Talaris Elegmites
» Kenenkään muun Suuren Skisman merkkihenkilön nimen mainitseminen ei aiheuta kuulijoissa niin suuria väristyksiä kuin Talaris Elegmitesin, ”Komnenodoukasien kukistajan” nimen mainitseminen. Hän on vanhurskaalle tosiuskoiselle uskon suojelijan synonyymi, vanhauskoiselle lojalistille hän on luokkapetturi ja sotahistoriaan perehtyneelle oppineelle Talaris on yksi historian suurista kenraaleista. Yhdestä asiasta kaikki ovat samaa mieltä: ilman Talarista Suuren Skisman sota olisi päättynyt tosiuskoisten tappioon.
Talaris ei ollut kirjanoppinut, monitaituri tai salatieteiden haltija. Hän oli sotilas, johon kulminoitui koko hänen dynastiansa vuosisatainen sotataidon perinne. Hän oli ihmissuhteissaan mutkaton, kunnioittava ja suoraviivainen. Johtajana hän oli alaisilleen reilu ja hänen päätöksiään ohjasi yksinkertainen moraalinen sääntö Kosmokratorin oikeudenmukaisuudesta. Taktikkona hän oli nerokas; hänen kykynsä hyödyntää maastoa ja olosuhteita olivat vertaansa vailla. Komentajana hän herätti miehissään poikkeuksellista ihailua ja uskollisuutta, joka sai heidät käymään taisteluun ylivertaista vihollista vastaan ilman kuoleman pelkoa. »
(Praksiteles Monakhites, Strategoi tou pistes, 2925)
Talaris syntyi ylimykselle vaatimattomissa porvarillisissa oloissa vuonna 2869 Apaimeian Kibotosissa, Foibos ja Demostrate (os. Monakhites) Elegmitesille. Isä Foibos oli Thema Anatolikonin tourmarkhes ja hänen palkkansa riitti hädintuskin säädylliseen kaupunkilaisasuntoon ja palvelusväkeen. Orjiin, maaseutuasuntoon tai mihinkään ylelliseen Elegmiteseillä ei ollut varaa.
Talarisin ollessa kymmenvuotias, hänen isänsä Foibos rampautui ardaragantoin (roksolaanien aliheimo) vastaisessa kampanjassa ja joutui luopumaan sotilasurastaan. Rampautunut Foibos työskenteli kaikenlaisissa vähäpätöisissä tehtävissä, asekouluttajana ja henkivartijana; hän teki mitä vain rehellistä työtä mistä oli mahdollista hankkia perheelleen elanto. Kaiken muun liikenevän ajan isä Foibos käytti poikansa kouluttamiseen. Teini-iän kynnyksellä Talaris oli jo aikamiesten veroinen taistelija.
Elegmitesit joutuivat luopumaan porvarillisesta elämäntavastaan, tilavasta kaupunkiasunnosta ja palvelusväestä. Uusi koti oli Agrosammosin vähävaraisten kaupunginosassa oleva vaatimaton vuokratalo. Elämä oli vaikeaa ja Elegmitesejä ylenkatsottiin muiden ylimysten taholta ja heille ivailtiin maallikoiden toimesta.
Agrosammosin kadut olivat vaaralliset ja Talaris joutui tuon tuosta tappeluihin poikajengien kanssa. Hänen isänsä Foibosin neuvo pojalle oli yksinkertainen: ”valitse kiusaajiesi joukosta suurin ja vahvin. Odota kun hän on yksin ja hyökkää hänen kimppuunsa. Lyö hänet maahan ja jatka niin pitkään, kunnes hän anelee armoa. Tee hänelle selväksi että hän on sinun armoillasi ja päästä hänet sitten menemään. Tämän jälkeen kiusaajasi jättävät sinut rauhaan.”
Talaris toimi isänsä ohjeen mukaisesti ja pian kiusaaminen loppuikin. Pienten vastoinkäymisten jälkeen Talaris sopeutui elämään Agrosammosissa ja hän oppi tuntemaan uuden asuinalueensa tavat ja ihmiset. Hän oli naapureitaan kohtaan aina avulias, reilu ja puolusti heikompiaan. Hänen paras ystävänsä näiltä ajoilta oli muuan Eutropios, sepän poika, josta myöhemmin tuli Talarisin tourmarkhes ja protospatharios. Ennen pitkää nuorta dynastista perijää Talarista alettiin kutsumaan kotikulmillaan nimellä Katafraktos Agrosammon, Agrosammosin ritari.
