Staurakios Komnenos

Staurakios Komnenos
Bastionin autokrator
Ensisijainen arvonimi	Komnenosin dynastinen perijä
Toissijaiset arvonimet	Vatatzesin protospatharios
Muut arvonimet ja virat	Pyhä puhdistaja Skudatara
Kansallisuus	bastonai
Dynastia	Komnenos
Puoliso(t)	Tamura Maurex
Isä	Tykonios
Äiti	Leimeie Karzoazos
Sisarukset	Eustathios
Uskonto	vanhauskoinen
Järjestö	Kaikkinäkevä silmä
Syntyi	2860
Kuoli	2899

» Hän oli komeudessaan kuin astraalideva, mahdissaan kuin foinikas-lintu ja uskossaan kuin Akenon. »
(Gemellos Loukites, Dikastirio Apellonos, 2907)

» Huomisen airut heittää varjonsa yllemme - peittäen meidät pimeyteen. Hän ojentaa kätensä ja osoittaa syyttävän sormensa - tarjoten meille ulospääsyn. »
(Skotos Sofronos, Fanerosis, 2898)

Nuoruusvuodet

Staurakios Komnenos syntyi Akernasin Eleunassa vuonna 2860 Tykonios ja Leimeie (os. Karzoazos) Komnenosille dynastiansa toiseksi perijäksi. Hänen isoveljestään Eustathiosista koulittiin hallitsijaa ja Staurakiosille oli varattu kirkollinen ura.

Nuoren Staurakiosin kerrottiin ihailleen ja kadehtineen veljeään siinä määrin, että isänsä Tykonios antoi Staurakiosin osallistua asekoulutukseen veljensä Eustathiosin rinnalla seitsenvuotiaasta lähtien. Staurakios kehittyi nopeasti ja hänestä tuli verraton miekan käsittelijä ja ratsumies. Tuon tuostakin Staurakios pyrki haastamaan isoveljeään Eustathiosia, mutta joka kerta kun veljekset ottivat yhteen Staurakios sai veljeltään selkäsaunan. Staurakiosilla meni vuosia ennen kuin hän oli valmis nöyrtymään veljensä edessä ja alistumaan sille että Eustathios oli heistä kahdesta väkevämpi.

Staurakios oli lapsesta asti kiinnostunut saduista, tarinoista ja historian sankareista. Lukemaan opittuaan hän ahmi kaikki käsiinsä saamansa kirjat jotka edes sivusivat hänen kiinnostuksensa kohteita. Kymmenvuotiaana Staurakios osasi luetella ulkomuistista monia Logoumenan kappaleita ja hän tunsi sukukronikkansa Kronika Komnenain läpikotaisin. Nuoren Staurakiosin lempitarinaksi muodostui kuningas Akenonin elämästä ja teoista kertova Epikos basileos Akenon, Fokas Rogariosin 2200-luvun puolivälissä kirjoittama moniosainen teos [alunperin 11 osaa, joista nykyisin on jäljellä vain viisi osaa ja kokoomaosa].

Kolmentoista vanhana Staurakios lähetettiin Deionin katedraalikouluun saamaan kirkollista koulutusta. Nuori Staurakios teki Deionissa ensin vaikutuksen teologisella oppineisuudellaan, mutta kun hänen opettajilleen selvisi Staurakiosin sotilaalliset kyvyt häntä alettiin pian vertaamaan nuoreen Elmanosiin.

Staurakiosista tuli katedraalikoulun tähtioppilas, jonka uskottiin tekevän suuria tekoja Kirkon nimissä. Staurakiosin maine ei jäänyt katedraalikoulun muurien sisäpuolelle, vaan hänestä tuli puheenaihe dynastisissa seurapiireissä, joissa jo suunniteltiin virkoja ja avioliittoja nuorukaisen puolesta.

Staurakiosin suosikkiasema herätti muissa oppilaissa kateutta, eikä tilannetta helpottanut Staurakiosin luontainen ylpeys joka sai hänet korostamaan omaa erinomaisuuttaan. Staurakios joutui pian törmäyskurssille koulun toisen maineikkaan oppilaan Avgos Komnenodoukasin kanssa.

