Kuningas Emerik IV neuvonpito

Vuoden 3129 kesäkauden lopussa kuningas Emerik IV sanansaattajat kiertävät kaikissa Oreinan arkhonteseissa ja pyytävät arkoneita neuvonpitoon Derkeinan kuninkaalliseen palatsiin Hyperaiosin kolmantena protena (13.9.3129).

Ennalta määrätyn päivämäärän saapuessa kaikki arkonit ovat saapuneet palatsiin ja asettuneet kuninkaan hovin eteen valmiina neuvonpitoon.

Kuningas Emerik aloitti puhumalla:

»Hyvät veljet! Haluan kiittää teitä siitä, että olette noudattaneet kutsuani ja tulleet paikalle tähän neuvonpitoon. Asia mistä haluan puhua kanssanne on tärkeä ja kyse on ikiaikaisesta oikeudestamme hallita. Viime aikaiset tapahtumat ovat menneisyyttä eikä niiden aiheuttaman mielipahan tule aiheuttaa enää toimenpiteitä. Meidän tulee sitä vastoin varmistaa valtakuntien ja koko Oreinan turvallisuus.

Näkemykseni mukaan meillä on kolme uhkaa, mihin varautuminen ja niistä selviäminen vaatii yhteistyötä ja yhteistä sopimista. Ensimmäisenä ovat vuoribarbaarit, joiden edustamaa uhkaa vastaan Valens käy taistelua. Tämä uhka ei saa levitä ja Kipomira pitää saada rauhoittumaan.

Toisena on Efriassa olevat kuunit, jotka aiheuttavat läsnäolollaan jatkuvan uhan. Millä hetkellä tahansa Ikhonin solan kautta voi vyöryä kuunijoukkoja ja eturintamassa ovat Makarin ja Anaksimeneen alueet.

Kolmantena on Kharanekros ja hänen kyltymätön halunsa valloittaa entisen autokratian alue. Ja kuten teille kaikille on varmasti tietoon saatettu on Kharanekrosin spatharioit jo toimineet Oreinan rajan läheisyydessä.

Tämän pöydän ääressä meidän pitäisi sopia miten joukkoja koordinoidaan yhteistyössä ja mikä on kunkin hallitsijan panos yhteisissä sotatoimissa.

Nyt haluaisin kuulla teidän mielipiteitä ja näkemyksiä.»

Valens aloittaa kertomalla käyneensä kuluttavaa sotaa vuoribarbaareita vastaan jo usean vuoden ajan. Aina kun yksi lauma on ajettu pois saapuu vuorilta toinen heimo. Se on kuin kaiku, joka aina vastaa vuorilta. Käytettävissä olevien tiedustelutietojen valossa, barbaareja kannustetaan ulkopuolisen tahon toimesta, joka maksaa barbaareille rahaa alas vuorilta hyökkäämisestä. Valens on pyrkinyt vastaamaan sotajoukolla, mutta se ei riitä ratkaisemaan tilannetta. Hän on myös varustanut vakoojien ja tiedustelijoiden joukkoja iskemään suoraan syvälle vuorille merkittäviä henkilöitä vastaan mutta sekään ei ole auttanut. Jos joku pystyisi tarjoamaan apua niin hän olisi kiitollinen. Ulkopuolista rahoittajaa ei ole saatu selville, vaikka kiinni jääneitä barbaareja on aktiivisesti kuulusteltu.

Seuraavaksi Anaksimenes tarkentaa Efrian tilannetta kertomalla saaneensa tiedustelutietoa siitä, että Efrian hallitsijat, tai ainakin Golgian hallitsija, tekee yhteistyötä kuunien kanssa ja heillä on olemassa jonkinlainen avunantosopimus. Samalla Anaksimenes ehdottaa ennaltaehkäisevää iskua Golgiaan ja sitä kautta Golgian solan haltuunottoa.

Kuningas toteaa, ettei Oreina vielä ole valmis sotaan vaan se vaatii vielä ponnisteluja. Emerik ehdottaa myös, että uhkien poistamisen keskitytään yksi kerrallaan alkaen pienimmästä eli vuoribarbaareista

Antemios vuorostaan ei kannata valloitussotaa, vaan haluaisi antaa efrialaisten ratkaista tilanne itse.

Ratimis haukkuu efrialaiset paskasakiksi ja sanoo ettei kuunien kanssa veljeilevät saa armoa.

Anaksimenes ehdottaa kuunien uhan väaliaikaiseski suitsemiseksi Ikhon Zamakotin yhteistä varustamista, kuten Makar ja Anaksimenes ovat jo tehneet, mutta siten että myös muut arkonit osallistuisivat varusväen ylläpitoon.

Emerik ehdottaa lopulta yhteisen armeijan pystyttämistä ja kunkin hallitsijan tulee luovuttaa kaksi kentarkhiaa kuninkaan armeijaan, jota tulee johtamaan kuninkaallinen stratelates. Kukin arkon korvamerkitsee omista joukoistaan kaksi yksikköä tätä tarkoitusta varten ja tarpeen vaatiessa kuningas ottaa kyseiset joukot käyttöön. Näistä joukoista annetaan yksiköitä myös Ikhon Zamakotin puolustamiseen.

Vuoribarbaarien uhan taltuttamiseksi kuninkaan hovi ottaa tehtäväkseen selvittää vuoribarbaarien yllyttämisen takana olevan tahon.

Anaksimenes ehdottaa vuoribarbaareita vastaan myös pyhää sotaa ja käännytystyötä mutta se jäänee Kirkon tehtäväksi, jos patriarkka niin päättää.