Thema tou tessera koraki
Vuoden 3062 syksyllä Ethynian Erdetriasta lähti liikkeelle kymmenen miehen vahvuinen joukko kohti pohjoista. Ryhmä miehiä oli hyvin varustautunut ja kantoi killteleviä haarniskoitaan harjaantuneesti. Joukkoa johti Fokionas Filinosin pojista toiseksi vanhin, Panagiotis, joka tuolloin 25-vuoden ikäisenä oli joukon vanhin soturi. Panagiotis ei kuitenkaan ollut valikoitunut ryhmän johtajaksi ikänsä puolesta, vaan hän oli neljästä matkaan lähteneestä Filinosin veljeksestä selvästi karismaattisin ja kaunopuheisin. Joukon määränpää olisi jossain kaukana pohjoisessa, missä vain eniten tarvittaisiin apua Kosmokratorin vihollisia, tässä tapauksessa kuuneja vastaan.
Joukkio matkasi Ethyniasta Psykrasman solan kautta Elimneaan ja edelleen Kharasian Psiarosiin. Matkan aikana joukko värväsi valikoivasti mukaansa lisää miehiä. Panagiotis lupasi värvätyille kultaa ja kunniaa, toiseksi vanhin Filinos, Akhilleas, puolestaan puhui miehiä joukon matkaan Kosmokratorin armon nimeen. Kun edellämainittujen takana seisoi kahden metrin korkeuteen ulottuva Spiridon Filinosin vaikuttava hahmo haarniskassaan ja kahden käden miekkaansa esitellen, moni maalaiselämään kyllästynyt kuunisotien veteraani pakkasi vielä kerran varusteensa, hyvästeli perheensä ja lähti uroteot mielessään joukon matkaan.
Psiarosiin päästyään retkue oli kasvanut liki viiteenkymmeneen mieheen, ja se leiriytyi Suuren Skisman aikaisen Psiarosin taistelun tapahtumapaikalle muistelemaan Filinos-suvun alkua ja urotekoja. Ensimmäinen oli noilla tantereilla surmannut vanhauskoisen ylimyksen, ja näin hankkinut Filinosille sen lohikäärmemerkin. Pantholeion Filinosin uroteosta Abydosin taistelussa kertoi Spiridon auliisti, ja hänen fyysinen olemuksensa oli oikea tuota tarinaa kertomaan, Spiridonin ollessa kaikista Filinosin suvun elävistä ja kuolleista miehistä eniten esi-isänsä kaltainen.
Joukko vietti talven Psiarosissa, ja se kasvoi kevääseen mennessä sadan miehen vahvuiseksi. Panagiotis laskeskeli tuossa vaiheessa, että poikien äidin Grigorian lupaama rahoitus sotaretkelle riittäisi hyvin, ja kun kotiin vielä vietäisiin sotasaalista, niin kaikki saataisiin kuitattua. Suvun päämies ja veljesten isä Fokionas ei ollut sotaretkestä mielissään, mutta heikkotahtoisena oli taipunut päästämään poikansa maailmalle. Fokionas oli ollut kuitenkin jyrkkä siitä, ettei sotajoukko esiintyisi Filinosin vaakunan alla, jottei kukaan vain mieltäisi sitä Filinosin armeijaksi, ja ryhtyisi vastatoimiin. Keväällä 3063 kentarkhian kokoiseksi paisunut tunnukseton joukko lähti etenemään pitkin Evros-joen vartta pohjoiseen, ja sitten Inakriosin vartta pitkin Efrian Sakrasiin.
Talven aikana suoritetun yhteydenpidon johdosta oli sovittu, että Filinosien johtama kentarkhia liittyisi suurempaan, Oreinan dynastioiden kokoamaan ristiretkeen, jonka joukkoja johti Koinos Malamir. Näin tapahtuikin, ja sekalainen, mutta selvästi taistelukykyinen joukko otettiin vastaan mieluusti täydentämään kuunien harventamaa armeijaa.
