Euthalion 'Efilonios

Euthalion 'Efilonios, eli filonilainen, liikanimeltään "Ensimmäinen", oli Filinosin suvun kantaisä, joka eli vuosina 2877-2912. Euthalion oli Thema tou elefterin tourmarkhes Suuressa Skismassa.

Nuoruus

Euthalion oli sisarusparvensa keskimmäinen viidestä lapsesta, ja nuorin poika. Elämä Ethynian Kallimeassa, Filonin kaupungin liepeillä oli korpinkasvattajasuvun jäsenenä turvattua, mutta riehakkaan Euthalionin mielestä liiankin rauhallista. Nuoren Euthalionin mielestä elämä oli parhaimmillaan silloin, kun suvun liikeasiat veivät hänet Pinaraan tai jopa Olbeian Imbrosiin, satamakaupunkeihin jotka sykkivät elämää ja joiden laitureilla juopuneet merimiehet ja palkkasotilaat kertoivat tarinoita kolmipäisistä merihirviöistä, lohikäärmeistä ja ihmisistä, jotka puhuivat täysin eri kieliä, ja palvoivat eri jumalia. Tarinat kuulostivat toisaalta liiotelluilta, toisaalta sellaisilta, että niiden paikkansapitävyys pitäisi nähdä omin silmin.

Arseniolaisten kapina 2882-2885 toi Euthalionin lapsuuteen omat jännittävät mausteensa, kun maaseudullakin kierteli levottomia kulkureita ja kapinanlietsojia, jotka olivat samalla pelottavia ja kiehtovia. Uskonnosta keskusteltiin tuohon aikaan niin ylhäisön kuin maalaistenkin keskuudessa päivittäin, ja nuori Euthalion yritti parhaansa mukaan ymmärtää monimukaisia kysymyksiä.

Suuren Skisman alku

Suuren Skisman alkaessa 2895 oli Euthalion 18-vuotias, ja saanut tarpeekseen Filonin idyllistä. Hänen kaksi vanhempaa veljeään hoitivat isänsä kanssa suurimman osan perheen liiketoimista, ja Euthalionin osalle jäivät vähempiarvoiset työt, kuten lintuhäkkien puhtaanapito ja korppien ruokkiminen. Euthalion oli yksinkertaisesti kyllästynyt elämäänsä, ja halusi enemmän. Uskonasiat vaivasivat mieltä, joka ei työssä saanut kamppailla minkäänlaisten haasteiden kanssa. Kun Euthalion päätti lähteä matkalle Deioniin etsimään vastauksia kysymyyksiinsä. Isä vastusti ajatusta viimeiseen saakka, mutta Euthalionin pitäessä päänsä sanoi hän:"Mene sitten, lennä huomiseen jos tämä päivä ei sinulle riitä!".

Kun Euthalion lähti Filonista kohti Deionia hänen veljensä antoivat Euthalionille mukaan korpin, repun täynnä leipää ja kukkaron. "Kukkaro on isältä, mutta sitä ei saisi sanoa. Syö leipä, ja jos rahasi loppuvat niin myy korppi. Ja jos kukaan ei osta sitä, niin ainahan voit syödä senkin." Matkallaan Euthalion söi leivät, menetti rahat, mutta korppia hän ei koskaan myynyt.

Euthalion saapui Deioniin keskelle kaaosta. Kalosios IV oli kuollut vain muutama viikko aikaisemmin, ja uudesta patriarkasta käytiin vakavaa kiistaa. Kaupunki oli sekaisin, kun jokapuolella kahakoitiin. Euthalion oli tullut Deioniin myös katsomaan Aftonian aukiota, jolla Arsenio oli hirtetty ja häntä tukeneet ylimykset mestattu. Aukion olivat kuitenkin miehittäneet autokratian joukot, jotka säälimättä pieksivät kaikki jotka yrittivätkään lähestä historiallista paikkaa. Fanaatikot ottivat mittaa verisesti kaduilla paremmin varustautuneista autokratian joukoista. Todistettuaan silmitöntä väkivaltaa viattomiakin kohtaan, ja saatuaan itsekin maistaa autokratian pamppua, oli Euthalionin valinta selvä. Uskonasiat eivät vieläkään olleet hänelle valjenneet, mutta kokemustensa perusteella hänen oli helppo astua alhaissyntyisten kaupunkilaisten rinnalle haarniskoitua ylivaltaa vastaan.

