Skotos Sofronosin muistelmat

Minä olen Skotos, patrikios Sofronos, Mathispagou ja entinen magistros Bardaforos. Jatka lukemista niin kerron mitä todellisuudessa tapahtui perustamassani Lohikäärmeen kaupungissa basileus Herfanos I viimeisinä elinvuosina.

Kirjan sisältö

[ensimmäisessä luvussa kertoja on 1. persoonassa]

1. luku: Johdanto

1.1 Tämä on tarina rakkaudesta, vallasta ja petoksesta. Tässä tarinassa kaikki henkilöt ovat pettureita, kaikilla on joku tai jokin jota he rakastavat, ja heillä kaikilla on valtaa. Joillekin vain valtaa ei ole koskaan riittävästi.

1.2. Olen aina rakastunut tietoa, koska tämä Kosmokratorin maailma on täynnä ihmeitä ja arvoituksia. Tieto tuo mukanaan myös valtaa, mutta se ei ole minulle syy rakastaa tietoa.

1.3. Luopuisin kuitenkin kaikesta rakastamastani tiedosta ja sen tuomasta vallasta, jos voisin saada takaisin yhden sielun, jota rakastin enemmän kuin mitään muuta.

[luvuissa 2-6 kertoja on 3. persoonassa]

2. luku: Skotos Sofronos

2.1. Jääkulkija, Oreinan loosin mestari, patrikios Sofronis, s. 2863 Esprotian Gythiassa.

2.2. Opiskeli Lagoniassa mestari Kyprianoksen, Laskarisin patrikiosin johdolla ja valmistui vuonna 2880.

2.3. Osallistui epäonnekkaaseen Sygrionin loosin takaisinvaltaukseen Taigetosissa vuonna 2884. Jäi ainoana henkiin demoni Dzainiaa vastaan käydyssä taistelussa. Pelasti loosin kirjaston, ml. Magistrosin loitsukirjan.

2.4. Etsi jälkiä lohikäärmeistä Suuren Magistrosin kirjoitusten antamien vihjeiden perusteella ja saapui Oreinaan vuonna 2886.

2.5. Korvasi tosiuskoisten kapinassa surmansa saaneen Pantaleimonin magistrosin vuonna 2887. Solmi läheisen ystävyyden strateles Herfanos Bardaforosin kanssa.

2.6. Löysi lohikäärmepolut vuonna 2893 ja tutki niitä intensiivisesti. Havaitsi niiden vaikuttavan suotuisasti arkaaiseen magiaan. Piirsi suunnitelmat lohikäärmepolkujen risteyskohtaan rakentuvalle uudelle kaupungille ja suostutteli eksarkhosin rahoittamaan hankkeen vuonna 2894. Rakennutti torninsa risteyskohdan välittömään läheisyyteen, niiden vaikutusalueen sisäpuolelle vuonna 2895.

2.7. Mielistyi eksarkhosin nuorempaan tyttäreen Melissaan. Romanssi päättyi onnettomasti Melissan ja Herfanosin avioiduttua vuonna 2897.

2.8. Näki vuonna 2898 ennenäyn Suuren skisman lopputuloksesta ja sitä seuraavan Kharanekrosin nousun. Vakuuttui etteivät mitkään voimat Oreinassa pysty muuttamaan tilannetta Katoigiassa. Suostutteli ystävänsä Herfanosin hylkäämään eksarkaatin ja vanhauskoiset. Aloitti valmistautumisen mahdolliseen kohtaamiseen Kharanekrosin kanssa.

2.9. Nimitettiin kuningas Herfanos I magistrosiksi vuonna 2900. Ei osallistunut hovin toimiin, vaan keskittyi arkaaiseen tutkimustyöhönsä ja Derkeinan kaupungin rakentamiseen.

2.10. Hovin muutettua Derkeinaan vuonna 2903 osallistui hovin toimiin ja yritti piristää synkkämielistä kuningastaan. Päätyikin piristämään Melissaa, mikä johti romanssin puhkeamiseen uudelleen. Herfanos ei joko tiennyt tai ei välittänyt, eikä Skotos ottanut asiaa enää puheeksi.

2.11. Uusi proedros Spyros Kotromanis määräsi vuonna 2905 Skotosin selvittämään jo koko Trapezousia hallitsevan Kharanekrosin aiheuttaman uhkan ja keinot Khranekrosin lyömiseen. Skotos tutki asiaa intensiivisesti ja matkusti Astragoniaan, jossa hän vakoili autokrator nekroin armeijaa, hovia ja Khranekrosia itseään vuoden ajan. Työn tultua päätökseen, Skotos palasi Derkeinaan esittääkseen työnsä tulokset hoville.

