Apellonos III

Apellonos III Komnenodoukas, Faragian eksarkhos, autokrator (2897-2898) serkkunsa Iskyrios IV:n jälkeen. Lisänimeltään Telikos (Viimeinen). Sai surmansa Psiarosin taistelussa vuonna 2898.

Vallalla olevan tosiuskoisen narratiivin mukaan Apellonos III oli ihmispaholainen, joka syntyi pimeyden hetkellä Kosmokratorin ummistaessa silmänsä. Apellonos oli miehimys, joka makasi hovinsa jäsenien kanssa. Heidän kerrotaan harjoittaneen mustaa magiaa, johon kuuluivat ihmisuhrit ja nuorten lasten veressä kylpeminen.

Kyynisemmän näkemyksen mukaan Apellonos III oli poikkeuksellinen yksilö, jolla oli takanaan aikansa vaikutusvaltaisimman dynastian resurssit. Hän vain sattui syntymään onnettomien tähtien alla, eikä hän lyhyeksi jääneen elämänsä aikana ehtinyt saavuttaa hänelle asetettuja odotuksia.

Avgos Apellonos Komnenodoukas syntyi vuonna 2861 Leontinoin kaupungissa Naksasissa Filandros ja Ksanthe (os. Mermentoulos) Komnenodoukasille. Poikalapsen syntymä sattui epäonnisena pidetylle uudellekuulle, apellaiosin ensimmäiselle kyriakelle. Mikä pahinta, taivasta valaisi syntymähetkellä Komites abyssos, Syvyyden komeettaa, joka ilmestyi aina 33 vuoden välein tuoden mukanaan onnettomuuksia ja kärsimystä. Niin papit kuin velhotkin ennustivat vastasyntyneelle Avgosille vaikeaa ja vastoinkäymisten täyttämää elämää.

Huonoenteisestä alusta huolimatta Avgos osoitti jo nuorena poikkeuksellisia lahjoja, hän omaksui oppimansa nopeasti ja käytti tietojaan harkiten. Seitsemänvuotiaana hän väitteli opettajiensa kanssa tasaväkisesti historiasta, filosofiasta ja teologiasta. Yhdeksänvuotiaasta lähtien hän vietti runsaasti aikaa enonsa, mestarillisena salaneuvoksena pidetyn Diodotosin opissa. Yksitoistavuotiaasta lähtien hän osallistui tzykanioniin (hevospoolon kaltainen peli) aikuisten miesten rinnalla ja hänen taitojaan ylistettiin poikkeuksellisiksi.

Vuonna 2873 hänen isänsä Filandros, Thema tou Notoun komentaja, menehtyi Myndosin lähellä käydyssä taistelussa Galleioniaan tunkeutuneita roksolaaneja (Taigetosin kautta vaeltanut metsäbarbaareiden heimo) vastaan. Kolmetoistavuotiaana isättömäksi jääneestä Avgosista tuli isosetänsä Apellonos II kandidatos ja hän sai asekoulutusta autokraattorin parhailta spatharioilta. Kandidatosina Avgos vietti paljon aikaa magistros Priamos Blakhernitesin seurassa ja oppi tältä arkaaisen magian alkeita. Apellonos II kuoleman jälkeen viisitoistavuotias Avgos laitettiin Deionin katedraalikouluun, jotta hän omaksuisi papillisen ja myöhemmin jopa patriarkaalisen roolin.

Avgosin kerrotaan olleen katedraalikoulussa hyvin pidetty niin oppilaiden kuin opettajienkin mielestä. Avgos solmi pappisopintojensa aikana monia suhteita, joilla oli myöhempää merkitystä. Katedraalikoulussa Avgos tutustui Staurakios Komnenosiin, jota pidettiin koulun parhaimpana oppilaana miesmuistiin, sekä Gemellos Loukitesiin, jonka poikkeavat teologiset näkemykset aiheuttivat Gemellosille jatkuvia harmeja.

Avgosin ja Staurakiosin välille syntyi aluksi kilpailutilanne, joka johti fyysisiin yhteenottoihin. Kaikkien hämmästykseksi hintelämpi Avgos antoi tasaväkisen vastuksen Staurakiosille pankrationissa. Riitapukarien kiistelyt päättyivät, kun Gemellos puhui molemmat ympäri: heidän pitäisi kilpailemisen sijaan tehdä yhteistyötä. Ennen pitkää näiden kolmen oppilaan välille kehkeytyi tiivis ystävyys, joka jatkui läpi Avgosin elämän.

Kahdeksantoistavuotiaana Avgos oli valaa vaille valmis pappi, mutta hän ei viihtynyt kirkollisissa velvollisuuksissa ja kasukan asettamissa rajoitteissa. Avgos oli salaa kirjoittanut serkulleen autokraattorille ja pyytänyt Iskyrosia määräämään hänet johonkin muuhun tehtävään. Avgosin pyyntö oli niin hyvin perusteltu ja kirjeen teksti niin vaikuttavaa, että Iskyrios myöntyi serkkunsa pyyntöön. Avgosista tuli ensin Iskyriosin spatharios, sitten hypatos ja lopulta Faragian eksarkhos.