Varhaisteini-ikäisenä Talaris sai mahdollisuuden vierailla kesäisin serkkujensa Stypeiotesien luona Isklepiosissa. Vierailut olivat Talarisille vuoden kohokohta, sillä hän sai mitellä voimiaan ja asetaitojaan serkkujensa kanssa, sekä ratsastaa hevosella sielunsa kyllyydestä. Stypeiotesit olivat hyvin varakas dynastia ja heillä oli laajoilla maatiloillaan satoja orjia. Talaris näki omin silmin miten orjia kohdeltiin puhuvana irtaimistona ja miten pienistäkin rikkeistä rangaistiin ruoskaniskuin tai näännyttämällä.
Eräänä kesänä Talaris todisti orjan rankaisua väärin perustein. Hän asettui tukemaan orjaa, syyttäen serkkuaan Kleonia alkuperäisestä rikkomuksesta. Hänen todistukselleen ei annettu arvoa ja orja määrättiin ruoskittavaksi. Kun orjapiiskuri oli aikeissa heilauttaa ruoskaansa, hyökkäsi Talaris hänen kimppuunsa ja löi hänet maahan. Stypeiotesit taltuttivat Talarisin joukolla ja hänet pakotettiin katsomaan kuinka orja ruoskittiin kuoliaaksi.
Välikohtauksen jälkeen Talaris lähetettiin takaisin kotiinsa. Mukanaan hänellä oli saatekirje isälleen, jossa Elegmitesien todettiin vastaisuudessa olevan ei toivottuja vieraita Isklepiosissa. Kun Foibos kysyi tapahtuneesta pojaltaan, Talaris vastasi ”en voinut vain seisoa sivussa suuren epäoikeudenmukaisuuden tapahtuessa - minun oli pakko edes yrittää pelastaa se poloinen orja.” Foibos torui poikaansa: ”ilman väliinmenoasi orja olisi ruoskittu, mutta hän olisi säilyttänyt henkensä. Kun seuraavalla kerralla päätät pelastaa orjia, huolehdi että sinulla on tukenasi riittävän suuri joukko miehiä.”
Kun Talaris täytti 15 vuotta, oli aika lähettää hänet sotilaskouluun. Elegmitesien varallisuus riitti hädintuskin elämiseen ja perhe joutui käyttämään Demostraten myötäjäiset maksaakseen Talarisin koulutuksen Kuningas Faronin akatemiassa. Mukaansa Talaris sai isältään Elegmitesien sukumiekan Sigourokopton, Artabasdos II lahjoittaman mithralista valmistetun kaksinkertaisen ketjuhaarniskan, sekä täysin uuden peitsen ja maatikuviota kantavan teräskilven.
Talaris valmistui akatemiasta vuonna 2888 ylistävin arvosanoin ja hän astui palvelukseen autokratian armeijaan. Kyvykäs nuori upseeri kohosi urallaan nopeasti ja ennen Suuren Skisman alkua, vain 25 vuotiaana, hän oli isänsä jalanjälkiä seuraten Thema Anatolikonin tourmarkhes.
Juuri ennen palaanien vastaisen kampanjan alkua vuonna 2894 Talaris jätti komennuksensa avioituakseen Zosime Trellosin kanssa. Hän palasi Kibotosiin, josta hän oli hankkinut omistukseensa sukunsa vanhan talon. Zosimen ja Talarisin häät vietettiin Agrosammosissa ja kaupunginosan asukkaille oli järjestetty verrattomat hääpidot.
Zosimelle ja Talarisille syntyi liitostaan neljä lasta, pojat Lykos (s. 2895) ja Demosthenes (s. 2904), sekä tyttäret Foibe (s. 2900) ja Lykia (s. 2902).