Suuri Skisma

Euthalion kyllästyi nopeasti fanaatikkojen järjestäytymättömyyteen ja kaoottisuuteen, käytti loput rahansa ostaakseen sotilasvarusteet, ja marssi värväytymään ensimmäiseen mahdolliseen armeijaan, joka huolisi hänet taistelemaan tosiuskoisten riveissä. Päällään epäsopivat varusteet alkoivat veljien kanssa suoritetut miekkailuharjoitukset tuntua siltä mitä ne olivat olleetkin, lasten leikiltä. Euthalion jonotti vapautettujen orjien joukossa saaden päälleen epäluuloisia katseita. "Hän ei ole koskaan ollut orja, hän puhuukin kuin kauppias.", jonossa kuiskuteltiin. Kun värväyspaikan ohi ratsastanut Aksios ’Ekhorios näki Euthalionin jonossa, hän tunnisti tämän samaksi mieheksi, joka oli epätoivoisesti yrittänyt saada Deionin kaduilla mellakoiviin joukkoihin jotain järjestystä. "Nuori mies, mitä sinä täällä teet, et ole orja etkä selvästikään ole koskaan kantanut haarniskaa päälläsi?", kysyi Aksios ratsunsa selästä. "Olen Euthalion 'Efilonios, korppien kasvattaja, ja minä olen täällä vapauttamassa kaikkia, en vain orjia!" Aksios repesi nauramaan, ja tuumasi värvääjälle: "Olen nähnyt tämän miehen kaduilla, hän osaa toimia järkevästi. Ja jos hän osaa kouluttaa korppeja, niin miksei orjiakin. Värvätkää hänet!"

Seuraavien neljän vuoden aikana Euthalion näki enemmän maailmaa kuin oli tiennyt olevankaan, ja huomasi pian johtavansa Vapaiden armeijan, Thema tou elefterin yhtä tourma ton psiloi heilotesia, kevyen jalkaväen toumaa. Euthalion huomasi sodan vetäneen mukaan muitakin kaukaa Ethyniasta, ja ystävystyi naapuriarkhontesista Kanmarosista kotoisin olleen Markos 'Elabousiosin kanssa. Markos komensi Thema tou elefterin yhtä tourmaa, ja ystävykset sopivat keskenään palaavansa yhdessä sodan jälkeen kotiin, ja naittavansa lapsensa keskenään. Suuren skisman loppuvaiheilla Euthalionin mielessä kävi yhä useammin Kallimea, jota hän ei ollut nähnyt vuosiin, ja perhe jonka voinnista hän ei tiennyt mitään.

Psiarosin taistelu

Suuren Skisman aikaisista taisteluista Psiarosin taistelusta (25.2.2898) muodostui Euthalionin tulevaisuuden määrittävä tekijä. Marssi Kharasian Psiarosiin oli ollut raskas, eikä Akantha-vuoriseudun talvi ollut vain kevyt viileä henkäys, niinkuin kotona etelässä. Talvi oli syönyt miehiä, miehet hevosia, ja hevoset eivät useimmiten olleet syöneet mitään. Euthalionin mukana kulkenut korppi sai kuitenkin säännöllisesti osansa niukoista leipäannoksista. Korpista oli tullut jonkinlainen yksikön maskotti, ja sille oli annettu irvileukainen nimikin, Kouros. Nimi johtui kuulemma siitä, että tapahtui taisteluiden tiimellyksessä mitä hyvänsä, korppi istui valitsemallaan aitiopaikalla kuin marmoripatsas, kunnes uhka oli ohi ja se pääsi herkuttelemaan kuolleiden silmillä. Sklavamoungis 'Eiryeios, Kharasian oma kasvatti yritti epätoivoisesti käännyttää Kourosia pois tavasta. Yrittäminen päättyi karkeaan epäonnistumiseen kun Kouros lähes puhkaisi Sklavamoungiksen oman silmän, tämän yrittäessä häätää Kourosta pois ruumiiden kimpusta. Sklavamoungis sanoi nauraen, ettei yksikään koira ole ollut luistaan niin mustasukkainen kuin Kouros silmistä.