Syyt Staurakiosin ja Avgosin keskinäiseen kiistelyyn löytyivät niin dynastioiden historiasta, kuin Staurakiosin ylpeästä luonteesta. Staurakiosta ärsytti suunnattomasti se että Avgos oli paitsi huomion keskipiste, myös erinomainen kaikessa mahdollisessa mihin ikinä ryhtyikään.

Staurakios uskoi että hän olisi kuitenkin heistä kahdesta väkevämpi ja keskinäisessä kamppailussa taitavampi. Lukuisten nujakoiden, tappeluiden ja pankrationottelujen jälkeen Staurakios joutui pettymyksekseen huomaamaan ettei hän pystynyt kukistamaan Avgosia tai pakottamaan tätä alistumaan. Vaikka Staurakios olikin useimmiten niskan päällä, Avgos kieltäytyi luovuttamasta ja onnistui aina viivästyttämään kamppailun ratkeamista siihen asti että Staurakios joko turhautui ja kamppailu päättyi ratkaisemattomana, tai joku ulkopuolinen taho keskeytti kamppailun.

Yleensä tämä ulkopuolinen taho oli katedraalikoulun oppilas Gemellos Loukites, jonka viisaat sanat olivat tehneet suuren vaikutuksen Staurakiosiin. Staurakios oli aiemmin ystävystynyt Gemellosin kanssa ja piti hänen oppineisuuttaan suuressa arvossa ja omaansa laajempana. Kaunopuheinen ja viisas Gemellos osoitti Staurakiosin käytöksen ja suhtautumisen sopimattomuuden Avgosia kohtaan tavalla, joka sai Staurakiosin liikuttumaan. Kyynelehtivä Staurakios riensi syleilemään Avgosia ja hän heittäytyi hänen jalkoihinsa anteeksiantoa anoen.

Staurakios valmistui pappisseminaarista vuonna 2877 ja lukuisat mahtidynastiat kautta Akankhersonin tarjosivat hänelle hovivirkoja. Staurakios hylkäsi bastonaidynastioiden tarjoukset ja otti vastaan hänelle tarjotun viran Astragonian eksarkhosin Sauromakes Vatatzesin spathariosina. Galeasista tuli Staurakiosin uusi koti ja hänen kerrotaan ihastuneen kaupungin mystiikan ja eksotiikan täyttämään ilmapiiriin. Isälleen lähettämässä kirjeessään Staurakios kuvailee tuntemuksiaan näin: ”siinä missä ruumiini kaipaa Eleunan lempeitä vuoristotuulia ja liljojen tuoksua, on henkeni saapunut oikeaan kotiinsa Galeasissa.”

Sauromakes kouli nuorta Staurakiosista paitsi henkivartijana myös sotajoukkojen komentajana. Staurakios työskenteli päivätyönään Trapezousiin sijoitettujen stratelatesien ja eksarkaatin yhdysupseerina, oppien kaiken tarvittavan mitä tulee sodankäyntiin ja armeijoiden komentamiseen.

Pyhä puhdistaja

Vähäisen vapaa-aikansa Staurakios pyhitti Kosmokratorille ja rukoukseen syventynyt Staurakios oli tavallinen näky Kathedrikon Anakharsonissa, Galeasin suuressa katedraalissa. Staurakiosin tietämättä hän oli Kaikkinäkevän silmän tarkkailun kohteena. Itse asiassa Elmanosin veljet olivat pitäneet Staurakiosia silmällä jo tämän syntymästä lähtien. Staurakios oli nimittäin äitinsä puolelta kaukaista sukua Pyhälle Elmanosille, mikä oli mystiikkaan taipuvaisille puhdistajille merkki korkeammasta johdatuksesta.

Ennen pitkää Staurakiosia lähestyivät Kaikkinäkevän silmän puhdistajat, jotka kutsuivat Staurakiosia liittymään riveihinsä. Pyhän Elmanosin opetukset olivat Staurakiosille entuudestaan tuttuja ja ajatus uskon puolustamisesta, tarvittaessa vaikka väkivalloin, miellytti Staurakiosia. Vuonna 2880 Staurakios initioitiin puhdistajaksi ja Kaikkinäkevän silmän veljeksi Galeasissa.

Staurakiosin toimista puhdistajana ei ole jäljellä yksityiskohtaisia tietoja. Tiedetään että hänen aktiiviset vuotensa Kaikkinäkevässä silmässä sijoittuivat initioinnin ja arseniolaisten kapinan väliseen aikaan. Tuona aikana hän sai Sauromakesilta kuukausien mittaisia vapautuksia hovivirkansa velvollisuuksista.

