi. ''"Siinä pojassa, siinä Fotiosissa on jotain erityistä, minä aistin sen. Mehän emme asiaa varsinaisesti voi päättää, koska hän on sukunne päämies, mutta mitäpä sanoisit, jos pojasta koulutettaisiin velho? Oikein tälläinen kunnon vanhan kansan velho, niinkuin minä!"'', Vaanos julisti silmät savusta hieman punoittaen, ja jatkoi imaistuaan piipun pesän tyhjäksi, ''"Minä en tarkoita, että minä opettaisin häntä, on tuota ikää jo sen verran, mutta Marutos on jo hyvin kykenevä opettamaan poikaa."'' ''"Minusta tuntuu, että Fukilos haluaa olla enemmän maanläheinen, kuin minä."'', Iorgos vastusteli vaikkei ollutkaan yhtään varma asiasta. ''"No niin sehän on sitten sovittu, sinä puhut Fotiosille, että hänestä tulee velho, ja minä puhun arkonille siitä velka-asiasta. Hyvä! Näkemiin!"'', Vaanos Lapardas nousi penkiltä, kohosi ilmaan ja leijaili viimeisten keuhkoistaan puhaltamiensa savukiehkuroiden tahdissa ylös kohti arkonin vastaanottotilan ikkunaan, ja siitä sisälle. Iorgosin sieraimissa tuoksui yhä velhon piipun sisältö, mutta hetkiseen hän ei ollut varma, että oliko penkillä ollut ketään hänen vieressään, vai oliko hän menettämässä järkensä. Silloin arkonin ikkunasta kumartui puolittain ulos vanha Vaanos, joka huusi niin että kaikki pihalla olevat pysähtyivät tuijottamaan ikkunaan: ''"Asia selvä, ensi viikolla poika aloittaa!"''. Hämmentynyt Iorgos suuntasi kotiinsa miettien mitä ihmettä sanoisi pojalleen ja vaimolleen päivän tapahtumista.

			Kotiin päästyään perheenisä pyysi samantien neuvonpidon koolle. Hän itse istui pöydän päässä, kuten talon isännän kuuluikin, ollen kuitenkin tietoinen kiusallisesta tilanteesta, jossa hänen kuusivuotiaan poikansa sana painoi loppujen lopuksi enemmän kuin hänen omansa. Iorgos kertoi suorasukaisesti Presimirien julistamasta verikostosta, mutta elämän Erdetriassa olevan turvallista kaikille Filinoseille. Pythia purskahti itkuun kuullessaan Presimirien julistuksesta, ja puristi sylissään Kyraa niin että tämäkin alkoi parkumaan toivottomalta kuulostavasti. Pian itku tarttui myös Damianosiin, ja Iorgos joutui nieleskelemään itsekin pysyäkseen kasassa. Fukilos istui isänsä oikella puolen vakavana, kuin olisi valtiomiehen tapaan pohtinut asiaa jo pitkälle eteenpäin. ''"Sitten toinen asia...Fukilos, olisitko sinä kiinnostunut opiskelemaan velhoksi."'', Iorgos ehdotti varovaisesti. ''"Velhoksi? Mutta eihän se ole yhtään samaa mitä sinä teet?"'', Fukilos kysyi vastaan. ''"Ei ole, ei sitten sinnepäinkään, mutta..."'', Iorgos aloitti, mutta Fukilos keskeytti hänet samantien: ''"Kyllä kiitos. Tai ole hyvä. Mutta minusta tulee ehdottomasti velho, niinkuin arkon Marutos ja vanha Vaanos! Äiti, oletko nähnyt Vaanosin taikasauvan, olen varma että se ampuu salamoita! Ja piippu! Isä, mistä minä saan piipun!"'' Iorgos ja Pythia katsoivat molemmat poikaansa silmät pyöreinä tämän alkaessa luetella historian kuuluisimpia maageja, ja heidän urotekojaan, Filinosin sukuun aikojen saatossa naitujen naisten perimää ja [[Fotios Filinos]]in aikakautta Kallimean arkonina. ''"No niin, no niin, rauhoitutaan..."'', Iorgos toppuutteli poikaansa, ja jatkoi: ''"Tätäkö sinä oikeasti haluat? Luulin, että halusit olla niinkuin minä..?"'' ''"Haluan minä sitäkin."'', Fukilos lausui anteeksipyytävästi, ''"mutta siellä kellarissa, kun Vaanos pelasti äidin, niin se oli niin pelottavaa, muttei Vaanos pelännyt yhtään. Arkonkin ehkä pelkäsi, ja isä Gerasim pelkäsi ainakin, muttei Vaanos. Vaanos on...äiti, sinun pitää nähdä se taikasauva!"'', poika aloitti taas innokkaana pulputtamaan. ''"Minä tiedän kyllä mitä taikasauvaa tänään käytetään, jos velka arkonille on kuitattu."'', Pythia hymyili vienosti Iorgosin suuntaan, jonka silmät suurenivat puolella yksintein. ''"Mutta pääasia, että sinä tiedät mitä haluat tehdä."'', äiti lopetti. ''"Kyllä, minä haluan polttaa piippua."'', sukunsa päämies lopetti keskustelun nousemalla pöydästä hypähdellen kohti ulko-ovea jättäen vanhempansa pyörittelemään silmiään toisilleen.