Taistelun alkaessa tiedettiin jo, että kyseessä oli jotain suurempaa kuin koskaan ennen. Paikalla olivat kaikki suurimmat armeijat, ja niiden johtajat, puhumattakaan itse Apellonos III:sta, ihmispaholaisesta. Alueelle oli armeijoiden mukana kokoontunut myös huomattava määrä arkaaisen magian harjoittajia, joiden läsnäolo aiheutti levottomuutta Vapaiden armeijan miehissä, joista monilla ei ollut magiaan muuta kosketuspintaa kuin orjina ollessaan velhojen jalkojen peseminen.

Euthalionin kannalta taistelu eteni niinkuin lukuisat sitä ennenkin. Ensin kaatui vihollinen, sitten liittolainen. Seuraavaksi saattoi kaatua ystävä, ja kohta paras ystävä, kunnes oli taas vihollisen vuoro vaipua maahan. Elettyään taistelulle jo monta vuotta oli Euthalion oppinut, että ystäviä ei ollut koskaan liikaa, koska jokaisen taistelun jälkeen heitä oli aina paljon vähemmän.

Päivä eteni, ja veri virtasi. Euthalion oli jo aikaa sitten ymmärtänyt, että vastustajan joukkojen miehistö oli suurimmalta osaltaan yhtä heikoista lähtökohdista kotoisin, kuin hänen komentamansa joukot. Vihollisien surmaaminen ei tuottanut enää alkuaikojen kaltaista mielihyvää, koska todelliset vastustajat, vanhauskoiset ylimykset eivät todellakaan ryömineet taistelukenttien uloste- ja mutavellissä suolet vatsan ulkopuolella roikkuen. Siksi yllätys olikin lamaannuttaa Euthalionin, kun hän vastustajan jalkaväen seassa näki vaivattomasti miekkaa käyttelevän, olosuhteisiin ja rintaman kohtaan nähden liian hohtavan haarniskan kanssa tanssahtelevan n. 35-vuotiaan miehen.

Euthalion väisteli väsyneitä sotilaita ja vihollisen keihäitä tehdessään tietä kohti kummallista näkyä. Hänen kulkiessaan n. 15 metrin matkan kohti miekkamiestä, oli tämä iskenyt maahan jo kolme Vapaiden armeijan veteraania. Yksittäinen taistelija ei koskaan voisi ratkaista sotaa, eikä yhtä taisteluakaan, mutta omien miesten menettäminen kohtuuttomasti sai Euthalionin toimimaan. Hän raivasi tieltään loput esteet ja vihelsi kimeästi. Juuri edellisen vastustajansa maahan lyönyt taistelija kääntyi katsomaan Euthalionia. "Jaahas, seuraava maalainen, jonka verta ensi kesän omenat imevät. Astu eteenpäin ja kohtaa minut kuin mies sen sijaan kuin että viheltelet siellä kuin Parankoun huorille!""En minä huorille viheltele, vaan tuolle", sanoi Euthalios ja osoitti taistelijan olan taakse. Ylimys vaimeni sanattomaksi, ja kääntyi vilkaisemaan olkansa yli, nähdäkseen valtavan kokoisen korpin syöksyvän vellovan sodan meren yli kohti ylimyksen päätä. Taistelija huitaisi kohti korppia puolihuolimattomasti, kääntyi takaisin Euthalionin puoleen ja avasi suunsa, vain huomatakseen että hämäys oli ollut riittävä, eikä suusta enää tullut ulos uusia loukkauksia, koska sen täytti Euthalionin lyhytmiekka. Hetkeen ei Euthalionista tuntunut miltään, kuten ei ennenkään niin pitkään aikaan. Sitten yhtäkkiä hänestä tuntui samalta kuin lapsena, kun Pinaran satamassa hän oli koskettanut sähköankeriasta. Tunne oli sama, mutta tuhatkertainen. Euthalion tunsi kuinka hänen aistinsa terävöittyivät, ja jokin asettui häneen kuin miekka hyvin muokattuun huotraan.

Taistelun jälkeen Euthalion kyseli kaaoksen keskellä tietoa miehestä, jonka kuolema oli ladannut hänet uudella elämällä. Saatuaan vastaukseksi satoja pään pudistuksia, tiesi joku kertoa kuvauksen perusteella, että kyseessä oli ollut Nikolas Makropoderes, Apellonos III:n magistroksen Kefeos Makropoderesin poika ja Makropoderesin dynastinen perijä.