3. luku: Melissa Pantaleimon

3.1. Kataiginis Pantaleimonin nuorempi tytär, s. 2881. Yhtä älykäs kuin kauniskin.

3.2. Rakastui Skotosiin vuonna 2896, mutta Kataiginis oli jo luvannut tyttärensä Herfanosille.

3.3. Melissa naitettiin Herfanosille vuonna 2897 palkinnoksi hänen eksarkaatin hyväksi tekemistään palveluista. Skotos lopettaa suhteensa Melissaan parhaan ystävänsä hyväksi. Melissa antaa Skotosille muistoksi lempikirjansa.

3.4. Herfanosin ja Melissan liitto oli onneton ja lapseton. Melissa uppoutuu hovinaisen elämään ja romanttisten kirjoitusten maailmaan.

3.5. Melissasta tulee kuningatar, kun Herfanos kruunattiin Oreinan kuninkaaksi vuonna 2900.

3.6. Melissa muuttaa Herfanosin hovin mukana Ketignistä Derkeinaan vuonna 2903. Skotosista ja Melissasta tulee jälleen rakastavaisia.

4. luku: Herfanos Bardaforos

4.1. Oreinan kyvykkäin ritari, miesten ihailema, naisten rakastama, urhea sotilas ja Skotosin luotettu ystävä.

4.2. Syntyi Dorymnian Sameiassa vuonna 2861 Bardaforosin dynastian toiseksi perijäksi ja kolmanneksi pojaksi. Laitettiin sotilasuralle, koska vanhimmasta veljestä koulittiin hallitsijaa ja keskimmäisestä pappia. Valmistui Kuningas Faron akatemiasta vuonna 2876 ja liittyi upseeriksi autokratian armeijaan. Nousi upseerina tourmarkhesin arvoon poikkeuksellisen nopeasti vain neljässä vuodessa, kunnes hänelle tarjottiin virkaa Oreinan eksarkhos Pantaleimonin stratelesina vuonna 2883.

4.3. Kunnostautui heti tosiuskoisten kapinan kukistamisessa vuosina 2883-2885.

4.4. Rakastui Kataiginisin keskimmäiseen tyttäreen Hypatiaan, joka kihlattiin hänelle vuonna 2894. Hypatia joutui Tosiuskoisten joukkojen raiskaamaksi ja murhaamaksi vuonna 2896, mikä musersi Herfanosin elämänilon. Kataiginis lupasi Herfanosille nyt nuoremman tyttärensä Melissan, jonka synkistynyt Herfanos nai velvollisuudentunnosta vuonna 2897.

4.5. Herfanos siirtyi Tosiuskoisten puolelle vuonna 2898 Skotosin suostuttelun jälkeen ja löi appensa Pantaleimonin joukot Ulkinissa.

4.6. Tosiuskoisten voiton jälkeen nousi kuninkaaksi Oreinan ylimysten ja piispa Thymasin tukemana vuonna 2900. Vuosina 2900-2902 Herfanos antoi hovinsa johtaa maata, kun kuningas itse johti sotaa Oreinaan hyökänneitä vuoribarbaareja vastaan.

4.7. Otti vuonna 2902 sodasta palaavan Spyros Kotromanisin ilomielin palvelukseensa protospatharioksena ja lähetti hänet sotimaan vuoribarbaareja vastaan. Hypatiaa ikävöivä Herfanos hukutti kaipauksensa ruokaan, viiniin, naisiin ja haukkametsästykseen.

4.8. Siirsi pääkaupunkinsa Ketignistä Derkeinaan Palati Bardaforosin valmistuttua vuonna 2903.

4.9. Vuonna 2905 Oreinan joukot saivat merkittävän voiton vuoribarbaareista Ketignin taistelussa. Koko Oreina juhli lyhyttä rauhan hetkeä 22 vuotta kestäneiden sotien jälkeen. Spyros nimitettiin proedroksi. Kuningas oli hetken vanha Herfanos, väkevä ja iloinen.

4.10. Herfanos vajosi uuteen synkkyyteen, muutos oli nopea ja pysyvä. Äkilliset raivonpurkaukset olivat tavallisia ja niistä sai osansa niin irtaimisto kuin sivullisetkin. Kuningas eristäytyi julkisuudesta ja tapasi ainoastaan hoviaan.