	==Gepamselce==		==Gepamselce==

Jarnor (9. maaliskuuta 2020 kello 09.35)

2020-03-09T09:35:09Z

← Vanhempi versio		Versio 9. maaliskuuta 2020 kello 12.35
Rivi 83:		Rivi 83:
	Kyran synnytys oli ollut äiti Pythialle raskaampi kuin edelliset kahden pojan vastaavat, eikä tuore tyttölapsi päästänyt äitiään helpolla imeväisikäisenäkään, vaan kärsi pahoista vatsavaivoista, jotka valvottivat Pythiaa uupumukseen asti. Fukilos ja Damianos olivat Kyran syntyessä 5- ja 2-vuotiaita, joten heistä oli pikkusiskonsa hoidossa enemmän haittaa kuin hyötyä. Pythian tuittuilessa väsyneenä miehelleen ja pojilleen, Iorgos pysyi kärsivällisenä, toivoen tilanteen helpottuvan Kyran vanhetessa.		Kyran synnytys oli ollut äiti Pythialle raskaampi kuin edelliset kahden pojan vastaavat, eikä tuore tyttölapsi päästänyt äitiään helpolla imeväisikäisenäkään, vaan kärsi pahoista vatsavaivoista, jotka valvottivat Pythiaa uupumukseen asti. Fukilos ja Damianos olivat Kyran syntyessä 5- ja 2-vuotiaita, joten heistä oli pikkusiskonsa hoidossa enemmän haittaa kuin hyötyä. Pythian tuittuilessa väsyneenä miehelleen ja pojilleen, Iorgos pysyi kärsivällisenä, toivoen tilanteen helpottuvan Kyran vanhetessa.

