Argopatsirin kohtaaminen

Eräänä yönä vuoden 3129 syksyllä Anaksimenes heräsi hiestä märkänä tunteeseen, että rajan yli koillisesta Lankanisiin olisi saapunut sotajoukko. Kyseessä ei kuitenkaan tuntunut olevan varsinainen joukko-osasto vaan yksittäinen olento, joka kuitenkin olisi niin voimakas, että sen saapuminen herätti hänessä vastaavan tuntemuksen kuin vihollisen sotajoukko herättäisi. Anaksimenes päätti lähettää tiedustellijoita alueelle tutkimaan tarkemmin, mikä tämä olento olisi. Tiedustelijat raportoivat, että olennon jäljiltä oli jäänyt vain tuhoa ja luurangoiksi kaluttua karjaa. Olentoa paenneet ihmiset osasivat kuvailla sen jättiläismäiseksi ja ihmishahmoiseksi olennoksi, joka ei voinut Anaksimeneen tietojen mukaan olla mikään muu kuin Argopatsir. Argopatsir on tarujen olento ja esiintynyt mm. Leonirin ja Skillan tarinassa, joka on yli tuhat vuotta vanha.

Anaksimenes kutsui hovinsa kokoon ja alkoi kysellä olisiko kellään esittää mitään keinoja tällaisen tuhansia vuosia vanhan olennon kukistamiseen. Protospatharios Aleksis ehdotti, että vetäydyttäisiin muurien suojaan Devdeliaan eikä kenelläkään muulla tuntunut olevan esittää mitään parempaakaan. Anaksimenes lähetti välittömästi tiedon tapahtumista ystävilleen Fukilosille, Mousesille ja Rhoubenille. Erityisesti Anaksimenes kaipasi tietoja siitä, mitkä Argopatsirin kyvyt, voimat ja mahdolliset heikkoudet olisivat. Vastausta jäätiin odottamaan samalla kun Argopatsir vääjäämättömästi askeli etelään kohti Devdeliaa.

Argopatsirin lähestyessä Anaksimenes saa tietoa Mousesilta, että kyseeessä on yksi Kosmikonin ensimmäisiä olentoja, joka on todella voimakas ja jota vastaan taisteleminen olisi lähes itsemurhaa. Mitään heikkouksia sillä ei ole, ellei sellaiseksi voi laskea sen kyltymätöntä ruokahalua. Tästä Anaksimenes sai ajatuksen lähteä kohtaamaan Argopatsir mukanaan sotajoukko ja niiden ohjaamana myös suuri määrä karjaa, joiden avulla mahdollisesti houkutella hirviö pois asutetuilta alueilta. Mukaan Argopatsiria kohtaamaan liittyi myös Fukilos kahden golemin (vaski ja mithral) kanssa sekä Rhouben ja Anaksimeneen akolouthos Goran.

Argopatsir tuli vastaan etelään kohti Devdeliaa tulevalla tiellä ja Anaksimenes katseli tuota mahtavaa olentoa ylhäältä harjanteelta, mutta päättikin ensin alkaa keskustella sen kanssa selvittääkseen onko kyseessä älykäs vai tyhmä olento, jota ylipäätään olisi edes mahdollista huijata pelkästää tämän ruokahalun ohjaamana.

-Tervehdys oi uljas Argopatsir ja tervetuloa Lankanisiin, hän huudahti lohikäärmeiden kielellä.

-Tervehdys, onko tämä kaikki minulle?, Argopatsir vastasi samalla kielellä osoittaen mukana olevaa karjaa.

-Ja mukavaa, että minut muistetaan vielä täällä kaikkien näiden vuosien jälkeen mutta kuka te olette?, hän jatkoi.

-Olen tämän alueen hallitsija Anaksimenes ja tullut tapaamaan teitä tuoden tämän karjan teille vieraanvaraisuuteni osoitukseksi, Anaksimenes vastasi.

-Kiitos paljon mutta tämä ei riitä.

-Olen vastuussa täällä asuvista ihmisistä enkä voi tästä syystä sallia, että syötte kaiken ruokamme niin ettei siitä enää riitä kansalleni. Voimme kyllä vielä toimittaa teille vastaavan määrän syötävää, jos te vastaavasti lupaatte poistua täältä kohti itää.

-Jaa enkö minä olekaan tervetullut?

-Kyllä te olette tervetullut arvoisa Argopatsir, mutta maamme on sodan runtelema ja ruoasta on pulaa, Anaksimenes sanoi.

-Olette siis köyhän maan hallitsija, sepä ikävää.

-Kyllähän se on perin ikävää mutta ajat ovat kovat. Mutta jos siirrytte tuonne lähemmäs rajaa mistä tulitte niin voimme toimittaa teille seuraavan annoksen sinne.

-Minä odotan mieluummin tässä.

-Tämä on valitettavasti huono paikka, koska se on keskellä tärkeää kulkureittiä ja teidän läsnäolonne voi vaikeuttaa ruoan keräämistä.