Veljeksien unelmat sodasta ja sen tuottamasta kunniasta vaihtuivat hyvin pian realistiseksi hengissäpysymisen tavoitteluksi Oreinan joukkojen kärsiessä musertavan tappion heti ensimmäisessä taistelussa, johon Filinosien joukot osallistuivat. Panagiotis oli luovuttanut keräämiensä joukkojen komennon Malamirille, ja tämä oli katsonut parhaaksi sijoitella kokeneet veteraanit sinne tänne hajalleen vahvistamaan Oreinan heikompia yksiköitä. Taistelun jälkeen kävi selväksi, että menettely oli ollut paha virhe, koska yksikään joukko-osasto ei ollut pysynyt tällöin riittävän vahvana vihollisarmeijaa vastaan. Filinosien tuomista vahvistuksista selvisi ensimmäisestä taistelusta vain puolet, ja veljekset olivat raivoissaan menetettyään vaivalla keräämistään joukoista leijonanosan heti kättelyssä. Pientä lohtua toi se, että selvinneet olivat suurimmaltta osaltaan vanhoja veteraaneja, jotka olivat ymmärtäneet ajoissa vetäytyä taistelusta sen sijaan, että olisivat kuolleet turhaan kuunien käsissä.
Kaikki neljä veljestä marssivat tapahtuneen jälkeen Koinosin puheille, ja ilmoittivat, etteivät Filinosin joukot enää taistelisi tämän alaisuudessa, koska tämä oli osoittautunut kyvyttömäksi johtamaan armeijaa. Panagiotis puhemiehenä ilmoitti, että heidän jäljellä olevat joukkonsa kylläkin vielä taistelisivat kuuneja vastaan, mutta tekisivät sen omilla ehdoillaan. Koska Oreina ei maksanut Filinosin joukkojen palkkoja, niin asiasta ei syntynyt suukopua kummempaa, kenties siitäkin johtuen, että Spiridon piteli miekkansa kahvasta kiinni koko keskustelun ajan hampaitaan kiristellen. Veljekset pitivät keskenään neuvonpidon, ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että heidän pentekontarkhiaksi kutistunut joukkonsa pystyisi toimimaan itsenäisenä joukko-osastona iskien kuuniarmeijan heikoimpiin osiin. Joukko irtaantui Oreinan varustamasta armeijasta, ja perusti leirinsä heistä irralleen. Seuraavat päivät pienoisarmeija käytti huoltoon ja tiedusteluun, kaikkien joutavien käsien samaan aikaan maalatessa erillisyksikölle uusia tunnuksia. Jo Psiarosin kentillä leirityessä joukkoa oli kansan suussa alettu kutsua Thema tou tessera korakiksi, Neljän Korpin Armeijaksi, sen neljän Filinos-veljeksen mukaan. Tämän perusteella joukoille muokattiin Filinosin vaakunan pohjalta oma tunnus, jossa korppeja oli Filinosin vaakunasta poiketen yhden korpin sijaan neljä.
Seuraavat kaksi vuotta Neljän Korpin Armeija taisteli loputtomalta tuntuvia kuunijoukkoja vastaan iskien niiden tiedustelijoita ja pienempiä joukko-osastoja kohtaan voimalla, johon epäuskoiset eivät olleet tottuneet. Oreinan joukkoihin verrattuna Filinosien oma joukko oli paremmin varusteltu ja kokeneempi, ja sen motivaatio ei perustunut pakkovärväyksiin, vaan vapaaehtoisuuteen. Kuunien keskuudessa alkoi liikkua kuiskauksia siitä, kuinka pieni armeija hallitsi taivaan lintujakin, ja Thema tou tessera korakia alettiin pelätä ja kunnioittaa.
