Sagrosin taistelu

Deionista pakonsa jälkeen Iskyrios asettui hovinsa kanssa Galeasiin, Idän jalokivenä tunnettuun Astragonian vanhaan pääkaupunkiin. Protospatharios Zotikos Parthenios loi suunnitelmat tosiuskoisten kukistamiseksi: autokratian sotavoimat käyttäisivät murskaavaa ylivoimaa vihollistaan vastaan, eivätkä ne antautuisi turhiin taisteluihin. Joukot päätettiin keskittää Sagrosiin, josta marsittaisiin etelään ja lounaaseen kohti Deionia. Lopullinen tavoite oli Deionin piiritys ja sen takaisinvaltaaminen kapinallisilta.

Trapezousista kohti Sagrosia lähti ensimmäisenä Thema Anatolikon, joka oli palannut ensimmäisena palaanien vastaisesta kampanjasta. Malttamaton autokraattori ja osa hovia liittyivät Idän armeijan matkaan. Protospatharios Zotikos ja muu hovi liittyivät Thema Trapekonin ja Thema tou Notoun matkaan, seuraten noin kuukauden marssin perässä. Elimnean ja Iatagonian tosiuskoisia kurittaneet Thema Dytikon ja Thema tou Boreian marssivat yhdessä itään Galeianmeren rannikolle ja rannikkoa pohjoiseen kohti Sagrosia.

Tosiuskoisten uudestisyntynyt pääarmeija, Siunattu armeija saapui Kotriaan pian piirittäjien kaikottua. Sen komentaja Talaris Elegmites oli päivittäin yhteydessä patriarkkaan, jolle Kirkon laaja vakoojaverkosto toimitti tietoa vihollisen liikkeistä ja suunnitelmista.

Talaris selitti tilanteen virkaveljilleen Paramonosille ja Metoikosille: autokratialla olisi pian Sagrosissa ylivertaisen voimakas sotajoukko, joka jyräisi tieltään kaiken marssiessaan kohti Deionia. Stratelatesit päätyivät uhkarohkeaan suunnitelmaan: vihollinen olisi lyötävä Sagrosissa ennen kuin he saavuttaisivat täyden voimansa. Lisäksi vihollinen olisi kohdattava tosiuskoisten ehdolla käytävässä taistelussa; rynnistys Sagrosin muureille tai vihollisen kohtaaminen avomaastossa eivät tulleet kysymykseen.

Kaartin ja Vapaiden armeijat marssivat kohti Sagrosia seuraten Lännen ja Pohjoisen armeijoita. Siunattu armeija näytti jäävän Kotriaan, tai näin ainakin autokratian vakoojat luulivat. Todellisuudessa Siunattu armeija liikkui pikamarssia Mainalonin vuoristoon, joka ylitettiin vaivoin mutta vaikeudet voittaen. Vuoriston ylittäminen ennätysajassa oli häikäisevä osoitus Talarisin johtamiskyvyistä ja hänen joukkojensa moraalista.

Tosiuskoiset linnoittautuivat Kokalofosin kukkuloille, Sagrosin eteläpuolelle. Alue oli metsäistä ja se tarjosi lisäsuojaa puolustajille. Kukkulan ja Sagrosin välillä virtasi Pilodisriaki, joka oli enimmän osan vuotta pahainen puro, mutta keväisin ja syksyisin Mainalon vuorien valumavedet saivat sen tulvimaan.

Vanhauskoisten sodanjohto sai tiedustelijoiltaan pian tiedon että Kaartien ja Vapaiden armeijat olivat Sagrosin lähellä. He eivät tienneet tai osanneet edes arvata, että myös Siunattu armeija oli saapunut paikalle. Iskyrios neuvotteli stratelatesiensa Euaristos Kritopoulosin, Origenes Apokapesin ja Spyros Kotromanisin kanssa vaihtoehdoista.

Voitokkaasti palaaneja vastaan sotinut Euaristos oli täynnä itsevarmuutta ja hän ehdotti tosiuskoisten tuhoamista heti paikalla: autokratian sotajoukoilla oli riittävä ylivoima pahaisten orjalaumojen murskaamiseen, eikä lisäjoukkojen odottamiseen ollut syytä, koska myös vihollinen tulisi saamaan vahvistuksia. Origenes myötäili kollegaansa, mutta Spyros oli varauksellisempi ja hän kehoitti autokraattoria malttiin: ”Heidän joukoistaan ja komentajistaan puolet voivat olla orjia, mutta he eivät ole mitään typeryksiä. Lisäksi se toinen puoli heidän komentajistaan on vertaisiamme. Noudattakaamme protospatharios Zotikosin strategiaa ja odottakaamme Theokenosia (Etelän armeijan komentaja) ja Staurakiosia (Trapekonin armeijan komentaja) ennen kuin hyökkäämme.”