-Eikös tämä ole parempi paikka juuri siitä syystä?, Argpatsir vastasi jo lievästi kiihtyneenä.

Argopatsir ei selkeästi ollut taivuteltavissa näillä argumenteilla, joten Anaksimenes joutui hetken miettimään miten vetoaisi häneen.

-Tiedän tässä lähellä luolan, joka olisi mukavampi paikka odotella, koska on tämä sadekin niin siellä olisi katto pään päällä ja mukavampi nauttia ateriaa, Anaksimenes lopulta ehdotti.

-Sade ei minut haittaa. Se on minulle kuin kylpy.

-Eikö olisi kuitenkin mukavampi käydä ruokalevolle kuivaan luolaan aterian päätteeksi?

-Noh, kyllähän se sopii, Argopatsir lopulta myöntyi.

Näin Argopatsir, Anaksimenes, Fukilos, Rhouben, Goran ja golemit, lähtivät itään kohti Anaksimeneen tietämää luolaa. Mukana olleet sotajoukot Anaksimenes lähetti etsimään lisää ruokaa.

Matkalla luolalle Argpatsir tokaisi, että:

-Heistä minä en pidä, osoittaen isä Gorania.

-Miksi et?, Anaksimenes kysyi.

-Se jota he seuraavat on syyllinen siihen etteivät ne hallitsijat, joita minä palvelin ole enää täällä, Argopatsir kertoi.

Tämän jälkeen Anaksimenes lähetti Goranin pois.

-Keitä olivat nämä joita palvelitte? Lohikäärmeitäkö?, Anaksimenes kysyi.

-Teille hän on jo unohtunut mutta hän on urhein, kaunein ja komein ja hänen aseenkantajanaan kannoin hänen keihästään ja kilpeään. Kun herrani syöstiin vallasta niin olen kulkenut yksin pitkin maita ja mantuja löytämättä yhtä kelvollista isäntää. Ainoa lohtuni on kun saan syödä vatsani täyteen ja käydä maaten uneksien paremmista ajoista.

Koska Argopatsir ei suoraan kertonut isäntänsä nimeä, emmekä tohtineet sitä enää udella, arvelimme kuitenkin kuvauksen perusteella, että se saattaisi olla miehisen voiman, urheuden ja sodan jumalana Alkaios, jolla oli tunnuksenaan oli keihäs ja kilpi. Pian saavuimme perille luolalle, missä Argopatsir alkoi muovata luolan lattian kivestä, kuin savesta konsanaan, itselleen penkkiä, pöytää ja makuualustaa.

-Olette siis palvelleet jumalten poikia ja tyttäriä mutta voisitteko kertoa meille jotain noista ajoista, että voisimme kunnioittaa muistoanne mahdollisimman hyvin?

-Huomaan, että muistatte vanhoja asioita eikä kaikki ole vielä hukassa. Mutta minulle ei tarvitse patsaita pystyttää ja tuskin isännällenikään niitä tai temppeliä on edes mahdollista pystyttää, vaikka hän siitä varmasti pitäisi.

-Tuossa melko lähellä, oletteko panneet merkille ylipäätään, että täällä on yksittäisiä vuoria ilman ympäröivää vuoristoa tai oudon symmetrisiä järviä tai merenlahtia. Niistä monet on isäntäni aikaansaannosta ja hurjistuessaan hän saattoi viskata vuoren jotain kohti ja jos se ei sattunut maaliinsa niin siihen syntyi vuori, järvi tai lahti. Esimerkiksi tästä itään on yksisellainen lahti.

Tässä vaiheessa Fukilos kertoo tarinan Kuuvuoresta, joka tarinan mukaan on myös Alkaiosin aikaansaannosta.

-Miksi ette seuranneet isäntäänne vaan jäitte tänne?, Fukilos kysyi.

-Sodan loputtua isäntäni kaltaisineen syöstiin Helvettiin enkä minä sinne päässyt. Ja ihmisten syytä koko se sotku, vaikka kaikki oli heille hyväksi laitettu mutta te vain niskuroitte ja itkitte ja pyysitte Kosmokratorilta apua.

-Vaikka hän välinpitämätön jumala onkin niin hän riittävän monta tuhatta vuotta itkua kuunneltuaan päätti kärsivällisyytensä.

Pian tämän jälkeen Anaksimenes seurueineen lähti pois jättäen Argopatsirin nauttimaan ateriastaan. Kun he palasivat tuomaan seuraavaa annosta ja seurasivat Argpopatsirin täyttävän vatsansa, kasvoi hän neljä kertaa suuremmaksi kuin mitä tämä oli ollut ensi tapaamisessa. Syötyään vatsansa täyteen Anaksimenes ohjasi Argopatsirin kohti itää. Harppoessaan poispäin Argopatsir mutisi vielä mennessään:

-Hyvästi. Muistakaa Alkaiosin nimeä.