5. luku: Spyros Kotromanis

5.1. Syntyi Ethynian Kytriassa vuonna 2863 Kotromanisin dynastiseksi perijäksi ja sai hallitsijan kasvatuksen. Lähetettiin Kotromanisin liittolaisen Pantaleimonin palvelukseen vuonna 2879. Seurasi eksarkhosiksi nimitettyä Kataiginista Oreinaan vuonna 2883 Pantaleimonin protospatharioksena. Oreinan kyvykkäin kenraali, poikkeuksellisen vaikuttava ilmestys, joka hurmasi kaikki tapaamansa ylimykset.

5.2. Lähetettiin sotimaan tosiuskoisia vastaan Katoigiaan vuonna 2895. Löi tosiuskoisten joukot kaikissa kohtaamisissa omalla lohkollaan ja oli mukana Lebenosin, Sagrosin ja Psiaroksen taisteluissa. Menetti perintömaansa Kytriassa tosiuskoisten surmattua Kotromanisin muun suvun vuonna 2897. Vetäytyi Psiaroksen taistelun jälkeen pohjoiseen taistellen kohti Kodriaa ja palasi armeijan rippeiden kanssa Oreinaan vuonna 2902. Antautui kuningas Herfanosille ilman taistelua ja otti vastaan piispa Thymasin katumustyön kääntyen tosiuskoiseksi.

5.3. Nimitettiin vuonna 2902 Herfanos I protospathariokseksi ja otti sodanjohdon kuninkaalta. Soti kolmen vuoden ajan voitokkaasti Oreinaa ryösteleviä barbaarilaumoja vastaan. Murskasi barbaareiden suuren armeijan Ketignissä vuonna 2905.

5.4. Nimitettiin juhlittuna sankarina Herfanosin proedroksi vuonna 2905. Määräsi heti hävitetyn maan jälleenrakennuksen, jakoi autioituneet maatilat vapautetuille orjille ja sodissa palvelleille veteraaneille, sekä aloitti suuria rakennushankkeita Derkeinassa.

5.5. Johti käytännössä Oreinaa kuninkaan vajottua synkkyyteen.

6. luku: Petos

6.1. Spyros Kotromanis oli vuosien sotimisen ohessa kehittynyt mahtavaksi noituriksi, arkaaisen magian käyttäjäksi, jolla oli suuret suunnitelmat hiipuneen dynastiansa tulevaisuudelle. Hänen maagisten voimiensa alkuperä oli peräisin Oreinan vuoristosta, joiden barbaareilta hän oli oppinut verimagian salat jo ennen lähtöään Suuren Skisman sotaan Katoigiaan.

6.2. Lohikäärmepolkujen myötävaikutuksella hänen voimansa kasvoivat huomattavasti ja verimagiaa käyttäen hän kuppasi kuningasta ja kaikkia hovin dynastisia jäseniä. Ainoastaan Skotos oli liian vaarallinen ja voimakas kupattavaksi, joten hänet pidettiin erossa kuninkaasta ja muusta hovista.

6.3. Kun Spyros oli tullut riittävän voimakkaaksi, hän odotti vain Skotosin paluuta hoviin. Juuri ennen kohtaamista Spyros surmasi kuninkaan, hovin ja muut paikalla olijat. Melissa on yksi monista surmatuista.

6.4. Skotosin ja Spyroksen katseet kohtasivat hurmeen ja ruumiiden täyttämässä salissa. Ensinäkymän kauhu muuttui halvaannuttavaksi suruksi, kun Skotos näki puuterinvalkoisen elottoman Melissan, jonka sielu on imetty veren mukana Spyrokseen. Spyros hälytti kuninkaallisen kaartin huutaen Skotosta kuninkaanmurhaajaksi. Skotos käänteisti painovoiman ja heitti sormistaan värisuihkun, mutta ilmassa leijuva Spyros oli vahingoittumaton. Vartijoiden rynnistäessä paikalle Spyros ympäröi Skotosin voimahäkillä. Skotos vetäytyi taistelusta kaukosiirtymällä torniinsa.

[kahdessa viimeisessä luvussa kertoja on 1. persoonassa]

7. luku: Rangaistus

7.1. Kohtaamisemme jälkeen Spyros keräsi voimiaan vuoden ajan. Hän solmi liittoja Oreinan ylimysten, Adelfoi Astraposin ja Kirkon kanssa. Kaikille hän lupasi mammonaa, erioikeuksia ja valtaa kuninkaanmurhaajan rankaisemisesta. Useimmat eivät tarvinneet houkuttimia minun rankaisemiseksi, heille riittävä palkinto olisi nähdä irtopääni seipään nokassa.