Iskyrios valitsi Euariston ehdotuksen ja hän antoi tälle sotajoukkojensa komennon. Euariston suunnitelmana oli houkutella vihollinen alas puolustusasemistaan kukkuloilta taistelemaan avomaastoon. Pilodisriakin ylitse rakennettiin joukko kelluvia siltoja virran ylitystä varten. Kevyen jalkaväen tourmien piti suorittaa joukko valehyökkäyksiä kukkuloille ja perääntyä virran edustalle vetäen vihollisen mukanaan. Tämän jälkeen Sagrosin muurien suojista rynnistäisivät loput autokratian joukot, jotka virran ylitettyään murskaisivat vihollisen.

Autokratian kevyen jalkaväen tourmat aloittivat hyökkäyksensä metsäisille kukkuloille. Taistelu oli ankaraa kahakointia mies miestä vastaan. Lopulta autokratian tourmien eteneminen pysähtyi ja tosiuskoiset joukot pakottivat vihollisen perääntymään. Osa autokratian joukoista näytti menettäneen taistelumoraalinsa ja he ryntäsivät juosten pakoon kohti Pilodisriakia. Tosiuskoisten joukot hylkäsivät puolustusasemansa ja aloittivat armottoman takaa-ajon. Virran rantaan päästyään vanhauskoiset joukot kääntyivät kannoillaan ja asettuivat taistelumuodostelmiin, valmiina kohtaamaan takaa-ajajansa. Samalla hetkellä kun kevyen jalkaväen tourmat olivat aloittaneet perääntymisensä, rynnistivät autokratian joukot ulos Sagrosista kohti taistelupaikkaa ja alkoivat ylittämään virtaa. Autokraattori itse seurasi joukkojensa menestystä rannalta spatharioidensa ympäröimänä.

Kun puolet autokratian joukoista oli joko ylittämässä virtaa tai juuri saapunut rannalle, hyökkäsi Talarisin Siunattu armeija piiloistaan heidän kimppuunsa molemmin puolin virtaa.

Pohjoisrannalla hyökkäsivät kevyt jalkaväki ja ratsuväki, työntäen vanhauskoisia joukkoja kohti virtaa ja siltoja. Etelärannalla Talarisin raskas jalkaväki asettui sahakuviomuodostelmaan, joka jauhoi lihamyllyn tavoin kitaansa työntyvää vihollisjoukkojen jonoa. Autokratian joukot tulivat täysin yllätetyiksi ja Pilodisriakin rannalla nähtiin yksi sodan verisimmistä näytöksistä.

Kun Spyrosille selvisi mitä oli tapahtumassa hän antoi joukoilleen ryhmityskäskyn pohjoisrannalle. Saatuaan joukkonsa edes välttävästi kasaan Pohjoinen armeija aloitti vastahyökkäyksen Siunatun armeijan joukkoja vastaan. Klibanofroit aloittivat jauhamaan omaa lihamyllyään samalla kun tosiuskoisten joukot tekivät etelärannalla selvää autokratian joukoista.

Sagrosin taistelun lopullinen sinetti tuli kun autokraattorin seurue joutui Douloboskosin jalkaväkitourman saartamaksi. Vaikeassa tilanteessa kunnostautui Milan Sratsimirin komentama klibanofroi Oreinikon, joka rynnisti pelastamaan autokraattoria. Autokraattorin harmiksi tämä tapahtui vain hetken liian myöhään, sillä pakoon pyrkivä autokraattori ehti ratsastaa suoraan Douloboskosin seipääseen. Seiväs lävisti autokraattorin haarniskan oikean kainalon alta ja haavoitti häntä vakavasti. Sagrosissa kaikuivat vanhauskoisten armeijoiden torvet perääntymiskäskyä soittaen.

Autokratian sotajoukot oli lyöty niin pahoin hajalle, etteivät ne pysähtyneet Sagrosiin, vaan jatkoivat perääntymistä kohti Taniosia, jonne odotettiin pohjoisesta saapumassa olevia Etelän ja Trapekonin armeijoita. Tosiuskoisten kevyt ratsuväki kahakoi perääntyviä vihollisia aiheuttaen niille lisätappioita.

Sagrosissa vanhauskoiset kärsivät karvaan tappion, menetysten ollessa 12000 miestä. Myös tosiuskoisten tappiot olivat suuret, 6000 miestä oli antanut henkensä tosiuskoisen Kirkon ja vapautensa puolesta.