Spathariosina Avgos osallistui arseniolaisten kapinan tukahduttamiseen heti sen alettua. Avgosille kehittyi suuri vastenmielisyys kapinallisten harjoittamaa väkivaltaa kohtaan ja hänen suhtautumisensa Kirkkoon muuttui epäluuloiseksi. Myöhemmin autokraattorin hypatosina hän oli paljastamassa toisen serkkunsa Dikaios VII salahanketta autokraattoria vastaan. Avgos kehoitti hallitsijaa paitsi suitsimaan Kirkon valtaa, myös tekemään uudistuksia orjuuden suhteen.

Avgosin mielipiteet olivat hovin yleisen näkemyksen vastaisia ja hovimiehien enemmistö halusi päästä eroon hankalasta Komnenodoukasista, joka nautti autokraattorin suosiosta. Avgosille etsittiin pitkään sopivaa morsianta, mutta vastahakoinen ylimys torjui kaikki ehdotukset. Lopulta autokraattorin arvovalta ja henkilökohtaiset suhteet saivat Avgosin avioitumaan Tisifone Komnenosin kanssa. Avioitumisen jälkeen Avgos palkittiin hovin ulkopuolisella viralla ja hänet nimitettiin Faragian eksarkhosiksi vuonna 2892.

Faragian eksarkhosina Avgos oli vuoteen 2897. Häntä pidettiin erinomaisena hallintovirkamiehenä, joka takasi Faragiassa vakaat ja oikeudenmukaiset olot. Hänen oikeana kätenään toimi Karypion Anagnostakis, vaatimaton ja kyvykäs virkamies. Eksarkhos Avgos oli erityisesti kaupunkien porvarien mieleen, sillä hän toimeenpani lukuisia julkisia rakennus- ja tiehankkeita. Lisäksi hänen määräyksestään Faragian kaupungit puhdistettiin arouraiouseista, rottakansasta, joka oli epidemiaksi yltyneen lykantropian aikaansaannosta.

Avgos kehotti alueen ylimyksiä luopumaan orjataloudesta ja investoimaan omaisuuttaan muihin pyrintöihin, joskin heikolla menestyksellä. Hän itse näytti esimerkkiä ja lunasti orjilleen vapauden näyttävässä julkisessa näytöksessä. Avgosin hallintokauden merkittävin jäänne nykyaikana on hänen syntymäkaupunkiinsa Leontinoihin rakennettu valtava Tzykanisterion Avgosion stadion.

Avgosille ja Tisifonelle syntyi Faragiassa kolme lasta, kaksi vanhempaa tytärtä Polyksena ja Nefele, sekä nuorimmainen poika Menelaos.

Vuonna 2895 alkoi Suuren Skisman sota ja eksarkhos sai autokraattorilta tehtäväkseen kerätä uskollisten dynastioiden kaartit yhteen käytettäväksi täydennysjoukkoina. Thema Dytikonin marssittua itään Avgos menetti pian suurimman osan Faragiaa tosiuskoisille. Avgosin perhe ja eksarkaatin hallinto siirtyivät Fotidotisin vuoristolinnoitukseen Fotiassa.

Vuonna 2897 Iskyrios IV sai surmansa ja Avgosista tuli uusi autokraattori nimellä Apellonos III. Hänen hallintokautensa jäi vain vuoden mittaiseksi ja se muistetaan sekasorron ja väkivallan aikana. Autokraattori käytti suurimman osan ajasta väistellen pienen kaartinsa kanssa suurempia tosiuskoisten armeijoita. Kun autokraattori viimein yhytti pääjoukkonsa ja valmistautui antamaan murskaavan iskun vastustajilleen, kävikin päinvastoin. Apellonos III valta päättyi Psiarosin kentillä, massiivisessa arkaaisen magian täyttämässä taistelussa vuonna 2898. Hänen perheensä ja koko dynastiansa sammuivat taistelun jälkeisenä viikkona, jota kutsutaan Psiarosin verilöylyksi.

Anametrisilaisuuden mukaan viimeinen ja pahin synti oli juuri Apellonos III ja hänen dynastiansa, Komnenodoukasien miespuolisten jäsenten surmaaminen Psiaroksen taistelun jälkeen.

Hovin jäseniä

• Patroklos Komnenodoukas, proedros
• Gemellos Loukites, akolouthos
• Karypion Anagnostakis, anthypatos
• Staurakios Komnenos, protospatharios
• Natan Moustakes, dishypatos
• Kefeos Makropoderes, magistros
• Eudoros Semnos, stratelates