Kuunien sodanjohtokin kuuli aikanaan joukkojensa keskuudessa leviävät huhut, ja päätti tehdä asialle jotain, ennenkuin taikauskoisten barbaarien joukoissa leviävä pelko saisi aikaan massahysterian. Asiaan valjastettiin kuusi sataa miestä, kuudessa eri yksikössä, jotka lähtivät matkaan eriaikaisesti ja eri suuntiin, mutta mielessään vain yksi päämäärä, Neljän Korpin Armeijan saartaminen ja tuhoaminen. Kevään ja kesän 3065 aikana läntisessä Taigetosissa käytiin erikoista kissa-hiiri-leikkiä, jossa kuunien yksiköt vuoroin pakenivat Oreinan pääarmeijaa, ja vuoroin Filinosien yksikkö joutui perääntymään kuunien tieltä. Spyro lähetti äidilleen vuoden 3065 gorpiaiosina viimeiseksi jääneen viestinsä, jossa kertoi, ettei Thema tou tessera koraki ollut taistellut kahteen kuukauteen, koska kuunit joko pakenivat heitä, tai sitten vihollisjoukkoja oli liikaa kontaktiin. Spyro kertoi, että kaikki veljekset voivat hyvin, vaikkakin olivat kaikki jossain vaiheessa haavoittuneet. Akhilleasin papintaidot olivat olleet tarpeen, ja Spyro kertoi isoveljensä olevan uskossaan vahvempi päivä päivältä. Viimeiseksi Spyro tiedusteli Panagiotisin puolesta äidiltään, että kuinka pitkäksi aikaa suvun rahat vielä riittäisivät, kun kuuneilla ei tuntunut olevan juuri mitään arvokasta, mitä sotasaaliiksi olisi kertynyt. Spyro ei ehtinyt koskaan vastaanottaa äitinsä vastausta, jossa tämä pyysi poikiaan palaamaan kotiin mitä pikimmin.
Syksyn alkaessa tiputtaa puiden lehtiä hyperaiosina, Neljän Korpin Armeija heräili aamutoimiinsa jo hieman laiskistuneena, kun heidän kimppuunsa iski joka puolelta kuunien ratsuväki kuin pyörremyrsky. Puoli vuotta kestänyt jahti oli viimein saavuttanut päätteensä, ja Filinosien joukot oli päästy yllättämään vartijoiden nukahdettua tylsyyttään. Neljä sataa kuunien parasta ratsumiestä iski puoliksi unessa olevaan eliittijoukoon, ja vain se, että kuunit innoissaan ryntäsivät leiriin täydellä laukalla joka puolelta, pelasti osan Thema tou tessera korakin miehistä. Epäuskoisten ratsujen törmäillessä toisiinsa, ja aiheuttaen omille joukoilleen vammoja yhtälailla kuin Kosmokratorin uskonkin puolustajille, pääsi pieni joukko jo jalkeilla olleita korppitunnuksia kantavia sotureita pakenemaan paikalta. Näiden joukossa oli Akhilleas Filinos, joka oli ottanut tavakseen olla leirin ensimmäinen herännyt, jotta ehti siunata varmasti kaikki miehensä sille päivälle. Seitsemän muun henkiinjääneen kanssa Akhilleasilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin paeta murskaavan ylivoiman edessä. Vuoden 3065 hyperaiosin kolmantena pemptena surmansa saivat Panagiotis, Spiridon ja Spyro Filinos, yhdessä kolmenkymmenenkahden muun vapaaehtoisesti Kosmokratorin uskoa puolustamaan lähteneen kanssa. Yksikään kirkonmies, tai Oreinan ylimys ei koskaan kiittänyt Filinoseja tästä uhrauksesta.
Akhilleas Filinos poistui uskonretkeltään siunaten Kosmokratoria elämästään, ja siitä että oli saanut menettää veljensä Hänen puolesta taistellessaan. Hän matkasi takaisin Erdetriaan kertomaan vanhemmilleen lohduttomat uutisensa, ja Grigoria, joka oli vasta muutamia päiviä aikaisemmin lähettänyt viestin Spyrolle, jossa pyysi poikiaan palaamaan, romahti maahan. Fokionas yritti lohduttaa vaimoaan, mutta tämä tiesi olevansa vastuussa siitä, että pojat olivat ylipäätään lähteneet sotaan. Kun suvun kaikki varatkin oli nyt kulutettu, ja tuloksena oli vain kolme kuollutta poikalasta, ei Grigoria kestänyt tapahtunutta. Vain kolme päivää ehti kulua Akhilleasin kotiinpaluusta, kun Grigoria Filinos nautti herättyään pikarillisen viiniä, johon oli sekoittanut tuntemattomasta lähteestä saamansa myrkyn, ja kävi takaisin makuulle vuoteelleen. Fokionas Filinos löysi kuolleen vaimonsa muutamaa tuntia myöhemmin, ja itki toisen kerran elämässään.