	Paitsi että Filinosin sukuun syntyi yksi jäsen lisää ~~vuosina~~ 3111~~-3112~~, niin haudan lepoon saateltiin Filinosin suvusta niin [[Nestoras Filinos\|Nestoras]], [[Dionysios Filinos\|Dionysios]], [[Isidoros Filinos\|Isidoros]] kuin [[Afroditi Filinos\|Afroditikin]]. Loputtomilta tuntuvat hautajaiset järjestelyineen imivät Pythiasta viimeisetkin voimat, ja hän joutui vuodelepoon useaksi kuukaudeksi. Kun kaikki isovanhemmatkin olivat poissa, joutui Fukilos vanhimpana lapsena, mutta vain kuusivuotiaana, huolehtimaan äidistään ja sisaruksistaan Iorgosin työskennellessä perheen elannon eteen. Fukilosin viettäessä lähes koko vuoden 3112 kesän sisätiloissa hänellä ei ollut seuranaan muita kuin huollettavansa, ja paras ystävänsä [[Opilios Isakiotes]], jonka isä [[Olimpios Isakiotes\|Olimpios]] toimi tuolloin [[Metokhites]]-dynastian [[proedros]]ina. Pojat leikkivät yhdessä aina kun velvollisuudet sen sallivat. Leikit olivat mielikuvituksellisia, ja niitä leikittiin vaatimattomilla ja vähillä leluilla, joiden joukossa ei ollut kuin yksi esine, joka ei ollut puusta veistetty. Kyseessä oli [[Panagiotakis Filinos]]in valmistama omituinen vempele, jossa kampea kääntämällä muutama pienempi pallo kiersi isompaa keskellä sijaitsevaa palloa. Härveli oli varjeltu, ja sitä säilytettiin korkean kaapiston ylähyllyllä, mutta kurittomat pikkupojat kaivoivat sen esiin piilostaan aina kun aikuisten silmä vain vältti. Mitään käsitystä ei naskaleilla ollut vekottimen tarkoitusperästä, mutta pallojen kiertoliike oli hypnoottista seurattavaa tylsistyneille pojille.		Paitsi että Filinosin sukuun syntyi yksi jäsen lisää vuonna [[3111]], niin haudan lepoon saateltiin vuosien [[3111]] ja [[3112]] aikana Filinosin suvusta niin [[Nestoras Filinos\|Nestoras]], [[Dionysios Filinos\|Dionysios]], [[Isidoros Filinos\|Isidoros]] kuin [[Afroditi Filinos\|Afroditikin]]. Loputtomilta tuntuvat hautajaiset järjestelyineen imivät Pythiasta viimeisetkin voimat, ja hän joutui vuodelepoon useaksi kuukaudeksi. Kun kaikki isovanhemmatkin olivat poissa, joutui Fukilos vanhimpana lapsena, mutta vain kuusivuotiaana, huolehtimaan äidistään ja sisaruksistaan Iorgosin työskennellessä perheen elannon eteen. Fukilosin viettäessä lähes koko vuoden 3112 kesän sisätiloissa hänellä ei ollut seuranaan muita kuin huollettavansa, ja paras ystävänsä [[Opilios Isakiotes]], jonka isä [[Olimpios Isakiotes\|Olimpios]] toimi tuolloin [[Metokhites]]-dynastian [[proedros]]ina. Pojat leikkivät yhdessä aina kun velvollisuudet sen sallivat. Leikit olivat mielikuvituksellisia, ja niitä leikittiin vaatimattomilla ja vähillä leluilla, joiden joukossa ei ollut kuin yksi esine, joka ei ollut puusta veistetty. Kyseessä oli [[Panagiotakis Filinos]]in valmistama omituinen vempele, jossa kampea kääntämällä muutama pienempi pallo kiersi isompaa keskellä sijaitsevaa palloa. Härveli oli varjeltu, ja sitä säilytettiin korkean kaapiston ylähyllyllä, mutta kurittomat pikkupojat kaivoivat sen esiin piilostaan aina kun aikuisten silmä vain vältti. Mitään käsitystä ei naskaleilla ollut vekottimen tarkoitusperästä, mutta pallojen kiertoliike oli hypnoottista seurattavaa tylsistyneille pojille.