Staurakios vetäytyi aktiivisesta puhdistajan roolista vuoden 2884 puolivälissä palattuaan henkitoreissa ja ainoana eloonjääneenä viimeiseksi jääneeltä tehtävältään Taigetosissa. Silminnäkijäkuvausten mukaan hänen päälakensa ja kasvojensa yläosa olivat pahoin palaneet. Vaikka hänen toipumisensa olikin nopeaa, hänen ihoonsa jäi punainen sahakuvio kasvojen yläosaan.

Kirkon pyhäinjäännösluettelo Katalogos Antimension vuodelta 2896 listaa 21 pyhäinjäännöstä Galeasin Staurakiosin palauttamiksi vuosina 2880-2884.

Apo iere fotia

Deionissa alkoi vuonna 2882 arseniolaisten kapinaksi kutsuttu väkivaltainen joukkoliike, joka levisi kautta Bastionin. Lukuisat ylimykset ja papiston edustajat joutuivat raivoavien väkijoukkojen uhreiksi. Vuonna 2883 murhatuiksi joutuivat myös Komnenosien dynastinen perijä Eustathios perheineen.

Veljensä ja tämän perheen kohtalo järkyttivät suuresti Staurakiosia ja hänestä tuli vankkumaton arseniolaisuuden (ja myöhemmin tosiuskoisuuden) vastustaja. Veljensä kuolemasta kertovaa uutista seuraavana kyriakena hän vannoi Galeasin suuressa katedraalissa veljeskuntansa ja koko kirkkoväen edessä seuraavasti: ”Komnenain pyhä tuli johdattaa nyt miekkaani lyömään maahan kaikki nämä niin sanotut arseniolaiset. Miekassani liekehtivä tuli ei sammu ennen kuin viimeinenkin arseniolainen on hävitetty Bastionista ja heidän viheliäinen oppinsa on poltettu tuhkaksi. Tämän minä vannon Kosmokratorin edessä Horkosin nimeen.”

Lukuisista pyynnöistään huolimatta Staurakios ei saanut mestaripuhdistajaltaan lupaa matkustaa arseniolaisten tukialueille toteuttamaan valaansa. Hän joutui odottamaan valansa toteutumista lähes vuoden, kunnes arseniolaisten kapina saavutti viimein Galeasin ja koko Astragonian. Kapinan ensimmäisiin uhreihin kuuluivat eksarkhosin protospatharios, sekä koko joukko muita korkeita ylimyksiä perheineen.

Eksarkhos Sauromakes Vatatzes saapui henkilökohtaisesti tapaamaan sairasvuoteella makaavaa spathariosiaan ja tarjosi hänelle ensimmäisen ritarin virkaa hovistaan. Staurakios otti epäröimättä vastaan tarjotun protospathariosin viran ja aloitti kapinan kukistamisen. Kaupungit rauhoitettiin massapidätyksillä ja niitä seuranneilla julkisilla teloituksilla. Teloitukset järjestettiin kyriaken kirkollisten toimitusten jälkeen. Galeasissa tapahtuneisiin teloitustilaisuuksiin Staurakios osallistui henkilökohtaisesti.

Zomes ja Matzas dynastioiden tukemat arseniolaiset onnistuivat järjestäytymään noin kahden theman vahvuiseksi armeijaksi. Kapinallisarmeija valtasi useita kaupunkeja ja harjoitti laajamittaista ryöstelyä. Staurakios komentama Thema Trapekon kohtasi kapinallisten armeijan Khodiosisin Hattin (Attios) lähellä.

Hattin taistelu oli nuoren protospathariosin ensimmäinen suuri koettelemus armeijan komentajana ja hän suoriutui tehtävästään esimerkillisesti. Kapinallisarmeija kukistettiin neljä tuntia kestäneessä taistelussa, joka jätti taistelukentälle viidentuhannen kapinallisen ruumiit. Kuusituhatta kapinallista johtajineen vangittiin ja vietiin tuomiolle Galeasiin.

Kapinan johtajat ja noin sata kapinallista tuomittiin kuolemaan. Staurakios mestasi henkilökohtaisesti tuomitut ylimykset. Neljätuhatta kapinallista tuomittiin orjuuteen niiden dynastioiden palvelukseen joiden katsottiin kärsineen eniten kapinan tuhoista.