Talaris oli vankkumaton meritokratian kannattaja ja hän valitsi omat upseerinsa näiden ansioiden, ei syntyperän mukaan. Hänellä ei ollut mitään ylimyksiä vastaan, mutta hän uskoi kyvykkäiden maallikoiden yrittävän enemmän ja siksi suoriutuvan tehtävistään ylimyksiä paremmin. Asiasta kysyttäessä hänellä oli tapana vastata muille ylimyksille ”en koskaan aliarvioi maallikon halua parantaa asemaansa. Ahneus on mitä voimakkain kannustin.”
Talarisin miehet rakastivat komentajaansa. Talaris nukkui samoissa teltoissa ja söi samaa ruokaa kuin tavalliset sotilaat. Hänellä oli kyky puhutella miehiään yksinkertaisella ja rehevällä tavalla, jota kansankieleksi kutsutaan. Taisteluissa Talaris otti aktiivisen roolin ja hän johti miehiään esimerkillään. Hän osallistui taisteluun kevyen ratsuväen mukana, kiertäen taistelukentällä valamassa miehiinsä taistelutahtoa.
Talarisin henkilökohtaiset taistelutaidot herättivät ihailua: erityisesti ratsain hän oli hengenvaarallinen niin peitsen kuin miekkansa kanssa. Jalan hänen miekankäsittelynsä oli kuin sorjaa tanssia jota rytmittivät kuolettavan tarkat pistot tai voimakkaat viillot. Hän pystyi helposti kohtaamaan kaksi tai kolmekin vastustajaa samanaikaisesti ja Psiarosissa hänen kerrotaan raivanneen yksin tieltään kokonaisen pentekontarkhian.
Suuren Skisman alkaessa Talaris Elegmites jätti perheensä ja matkusti ensin Deioniin ja sieltä Kasmenoihin, liittyäkseen tosiuskoisen patriarkaatin palvelukseen. Kasmenoissa Patriarkka Filotheos I nimitti Talarisin henkivartijakseen ja sotaneuvostonsa jäseneksi.
Talaris suoriutui henkivartijan tehtävästään ihailtavasti, puolustaessaan patriarkan henkeä kahdessa Diodotos Mermentoulosin toimeenpanemassa hyökkäyksessä kukistaen hyökkääjät ja turvaten patriarkan hengen. Talaris saattoi patriarkan turvallisesti takaisin Deioniin, välttäen kapinallisia piispoja jahtaavat vihollisjoukot.
Sotaneuvostossa Talaris oli huonon johtamisen ja moraalittomuuden ankara arvostelija. Hän vaati tosiuskoisten sotajoukkojen pikaista ja perustavanlaatuista uudistamista, alkaen komentajista. Siviileihin kohdistuvat väkivaltaisuudet ja kostotoimet piti saada loppumaan. Talaris hankki näkemyksillään suurta vastustusta ja neuvoston ylimysjäsenet pitivät Talarisin kommentteja suorastaan loukkaavina. Ilman patriarkan henkilökohtaista tukea Talaris olisi menettänyt asemansa neuvostossa.
Lebenosin taistelussa Talarisin esittämät uhkakuvat toteutuivat ja koko sota oli vaarassa päättyä tosiuskoisten tappioon. Patriarkan suosituksesta sotaneuvosto nimitti Talarisin ylimmäksi stratelatesiksi, joka ensitöikseen kasasi uuden Thema tou eulogimenin. Orjista ja vapaaehtoisista koostunut Siunattu armeija muuttui ammattimaiseksi suurarmeijaksi, jossa vallitsi uskonnollisen kiihkon lisäksi tiukka kuri ja järjestys.
Talarisin johtama Siunattu armeija osallistui kaikkiin Suuren Skisman sodan ratkaisutaisteluihin voitokkaasti. Talaris löi autokraattoreiden Iskyrios IV sekä Apellonos III armeijat, ja vielä lopulta usurpaattori Staurakiosin armeijan. Talarisin voitot taistelukentillä hiljensivät hänen ankarimmatkin vastustajansa ja teki hänestä ihaillun sankarin.
