Salaperäinen käärö

» Viisauden leposijalta, kohti kalmojen kotia.

Matkaa itään ja pohjoiseen, kuninkaan lepoon iäiseen.

Seuraa Lukin tähteä, katso seinää sen kasvojen.

Suruinen on sija, dynastian muinaisen.

Sen vartijakin riutunut, vaan yhä nälkäinen.

Katse katossa, vailla taivaan valoa.

Ilman hengähdystä, leposijalla kivetyllä.

On kuninkaat ja veljet, pojat Faronin.

Nukkumassa unta, Kosmokratorin.

Yks’ rauhaton on sielu, ei vaan unta saa.

Pimeydessä kuiskaa, on aika Morionin. »
(Salaperäinen käärö Prousassa vuonna3131)