Protospatharios Vatatzes

Eksarkhosin protospathariosina Staurakios oli toimelias. Astragoniassa käynnistettiin laajoja hankkeita vanhojen linnoituksien ehostamiseksi ja uusien linnakkeiden rakentamiseksi. Merkittävin hanke oli Galeasin arsenaalin laajennustyö, jonka seurauksena arsenaalista tuli Bastionin suurin ja kehittyinein manufaktuuri. Galeasin arsenaali valmistui palaanien vastaisen sodan alkaessa vuonna 2894.

Thema Trapekonin komentajana Staurakios otti henkilökohtaiseen komentoonsa Galeintonin raskaan ratsuväkitourman. Hän johti omaa tourmaansa henkilökohtaisesti kaikissa kampanjoissa joihin hän osallistui eksarkaatin palveluksessa. Hän komensi joukkojaan etulinjasta, monien mielestä uhkarohkeasti tai turhamaisesti - tavalla jota ei pidetty sopivana armeijan komentajalle. Poikkeuksellisella rohkeudellaan hän ansaitsi vertaistensa komentajien jakamattoman ihailun ja sotilaidensa uskollisuuden.

Eksarkaatin sotajoukkojen ja Thema Trapekonin komentajana Staurakios osallistui seuraaviin kampanjoihin:

• galonien (galonoi) vastainen kampanja vuonna 2888
• bodinien (bodinoi) vastainen kampanja vuonna 2891
• palaanien (palanoi) vastainen kampanja vuonna 2894-2896

Skudatara

Radameistos Tzetasin historiikissa Ektaksis kata Palanoon kuvataan paitsi palaanien vastaisen kampanjan tapahtumat, myös sitä edeltäneet yhteenotot muiden sakaiheimojen kanssa.

Palaanikansa oli vahvistanut valtaansa Trapezousin itäpuolisella aroalueella 2880-luvulta lähtien ja ottanut hallintaansa muiden heimojen alueita. Monet heimot lähtivät vaeltamaan eri suuntiin uutta kotia etsien. Kaksi suurta heimoa vaelsi länteen, kohti Bastionin valtakuntaa.

Näistä ensimmäinen, galonit (galonai), saapuivat autokratian rajalle Kaldaiaan vuonna 2888. Galonilauman vahvuudeksi Radameistos arvioi 3000 ratsumiestä ja 8000 jalkamiestä. Galonit ehtivät ryöstellä ja hävittää Kaldaiaa kuukauden ajan ennen kuin pikamarssia paikalle saapunut Thema Trapekon yhytti barbaarit piirittämässä Iasymboustosin pääkaupunkia Bouzeasia.

Pitkän marssin uuvuttama Thema Trapekon kävi suoraan hyökkäykseen galoneita vastaan illan hämärtäessä. Protospathariosin tarkoituksena ei tässä vaiheessa ollut vihollisen kukistaminen, vaan galonit piti ainoastaan ajaa pakosalle jotta ryöstely saataisiin loppumaan.

Taistelun alkua odottavat galonit näkivät ensimmäisenä kukkulan laelle nousevan katafraktoiratsuväen. Se oli kuin musta piikikäs muuri, joka koostui täyshaarniskoiduista ratsuista ja miehistä peitsineen. Ratsuväen keskellä oli suurikokoinen ritari, jonka häikäisevä haarniska kimalteli ilta-auringon valossa ja jonka taivaita kohti nostettu miekka liekehti ylimaallista tulta. Näky oli tulta palvoville barbaareille kauhua herättävä. Täydellisen hiljaisuuden rikkoi tuhansien miesten yhtäaikainen huuto: ”Kosmokrator eleison!”

Taistelu oli ohi juuri ennen pimeyden laskeutumista. Thema Trapekon oli voitokas ja galonit perääntyivät sekasorrossa kohti etelää, jossa heidän tiensä katkaisi Iataeanmeri. Staurakios Komnenos sai itäisten barbaarien keskuudessa nimen Skudatara (sakai: skuda atara), liekehtivä soturi.