7.2. Kirkolle proedros lupasi kahlita lohikäärmepolkujen voimat. Valtava, piispojen siunaama pyhättö nousi lohikäärmepolkujen risteyskohtaan. Ironisesti he nimittivät sen Arkontiko Derkeinaksi, Lohikäärmeen kartanoksi. Ainoa lohtuni oli, että se heikensi yhtä lailla Spyrosta kuin minuakin.

7.3. Salamanveljeskunnalle proedros lupasi yksinoikeuden siihen jäljelle jääneeseen voimaan, jota jumalainen magia ei pystynyt hillitsemään. Se minkä tulisi kuulua kaikille, oli nyt yhden ryhmän erioikeus.

7.4. Oreinan arkoneille proedros lupasi laajat vapaudet. Laadittiin uusi hallitsijankirja, jonka mukaan arkonit olivat vapaita veroista ja kuninkaan laista. Samalla Spyros otti vaimokseen jo hiipuneen, mutta arvovaltaisen Leoniris dynastian tyttären Dijanan.

7.5. Ennen hyökkäystään rankaisijat alkoivat kokoontumaan eri puolilla Derkeinaa. Papit rakenteilla olevan katedraalin edustalle, velhot Arkontiko Derkeinan edustalle, arkoneiden kaartit neljässä osassa tornini ympärillä ja kuninkaan kaarti palatsin edustalle. Tarkkailin tilanteen kehittymistä ja kun vihdoin Spyros astui ulos johtamaan kaartinsa hyökkäykseen, en enää odottanut, vaan lensin ulos tornistani ja aloitin loitsimisen.

7.6. Ympäröin viholliseni räjähtävillä pilvillä, samalla kun Syvyyksistä kutsumani sotajoukko, yksi demoni vuoden jokaista päivää kohti, purkautui tornini porteista. Derkeinan öinen taivas täyttyi velhojen ampumien salamoiden valosta. Piispat pommittivat minua puolestaan auringonpurkauksilla, sotilaiden ampuessa varsijousillaan. En välittänyt kaikesta kärsimästäni vauriosta, vaan etenin kohti Spyrosta. Hän kaarteineen joutuivat ensin kutsumaani jäämyrskyyn, jota seurasi ketjusalama. Juuri kun olin heittämässä happopilveä, näin Spyroksen irtoavan maasta ja sinkoutuvan minua kohti. Näin hänen suunsa liikkuvan, mutta olin liian kaukana kuullakseni mitä hän sanoi. Mutta tiesin sen kuulemattakin. Ja sitten minä kuolin.

8. luku: Kosto

8.1. Viimeinen loitsuni oli ympäröinut minut ja Spyroksen lohikäärmeen tulella, joka höyrysti ruumiini nokihiukkasten täyttämäksi savuksi. Ja sitten minä taas heräsin, tässä kammiossani, kirjoittaakseni loppuun tarinani, ennen poistumistani tästä ajasta ja tilasta.

8.2. Spyros liittolaisineen oli liian voimakas minulle, yksittäiselle velholle. Tiesin sen ensikohtaamisestamme lähtien. Mutta minä olen saava kostoni, kun herättyäni niitän Kotromanisin suvun kuin eloviljan. Lopulta olen kohtaava Spyroksen Tuonpuoleisessa, jossa revin hänen sielunsa kappaleiksi ja vapautan viimein Melissan hänen alati jatkuvasta kärsimyksestään.

8.3. Voin joutua odottamaan tovin, koska Tuonpuoleisen portit aukeavat vasta kun Kharanekros saapuu Deioniin. Odotus ei minua haittaa, koska ajalla ei ole minulle merkitystä. Ajalla ei ole merkitystä hänelle, jota ei ole olemassa.

8.4. Olen sinetöinyt viimeisen leposijani ja ympäröinyt sen ylipääsemättömillä ja alati uusiutuvilla vartijoilla.

8.5. Siirrän tämän kirjan Bardaforosin kartanoon, Melissan huoneeseen, josta se aikanaan kulkeutuu sinun, lukijan käsiin. Voin melkein nähdä sinut, nuori(?) velho, täynnä kysymyksiä, täynnä potentiaalia. Jos tätä lukiessasi tornini on yhä pystyssä ja Derkeinan kaupungin asukkaat ovat turvassa, älä yritä torniini maitse tai ilmasta. Nyt, hyvästi.