Autokratian romahduksen ja Suuren Skisman sodan päättymisen jälkeen jatkuivat eri puolilla entistä Bastionia hajanaiset taistelut tosiuskoisten ja vanhauskoisten lojalistien välillä. Vuonna 2900 patriarkka Filotheos I salamurhattiin ja Talaris Elegmites menetti tärkeimmän liittolaisensa. Uusi patriarkka Filotheos II jatkoi tukeaan Talarisille, mutta heidän välinsä olivat etäiset. Talarisin johtama Siunattu armeija marssi lojalisteja vastaan ja kukisti heidän vastarintansa yksi kerrallaan.
Talaris ja hänen perheensä joutuivat useaan kertaan salamurhaajien kohteeksi Suuren Skisman aikana ja sen jälkeisissä levottomuuksissa. Vain kerran salamurhaajat onnistuivat tehtävässään, kun Foibos Elegmites murhattiin Kytrian Kytrosissa vuonna 2901.
Jokainen voitettu taistelu ja kukistettu vihollinen kasvatti Talarisin arvovaltaa entisestään. Monet dynastiset hallitsijat puhuivat avoimesti autokratian, tai edes kuningasvallan palauttamisesta Talarisin johdolla. Kirkon piirissä Talarisin vallankasvua ei katsottu hyvällä ja patriarkan neuvoantajat pelkäsivat sotilasvallankaappausta. Vuonna 2910 patriarkaatti katsoi lojalistien vastaisen kampanjan tulleen voitetuksi ja Talaris kutsuttiin Deioniin vastaanottamaan palkintoaan palveluksistaan.
Kutsu ei ollut vähempää kuin käsky, joka sisälsi myös verhotun uhkauksen. Talarisin täytyi saapua Deioniin ilman Siunattua armeijaa, jonka komennon hänen oli luovutettava patriarkan luottomiehelle. Kutsussa kerrottiin myös, että dynasteia Elegmites odotti Talarista patriarkan vieraina, siis panttivankeina.
Tässä tilanteessa Talarisin tiedetään pohdiskelleen autokratian palauttamiseen tai Ethynian kuningaskunnan perustamiseen liittyviä asioita esikuntansa kanssa. Praksiteles kirjoitti: ”hän (Talaris) vastusti järkähtämättömästi autokratian palauttamista, mutta oli valmis kuningasvaltaan viimeisenä keinona jos Kosmokratorin oikeudenmukaisuus ei muuten toteutuisi. Theman komentajat vannoivat seisovansa stratelatesinsa takana, oli hänen päätöksensä mikä tahansa.”
Talaris luovutti patriarkan käskyn mukaisesti siunatun armeijan komennon Stylos Tsoumenesille ja matkusti Deioniin. Tällä välin Stylos Tsoumenes hajotti Siunatun armeijan Erynthionissa ja määräsi sen miehet ja komentajat palaamaan koteihinsa. Stylosilta ja patriarkan vakoojilta salassa Siunatun armeijan sotilaat ja komentajat matkasivat pieninä ryhminä Kibotosiin, jonne he kokoontuivat odottamaan Talarista.
Eutropios kirjoitti tapahtumista seuraavasti: ”hän (Talaris) ei tuntenut pelkoa itsensä puolesta, mutta hän oli silminnähden huolestunut perheestään. Hän käski Siunatun armeijan järjestäytyä uudelleen Kibotosissa, riittävän lähellä Deionia, jotta siellä rikoksia suunnittelevat tietäisivät saavansa rangaistuksen. Talaris sanoi: jos perheenjäsenieni verta vuodatetaan, niin silloin kutsun teidät.”
Tieto Siunatun armeijan kokoontumisesta Kibotosiin saapui Deioniin samoihin aikoihin kuin Talaris. Deionissa Talaris otettiin vastaan juhlittuna sankarina ja hänen kunniakseen järjestettiin suuret juhlallisuudet. Patriarkka nimesi Talarisin Tosiuskoisen kirkon esitaistelijaksi Katoigiassa. Lisäksi Talarisille luovutettiin Apaimeian, Erdetrian ja Kytrian arkhontesit ja hänet nimettiin Ethykaionin komesiksi. Talarisin suureksi helpotukseksi Elegmitesin dynastiaan tai häneen itseensä ei kohdistunut rikollisia salahankkeita.