Toisessa kohtaamisessaan galoneja vastaan Borasposin Dagasissa Staurakiosin pyrkimyksenä oli vihollisen kukistaminen. Barbaarit olivat ahdistettu kallioniemelle Iataeanmeren rantaan ja Thema Trapekon lähestyi niemeä puolikuumuodostelmassa. Barbaareilla ei ollut aikomustakaan antautua, vaan he lähettivät ratsuväkensä kohtaamaan katafraktoit.

Ratsuväet rynnäköivät toisiaan vastaan, kääntyen sivuun kohtaamisensa jälkeen ja ryhmittyen uuteen muodostelmaan seuraavaa rynnäkköä varten. Se oli kuin ylimysten hovitanssia - sillä erotuksella että jokaisen kohtaamisen jälkeen taistelukentällä makasi miesten ja hevosten silvottuja tai lävistettyjä ruumita. Ja jokaisen kohtaamisen jälkeen galoneiden rivit olivat huvenneet silmin nähtävästi, kun taas katafraktoitourmat näyttivät selvinneen vähäisin tappioin. Barbaareilla oli nopeat ratsut ja taitavat ratsumiehet, mutta heidän haarniskansa olivat kevyitä eivätkä tarjonneet suojaa katafraktoin aseilta.

Kun galoniratsuväki oli lyöty, oli tie auki niemeä puolustavan lauman kimppuun. Barbaarit puolustautuivat sitkeästi kun jalkaväkitourmat kävivät hyökkäykseen. Kuuden tunnin armottomien taistelujen jälkeen Trapekonin armeija oli voitokas. Staurakiosille voitto oli kitkeränsuloinen: orjuuteen alistumisen sijaan galoninaiset heittäytyivät lapsineen kalliokielekkeeltä alas rantakallioihin miestensä tappion hetkellä.

Kolme vuotta myöhemmin vuonna 2891 bodinien (bodinai) lauma ylitti rajan pohjoisessa Maeotiassa. Lauman vahvuudeksi Radameistos arvioi 4000 ratsumiestä ja 10000 jalkamiestä. Bodinit ryöstivät ja polttivat matkansa varrelta niin kylät kuin pellotkin. Maaseudun asukkaat, niin vapaat kuin orjatkin, vangittiin kauppatavaraksi. Eksarkaatti ja ylimykset joutuisivat maksamaan bodineille suuret lunnaat saadakseen panttivangit takaisin.

Kuusi viikkoa marssinut Thema Trapekon kohtasi barbaarilauman Zormaisin Maiselan lähistöllä. Staurakios kutsui bodinien edustajat neuvonpitoon sopiakseen panttivankien lunnaista. Itsevarmuutta huokuva Staurakios tapasi bodinit seetripuiden katveessa, näköetäisyydeltä Maiselan muureilta.

Staurakios puhutteli bodineja, osoittaen sanansa punapukuiselle barbaarille jolla oli päässään korkein hiippalakki: ”Minä olen Skudatara, galonikansan surmaaja. Palvelen näiden maiden mahtavinta satraappia Sauromakesia, joka on Bastionin suurkuningas (zousimis: sajathia sajathijanam) Iskyriosin alamainen. Hallitsijani käskystä suojelen näitä maita ja ihmisiä jotka täällä asuvat. Nimeä hintasi jolla lunastan vangitsemasi ihmiset ja puhuvan irtaimiston.”

Punaista hiippalakkia (pilos) kantava barbaari vastasi: ”Minä olen sakasajath Surena, kansani kuningas, enkä kumarra ketään valtiasta tai satraappia. Vangeistani haluan kultaa: miehistä kolme kultarahaa, naisista kaksi, vanhuksista ja lapsista yhden kultarahan.”

Staurakios lähetti ratsuväkensä hakemaan lunnasrahoja, yhteensä 38000 kultarahaa. Palattuaan katafraktoit ratsastivat yksitellen bodinien ohitse rahapussia kantaen. Surenan kohdalla katafraktoit pudottivat rahapussinsa maahan niin, että pusseista kasvoi suuri kasa. Vangit vapautettiin ja kullasta sokaistuneet bodinit riemuitsivat saavutustaan laulaen, tanssien ja ryypäten. Bodinailta jäi huomaamatta että vain toinen katafraktoitourma oli palannut kullan kanssa.

