Katapinos (tarina)

Antemios Semnos kertoo tarinan sukunsa miekasta, Katapinosista.

Miekalla jota kannat, on pitkä historia ja oma synkkä tarinansa. Kuten kaikilla suurten taisteluiden aseilla, myös sillä on nimi: Katapinos, tuhoaja.

Se oli lahja autokraattori Iskyrios II:lta esi-isälleni Andronikosille. Aseen takoi mestariseppä Urgiosion, uskomattoman raskaasta ja kovasta adamastos-metallista ja sen viimeisteli voimakkailla loitsuillaan megasmagistros Erlikon vuonna 2780. Katapinos antoi kantajalleen hämmästyttävän kyvyn paljastaa muiden petolliset aikeet, sekä aiheuttaa tyrmäävä energian purkaus niihin, jotka julkesivat uhmata miekan käyttäjää. Sata vuotta se palveli sukuni päämiehiä taisteluissa vihollisiamme vastaan ja sata vuotta se turvasi autokraattorin henkeä salamurhaajilta. Kunnes lopulta Katapinos tahrattiin viattomien vereen, Suuren Skisman alkaessa.

Ennen Suurta Skismaa, esi-isäni Eudoros Semnos palveli Iskyrios IV:n spathariosina. Kun patriarkka Kalosios IV salamurhattiin, alkoi Deionissa mellakointi joka yltyi tosiuskoisten kapinaksi. Eudoros määrättiin taltuttamaan kapinointi ja niin hän myös teki pelottavalla tehokkuudella. Tuhansien kapinoitsijoiden veri virtasi kaupungin kaduilla ennen kuin rauha oli palautettu. Rauhan hinta oli kallis ja yksi sen maksajista oli miekka Katapinos, joka menetti aiemmat voimansa, mutta sai kyvyn surmata kenet tahansa yhdellä iskulla.

Muutamaa vuotta myöhemmin Suuren Skisman sota oli täydessä käynnissä.Eudoros seurasi autokraattoria kaikkialle ja taisteli loppumattomalta tuntuvaa sotaa hallitsijansa rinnalla. Autokraattorin viimeisen matkan pää oli Taigetosin Sagros. Sagrosin taistelussa Iskyrios IV:n armeija lyötiin ja autokraattori haavoittui vakavasti, jalkamiehen seipään lävistettyä hänen ketjupaitansa oikean kainalon alta.

Haavoittunutta autokraattoria hoivattiin Taniosin kaupungissa syringianeiksi kutsuttujen parantajien toimesta. Näiden salaperäisten papittarien voimat olivat verrattomat, ja hallitsijan toivottomalta näyttänyt tila koheni. Taniosissa oli evakossa autokraattorin joukkojen lisäksi paljon muutakin kansaa, mukaan lukien ryhmä galleionialaisia kauppiaita, jotka ilmaisivat halukkuutensa huoltaa hallitsijan armeijaa. Kauppiaat olivat todellisuudessa vihollisen kätyreitä jotka juonivat hallitsijan pään menoksi. Aiemmin Katapinos olisi paljastanut kauppiaat salamurhaajiksi, mutta nyt tilanne oli toisin ja autokraattori salamurhattiin mitä julkeammalla tavalla hänen kestittäessään kauppiaita.

Uudeksi autokraattoriksi nousi Apellonos III, Iskyriosin serkku, ja Eudoros nimitettiin yhdeksi hänen stratelatesikseen. Apellonos III:n joukot taistelivat lukuisia voitokkaita taisteluita ja Katapinos hankki vastapuolella pelätyn maineen miekkana, joka surmasi jokaisen tosiuskoisten johtajan joka erehtyi miekan tielle.

Mahtava ase herätti myös suurta kateutta Apellonosin hovin keskuudessa. Autokraattorin protospatharios, Staurakios, patrikios Komnenos, vanhauskoisen Kirkon mahtavin paladiini, halusi miekan itselleen. Hänen kerrotaan tarjonneen miekasta palatsin täynnä kultaa, mutta Eudoros piti miekkansa itsellään. Hänen kerrotaan sanoneen Staurakiosille ”rukoilkaa että Kosmokratorin armo on rajaton, sillä muuten tämän miekan kantaja on ikuisesti kadotettu”.

Lopulta autokraattorin mahtava armeija oli Elimnean Psiaroksessa, jossa sen piti antaa lopullinen isku sinne keräytyneelle tosiuskoisten joukoille. Toisin kuitenkin kävi, autokraattorin armeija kärsi murskaavan tappion ja hallitsija itse, viimeinen Komnenodoukas dynastian autokraattori, makasi kuolleena taistelukentällä.