Talaris palasi perheineen ja dynastiansa kanssa Kibotosiin. Hän totesi Kosmokratorin oikeudenmukaisuuden toteutuneen ja hajotti nyt sotajoukkonsa lopullisesti. Ethykaionin komesina hän jakoi entisille joukoilleen runsaat viljelysmaat, jotka olivat vapautuneet edellisiltä omistajiltaan. Komentajilleen hän jakoi vauraat kartanotilat. Talarisin vuosikymmenen kestäneellä valtakaudella Ethykaionissa vallitsi rauhalliset ja vakaat olot. Hän perusti Kibotosiin maallikoille avoimen Foibosin sotilasakatemian sekä rakennutti Agrosammosin kaupunginosaan Nikonin Pyhän viisauden kirkon.
Talarisin maallinen vaellus päättyi vuonna 2923 äkilliseen ja rajuun halvaukseen. Hänen jälkeensä Ethykaionin komesina hallitsi hänen poikansa Lykos.
Talarista ei koskaan kanonisoitu, vaikka hänen palveluksensa tosiuskoiselle Kirkolle ovat kiistattomat, hänen saavutuksiaan taistelukentällä voidaan pitää ihmetekoina ja hänen kerrotaan olleen vanhurskas Kosmokratorin seuraaja.
Talarisin patsaat
Talaris Elegmitesin kunniaksi on pystytetty useita patsaita ympäri entistä Bastionia. Useimmat ovat ratsastajapatsaita, jotka kuvaavat Talarista tosiuskoisen Kirkon esitaistelijana.
Katafraktos Agrosammon: Agrosammosin ritari on Kibotosin Agrosammosissa oleva pronssinen luonnollisen kokoinen Talarisin patsas. Sen pystytti Lykos Elegmites vuonna 2929 isänsä kunniaksi, jolloin Talarisin nimiäisistä oli kulunut 60 vuotta. Patsaan Talaris on noin 20 vuotias, siloposkinen ja kaunis nuorimies. Talaris seisoo matalalla jalustalla, eteenpäin katsoen ja ystävällinen ilme kasvoillaan. Hänen vasen kätensä on ojennettuna eteenpäin, kämmenpuoli ylöspäin, ja hänen oikea kätensä lepää vyöllä roikkuvan miekan kahvalla. Patsaan jalustassa lukee yksinkertaisesti ”fobomaste”, ilman pelkoa.
Kataktitis ton Komnenodoukai: Komnenodoukasien kukistaja on Deionissa Aftonian aukiolle vuonna 2910 pystytetty pronssinen ratsastajapatsas. Patsas on sijoitettu kaksi metriä korkealle jalustalle ja se on mittasuhteiltaan puolitoistakertainen. Patsaan Talaris on noin 30 vuotias, kokopartainen komea mies. Laukkaavaan ratsun ja Talarisin pitelemän peitsen suunta on kohti Palati Autokratorikosia, entistä hallitsijoiden palatsia. Talarisin pää on kääntynyt oikealle ja hänen katseensa on suuntaunut kohti Pyhän Sebastosin katedraalia. Patsaan jalustassa lukee: ”Talaris, patrikios Elegmites, kataktis ton Komnenodoukai, protathlites tes pistes”.
Protathlites tes pistes: Kirkon esitaistelija on tyypillinen luonnollista kokoa oleva Talarisin ratsastajapatsas, joka esittää vanhempaa, noin 40 vuotiasta Talarista paikoillaan olevan ratsun selässä. Patsaat ovat lähes poikkeuksetta valmistettu marmorista tai hiekkakivestä. Usein esitaistelijapatsaiden Talarisilta puuttuu ase ja hän pitelee vasemmalla kädellään ainoastaan suurta kilpeä, oikean käden ollessa hieman luonnottomassa asennossa. Oikeassa kädessä tulisi olla ase (peitsi tai miekka), mutta se on aikojen saatossa tuhoutunut tai varastettu. Esitaistelijapatsas löytyy mm. Ladosian Piskalonista, Olossian Myrasta, Tenedosian Thespiasta, Erdetrian Methymnasta, Kytrian Kytrosista, Malliasin Eneasta ja Sameian Feireasta. Entisen Bastionin itäisistä osista esitaistelijapatsaat ovat hävinneet lähes tyystin Kharanekrosin armeijan tuhoamina.