Kun viimeinenkin vapautettu vanki oli Maiselan muurien sisällä turvassa Staurakios puhutteli Surenaa uudestaan: ”Johtamalla heimosi tänne ryöstelemään olet rikkonut hallitsijani rauhan ja vihastuttanut hänet. Olet saanut kultasi - nyt johda kansasi takaisin arolle mistä tulitte tai Kosmokratorin nimeen surmaan sinut ja koko heimosi.”

Surena ei osoittanut pelkoa eikä epäröinyt vastauksessaan: ”Olen johtanut heimoni Sakabastosin (Sebastos) maahan idässä nousseen myrskyn tieltä. Maamme ja karjamme on viety, eikä meillä ole jäljellä kuin rohkeutemme. Jumalamme Atarin nimissä otamme nämä maat itsellemme.”

Staurakios oli odottanut uhmakasta vastausta. Vankien vapautuksen aikana toinen ratsuväkitourmista oli kiertänyt bodinain selustaan, ensimmäisen ratsuväkitourman asettuessa muodostelmaan vasemmalle sivustalle. Trapekonin jalkaväki oli ryhmittynyt Maiselan ja bodinain väliin. Staurakiosin olemus oli muuttunut tuimaksi, kun hän puhutteli Surenaa viimeisen kerran: ”Te ette ota enää mitään. Minä puolestani otan takaisin maksamani kullan ja sen lisäksi vien myös henkenne.”

Staurakios kohotti miekkansa ylös ja siinä samassa se leimahti liekkeihin. Tämän nähtyään Maiselan muureilla tarkkailevat sotilaat käänsivät suuria vaskipeilejä. Bodinain selustaan kiertäneet katafraktoit näkivät heijastukset ja aloittivat hyökkäyksensä. Kaikkialla kaikui sotilaiden huuto ”Kosmokrator eleison!” näiden liittyessä hyökkäykseen.

Samalla hetkellä kun Staurakios kohotti miekkansa hänen haarniskaansa iskeytyi tusina Surenan spatharioin ampumia nuolia. Suurin osa nuolista kimposi sivuun, mutta muutama nuoli jäi pystyyn haarniskaan. Staurakios harppoi kohti Surenaa liikuttaen miekkakättä laajassa kaaressa. Miekka iskeytyi heimokuninkaan yläruumiiseen leikaten pitkän viillon vasemmasta olkapäästä rintakehän oikealle puolelle. Surena lyyhistyi maahan iskun voimasta. Hänen miekoin varustautuneet spatharioinsa ympäröivät Staurakiosin samalla kun kaksi spatharoita alkoivat raahaamaan kuningastaan Staurakiosin ulottumattomiin.

Täysin vihollistensa ympäröimän Staurakioisin tilanne oli kaikkea muuta kuin toivoton. Kaikki Staurakiosin ympärillä olevat bodinait, mukaan lukien Surena auttajineen, leimahtivat liekkeihin. Palavien bodinain pakokauhun ja tuskan täyttämät huudot täyttivät ilman, kun nämä yrittivät turhaan sammuttaa liekkejä maassa kierien. Kun liekit hetken päästä näyttivät sammumisen merkkejä, ne leimahtivatkin uudelleen. Vasta kolmannen leimahduksen jälkeen tuskanhuudot loppuivat ja Staurakiosin ympärillä oli vain hiiltyneitä ruumiita. Samaan aikaan Thema Trapekon teki selvää bodinailaumasta.

Kukistamalla kaksi uhkaavaa barbaarilaumaa Staurakios oli hankkinut itselleen myyttisiä piirteitä sisältävän maineen: hän oli liikanimensä Skudatara veroinen, liekehtivä soturi. Maineella oli eittämättä merkitystä siihen, että arobarbaarit pysyttelivät vuosia poissa Bastionin rajoilta. Pelkkä maine ei kuitenkaan riitä pitämään myrskyä loitolla, kuten Staurakios sai huomata kolmannessa kohtaamisessaan arobarbaareiden kanssa.

---

Tulossa:

• vuodet 2894-2896 - palaanisota.
• vuodet 2897-2899 - Suuri skisma.
• vuodet 2900-nykypäivä - Kharanekros, autokratoi nekroi.

---

Viimeinen autokrator, vanhauskoisen Kirkon mahtavin paladiini, Apellonos III:n protospatharios. Lyötiin Akrileosin taistelussa ja ilmestyi vuosi sen jälkeen Kharanekrosina.

Staurakios komensi Thema Trapekonia Suuren Skisman aikana.