Viimeiset vanhauskoiset dynastiat ryhmittyivät nyt Staurakiosin taakse ja hänet huudettiin uudeksi autokraattoriksi. Vanhauskoisten joukot olivat harventuneet, mutta Staurakios oli nerokas kenraali ja hänen armeijansa vältteli tosiuskoisten pääjoukkoa, taistellen voitokkaasti muita armeijoita vastaan.

Eudoros seurasi Staurakiosia Dorymniasta Akrileosiin, jossa tosiuskoisten suuri armeija oli järjestänyt Staurakiosille ansan ja sulkenut pakoreitit. Kaikki rivisotilaasta korkeimpaan ylhäiseen tiesivät että kyseessä oli sodan ratkaiseva taistelu. Tuhansia ja taas tuhansia miehiä molemmin puolin kaatui taistelussa. Kokonaisia dynastioita sammui, kun kolmekin sukupolvea saman dynastian ylimyksiä sai surmansa. Taistelu raivosi koko päivän ja läpi yön. Aamun sarastaessa tosiuskoisten joukot olivat lähes lyöty. Tosiuskoisten suurin stratelates, (Ethynian) Kytrian arkon Talaris, patrikios Elegmites, seisoi joukkoineen lopullisen voiton tiellä. Hänen joukkonsa sulkivat tien Deioniin, josta tosiuskoisten patriarkaatti johti kamppailua vanhauskoisia vastaan.

Staurakios määräsi joukkonsa valmistautumaan hyökkäykseen ja käski Eudorosin luovuttamaan miekkansa, jotta autokraattori voisi itse surmata Talarisin. Eudoros tuijotti epäröiden vuoroin pyhän raivon vallassa olevaa Staurakiosia ja uhmakkaana seisovaa Talarista, miettien vuosien aikana aiheutettua hävitystä ja sitä mikä petollista Deionia odotti. Lopulta Eudoros huusi ”jos miekkani on määrä lopettaa tämä vuosia kestänyt kärsimys, niin olkoon niin. Tässä on Katapinos, Kosmokrator eleison!” Eudoros syöksi miekkansa Staurakiosin rintaan, rintalastan ja kylkiluiden läpi. Hän työnsi miekan niin syvälle että se upposi kahvaan saakka, eikä enää uponnut syvemmälle”. Vanhauskoisen kirkon puolustaja, sen mahtavin paladiini, kaatui maahan miekka rinnassaan. Tähän päättyi Suuren Skisman viimeinen taistelu, Staurakiosin kuolemaan ja tosiuskoisten voittoon.

Viralliset historiikit kertovat Talarisin ja Staurakiosin legendaarisesta voimainmittelöstä, joka päättyi lopulta Talarisin voittoon. Taistelukentällä vallinnutta sekasortoa kuvaa se, ettei Staurakiosin ruumista koskaan löydetty, eikä Eudoros joutunut vastaamaan teostaan muille vanhauskoisille. Vuosi Akrileosin tapahtumien jälkeen, Bastionin itäisimpään osaan Astragoniaan, hyökkäsi Kharanekros, kuolleiden keisari, armeijoineen.

Voitokas Talaris otti omistukseensa Ethynian rikkaimmat provinssit, mukaanlukien Erdetrian, Semnosin kotipaikan, ja Talaris hallitsi komes Ethykaionina. Talarisin hallintoa kesti koko tämän luonnollisen elämänsä loppuun, vuoteen 2923. Hänen jälkeläisensä jatkoivat alueen hallitsemista vielä seuraavat 20 vuotta, kunnes koko dynastia sammui Kharanekrosia vastaan käydyssä (Taigetosin) Mallikaionin taistelussa vuonna 2949.

Eudoros Semnos, dynastisen perijän asemaan alennettu, kuoli 13 vuotta myöhemmin Turiosin kaupungissa, Nerasiassa, jossa hän suoritti elinikäistä hyvitystyötään Kodrian piispa Neodamosin palveluksessa. Eudoros sai surmansa tosiuskoisten ja viimeisten vanhauskoisten tukijoiden välisissä kahakoissa.

Katapinos oli jo aiemmin siirtynyt Eudorosin pojalle Demitrosille, joka miekan tarinan tuntien ei koskaan käyttänyt sitä. Demitros palveli lukuisten dynastioiden palveluksessa erilaisissa vähäpätöisissä tehtävissä. Aikanaan Katapinos siirtyi Demitrosin pojalle Guriosille, joka saapui Oreinaan Kotromaniksen palvelukseen. Gurios ja hänen miekkansa kunnostautuivat Oreinan kuunisodissa. Palkkioksi vuosien palveluksesta hänelle läänitettiin Ivanis dynastialta vapautunut Tyfonia. Tyfonian arkon Gurios menehtyi vuonna 3067, vain 42 vuotiaana. Hänen poikansa Genaios rakennutti Guriosin muistolle kryptan Derkeinaan, johon hänet haudattiin Katapinos rinnallaan.