	Syksyn saapuessa alkoi Pythian vointi parani nopeasti, ja hän tuntui saaneen leponsa aikana takana kaiken energiansa. Iorgos ihmetteli toisinaan ääneen vaimonsa tarmoa, tämä kun ei tuntunut edes enää tarvitsevan untakaan. Kesän aikana tylsintyneet pojat eivät jaksaneet asiaa ihmetellä, vaan olivat tyytyväisiä päästessään ulos raikkaaseen syysilmaan. Syksyn aikana Fukilos tosin heräsi yöllä useasti siihen, että hänen äitinsä puheli keittiössä hiljaisella äänellä, mutta kun Fukilos nousi vuoteestaan katsomaan kenelle Pythia kuiskaili, tämä aina hiljeni kuullessaan vanhimman poikansa vuoteen narahtavan. Toisinaan herätessään Fukilos ei enää noussut katsomaan, vaan yritti hiljaa vuoteessaan kuunnella mitä keittiössä puhuttiin, mutta kuiskinta oli epäselvää, kuin hidastettua mongerrusta, eikä sen seasta erottanut kuin yksittäisiä tuttuja sanoja, jotka tuntuivat liittyvän Kirkkoon, uskoon ja Filinosin suvun edesmenneisiin miespuolisiin jäseniin. Nuori Fukilos ajatteli äitinsä rukoilevan ja kiittävän paranemisestaan, ja painoi päänsä takaisin tyynyyn.		Syksyn saapuessa alkoi Pythian vointi parani nopeasti, ja hän tuntui saaneen leponsa aikana takana kaiken energiansa. Iorgos ihmetteli toisinaan ääneen vaimonsa tarmoa, tämä kun ei tuntunut edes enää tarvitsevan untakaan. Kesän aikana tylsintyneet pojat eivät jaksaneet asiaa ihmetellä, vaan olivat tyytyväisiä päästessään ulos raikkaaseen syysilmaan. Syksyn aikana Fukilos tosin heräsi yöllä useasti siihen, että hänen äitinsä puheli keittiössä hiljaisella äänellä, mutta kun Fukilos nousi vuoteestaan katsomaan kenelle Pythia kuiskaili, tämä aina hiljeni kuullessaan vanhimman poikansa vuoteen narahtavan. Toisinaan herätessään Fukilos ei enää noussut katsomaan, vaan yritti hiljaa vuoteessaan kuunnella mitä keittiössä puhuttiin, mutta kuiskinta oli epäselvää, kuin hidastettua mongerrusta, eikä sen seasta erottanut kuin yksittäisiä tuttuja sanoja, jotka tuntuivat liittyvän Kirkkoon, uskoon ja Filinosin suvun edesmenneisiin miespuolisiin jäseniin. Nuori Fukilos ajatteli äitinsä rukoilevan ja kiittävän paranemisestaan, ja painoi päänsä takaisin tyynyyn.

Jarnor (9. maaliskuuta 2020 kello 09.31)

2020-03-09T09:31:50Z

Näytä muutokset

Jarnor (7. maaliskuuta 2020 kello 16.08)

2020-03-07T16:08:43Z

@@ Rivi 40: / Rivi 40: @@
 }}
 [[Tiedosto:Filinos.png|200px|thumb|left|]]
 [[Filinos]]in [[proedros]], [[Fukilos Filinos]]in isä.
@@ Rivi 80: / Rivi 82: @@
 ...jatkuu...
 {{DEFAULTSORT:Filinos, Iorgos}}
 [[Category:Henkilöt]]

Jarnor (9. tammikuuta 2020 kello 22.53)

2020-01-09T22:53:06Z

← Vanhempi versio		Versio 10. tammikuuta 2020 kello 01.53
Rivi 77:		Rivi 77:
	Perhe sai lisää jäseniä tulevina vuosina, kun [[3109]] Fukilosille syntyi pikkuveli [[Damianos Filinos\|Damianos]] ja kaksi vuotta edellisestä [[Kyra Filinos\|Kyra]].		Perhe sai lisää jäseniä tulevina vuosina, kun [[3109]] Fukilosille syntyi pikkuveli [[Damianos Filinos\|Damianos]] ja kaksi vuotta edellisestä [[Kyra Filinos\|Kyra]].

			==Pythian riivaus==

	...jatkuu...		...jatkuu...