Herättyään seuraavana päivänä tosiuskoisten voittoon Euthalion huomasi tuntevansa polttavaa ikävää kotiseutuaan kohtaan, ja päätti jättää armeijan taakseen. Hän sai virallisen eron Vapaiden armeijasta sen komentajalta Metoikos ’Efeireosilta, ja marssi pitkän matkan takaisin kotiin.

Dynastia

Päästyään takaisin Kallimeaan Euthalion oli vakuuttunut siitä, että oli nyt tehnyt oikean ratkaisun tullessaan kotiin. Kun Suuren Skisman jälkeinen valtava voimien uusjako oli tapahtunut, oli Euthalion huomannut olevansa nyt ylimys, ja sukunsa päämies ansioidensa perusteella. Euthalion otti dynastialleen nimen Filinos, ja vaakunaan tuli itseoikeutetusti korppi. Sotien aikana edesmennyttä isäänsä Euthalion kunnioitti ottamalla dynastian motoksi: "Lennä huomiseen!".

Euthalion tunsi itsensä onnelliseksi kotimaassaan, mutta haikaili itselleen jälkeläistä. Entisten taistelutovereiden välinen sopimus lapsiensa naittamisesta keskenään ei onnistuisi, jos lapsia ei olisi. Euthalion etsi kuumeisesti morsianta, ja päätyi useasti Markos 'Elabousiosin seuraan, joka oli jo itselleen löytänyt puolison. Markosin viettäessä aikaa nuoren lemmen parissa, ajautui Euthalion keskusteluihin Markosin serkun Maria 'Elabousiosin kanssa, ja koska kellään, etenkään Marialla ei ollut mitään sitä vastaan, otti hän tämän vaimokseen nopeasti. Samalla haudattiin Euthalionin ja Markosin sopimus lastensa naittamisesta, koska he olisivat nyt sukulaisia keskenään.

Euthalion ja Maria saivat kaksi lasta, Pantholeion syntyi 2900, ja Olympia kaksi vuotta myöhemmin 2902. Enempää lapsia ei liittoon enää siunaantunut, ja Euthalion oli asiasta kovin huolissaan. Yksi poika maailmassa ei ollut paljoa, sen Euthalion tiesi kaiken kokemansa perusteella. Ei etenkään jos se yksikin poika saisi päähänsä lähteä sotaan.

Sodista tarpeekseen saanut Euthalion oli kotonaan uudessa roolissaan isänä, ja suvun päänä. Yleensä hyväntuulinen Euthalion saattoi kuitenkin joskus, yleensä jonkin Suuren Skisman tapahtuman vuosipäivänä, vetäytyä ulos kuistille yksin istumaan. Lapset saattoivat hänen kuulla joskus hiljaiseen ääneen pohtivan: "...oliko kukaan oikeassa?".

Filinosit jatkoivat korppien kasvatusta ja Euthalion jaksoi hämmästyttää ihmisiä tarinoillaan Kourosista, ja sen sankariteoista Suuren Skisman myllerryksissä. Tarinoita Euthalion väritti niinkuin oli lapsena kuulllut merimiesten värittävän heidän tarinoitaan. Kouros tyyppillisesti vaatimattomaan tapaansa istui keittiön orrella kuin patsas, kunnes se eräänä päivänä kesken Euthalionin tarinan tippui kuolleena lattialle. Korppi oli niin jäykkä, että se saattoi olla hyvinkin kuollut jo pari päivää aikaisemmin. Asiaa puitiin, ja päästiin lopputulemaan, että Kouros oli elänyt 20-vuotiaaksi, joka oli erinomainen saavutus. Kaksi päivää Kourosin jälkeen kuoli Filinos-dynastian perustaja, mahtava Euthalion 'Efilonios, vain 35-vuotiaana.

Perhe

• Maria 'Elabousios, vaimo
• Pantholeion Filinos, (2900-2940), poika
• Olympia Filinos, (2902-2945), tytär

Hovin jäseniä

• Titos Moungos, spatharios

seuraava osa Pantholeion Filinos