Karellos

Karellosin päiväkirjat:

Karellosin koko nimi oli ”Astrapoin Karellos, Karelmakhosin poika”. Hän syntyi noin vuonna 2020. Hänen isoisänsä Karellion kuului kuningas Dorynin seurueeseen ja oli mukana surmaamassa Morionia. Karellos annettiin Magistrosin oppilaaksi noin vuonna 2033.

Nuori Magistros kuului kuningas Faronin seurueeseen ja oli mukana surmaamassa Morionia. Magistros palveli faroniteskuninkaita aina Faron IV hallintokauden loppuun, n.vuoteen 2060. Korkeaan ikään ehtinyt Magistros vetäytyi tämän jälkeen sekluusioon ja katosi. Hänen uskotaan matkanneen itään Astragonian ja Trapegonian suuntaan. Ennen lähtöään Magistros luovutti Karellosille Morionin sydämen.

Magistros koulutti pitkällä urallaan kahdeksan oppilasta, kahdessa neljän hengen ryhmässä. Ensimmäisen ryhmän oppilaat olivat: Asonides, Kyprianos, Lethos ja Nebulos. Toisen ryhmän oppilaat olivat: Eurysthios, Helgesion, Karellos ja Polystratos.

Magistros kannusti oppilaitaan syventymään arkaisen magian eri osa-alueisiin. Karellos syventyi elolliseen ja parantamiseen liittyvään magiaan.

Useimmat, jos eivät kaikki velhot, uskoivat että Kosmokratorin asettamat rajoitukset ovat kierrettävissä arkaisen magian keinon. Karellosin tavoitteena oli voittaa kuolema ja ennen pitkää se muodostui hänelle pakkomielteeksi.

Karellos palveli kahden dorymnoskuninkaan Filippon I ja Doryn II hoveissa. Hänen kykynsä ja tietämyksensä oli uransa loppuvaiheilla niin korkealla tasolla, että Karellosia pidettiin koko velhokunnan etevimpänä edustajana.

Karellos oli Doryn II hallintokaudella muuttanut itsensä lichiksi ja aiheuttanut teollaan suuren kauhistuksen hallitsijassaan ja tämän alamaisissa. Ritarit ja uskonmiehet, väkevimmät soturit ja taitavimmat myrkynkeittäjät, jopa uusien velhojen sukupolvi kävivät Karellosia vastaan. Voimiltaan ylivertainen Karellos pyyhki heidät tieltään kuin he olisivat olleet pelkkiä vastaantulijoita.

Kun Filippon II nousi valtaan, Karellosin aika Kosmikonissa tuli vihdoin päätökseensä. Filippon II kutsui valtakuntansa väkevimmät sankarit, sekä pyysi apuun serkkunsa Triton Akeniosin ja Despon Faronitesin, jotkat toivat mukanaan omat sankarinsa. Elettiin 2100-luvun ensimmäisiä vuosia, kun kolme kuninkaallista armeijaa ja kolmen valtakunnan väkevimmät sankarit saapuivat kukistamaan Karellosia, ensimmäisenä kuoleman voittanutta, ensimmäistä lichiä.

Karellos teki selvää hyökkääjistä, kylväen kuolemaa ympärilleen ja kasvattaen omaa mahtiaan. Kun Karellosin lopullinen voitto oli ilmeinen, taivas pimeni ja taistelun äänet vaimenivat. Paksu harmaa sumu, kuin samettiverho, ympäröi kaiken. Sumun hälvettyä Karellos oli Hadesissa, Dorymnian neksarkkina. Karellosin mukana Hadesiin oli siirynyt hänen torninsa ja joukko uskollisimpia oppilaita ja palvelijoita.

Ensimmäisen Hadesissa vietetyn vuosikymmenen ajan Karellos etsi turhaan tietä ulos Hadesista. Karellosia vähäisemmät epäkuolleet kykenivät liikkumaan Kosmikonin ja Hadesin välillä, mutta neksarkit eivät. Karellos uskoi, että voima joka hänet ja muut neksarkit kahlitsi Hadesiin, oli peräisin Horkosilta, eikä sitä voimaa voinut rikkoa kuin joku Horkosin veroinen.

Karellos huomasi ennen pitkään että hänellä oli kyky, joka muilta neksarkeilta puuttui: hän pystyi ylittämään valtakuntansa rajan ja liikkumaan muiden neksarkkien mailla tai erämailla joilla ei ollut hallitsijaa. Hän uskoi Morionin sydämen olevan tämän erityisen voiman alkuperä. Tästä Karellos päätteli että lohikäärmejumalilla oli kyky ja halu vastustaa vallitsevaa Kaikkeuden järjestystä. Aiemmin fotisialaisuutta seurannut Karellos ryhtyi nyt ofisealaiseksi.

Ofisealaisena Karellos uskoi tehtävänsä olevan vallitsevan tilan muuttaminen: Hadesin järjestys oli rikottava. Seuraavien vuosisatojen ajan Karellos kävi sotaa muita neksarkkeja vastaan. Hän valloitti sodissa neksarkaatin toisensa jälkeen. Aiempia neksarkkeja hän ei pystynyt tuhoamaan, vaan heidän kohtalonsa oli eräänlainen maanpako. Karellos oli ennen pitkää Hadesin voimakkain neksarkki ja lukuisat muut neksarkit vannoivat Karellosille alamaisuuttaan säästyäkseen maanpaolta ja valloitukselta.

Karellos ei ehtinyt viedä suunnitelmaansa koskaan päätökseen. Hadesiin saapui uusi voima, Kharanekros, joka pystyi lyömään paitsi yksittäiset neksarkit, myös Karellosin. Kharanekrosin olemassaolo rikkoo samoja Kosmokratorin lakeja kuin Karellos aikanaan, mutta Kharanekros väittää toteuttavansa Kosmokratorin tahtoa.

Kahdesti Kharanekrosin surmaamaksi joutunut Karellos arvioi mahdollisuutensa Kharanekrosin voittamiseksi olevan hyvin vähäiset. Sen sijaan Hadesin vallitsevan järjestyksen kumoaminen ja poispääsy Hadesista olivat ehkä mahdollisia. Viimeisessä Karellosin merkinnässä lukee ”ainoa keino voittaa, on olla pelaamatta”.

Perhe