Fukilos Filinos
| Fukilos Filinos | |
|---|---|
| Kallimean arkon | |
 Fukilos ja Kouros | |
| Ensisijainen arvonimi | Kallimean arkon |
| Toissijaiset arvonimet | Thyelmiran arkon |
| Muut arvonimet ja virat | |
| Maine | |
| Hallitsija | Oreinan basileus Emerik IV |
| Kansallisuus | bastonai |
| Dynastia | Filinos |
| Puoliso(t) | Dorota Shismanis |
| Lapset | |
| Isä | Iorgos |
| Äiti | Pythia Katas |
| Sisarukset | |
| Sedät/tädit | |
| Serkut | |
| Uskonto | tosiuskoinen |
| Järjestö | Goinoitonfotio |
| Syntyi | 3106 |
Kuvaus
Patrikios Filinos, Shismanisin magistros, Kallimean ja Thyelmiran arkon. Fukilos (s.3106) on 180cm pitkä ja 65kg painava velho. Ulkoisesti Fukilos kantaa selkeitä Filinosin piirteitä mustine hiuksineen ja vihreine silmineen. Fukilosilla on jo vuosikaudet ollut seuranaan maaginen korppi Kouros Filinosien perinteiden mukaisesti. Arkonin henkivartijana toimii hänen hyvä ystävänsä ja serkkunsa Demis Roussos Filinos. Demis Roussosin velvollisuudentunto ei anna hänelle rauhaa serkkunsa seuraamisesta, ja arkon Anaksimenes Sratsimir kerran sanoikin Demis Roussosin muistuttavan Fukilosia seuraavaa varjoa.
Lapsuus
17.7.3106 Iorgos ja Pythia Filinosille syntyi parin ensimmäinen lapsi, poika, joka nimettiin esi-isänsä kunniaksi Fotios Filinosiksi. Isänsä saatuaan ensimmäistä kertaa esikoisensa syliinsä, hän huomasi, että tämä huokui ylimyksille tyypillistä voimaa, joka oli puuttunut Iorgosilta ja hänen veljiltään. Näin ollen poika oli dynastinen perijä, ja hänestä tuli sukunsa päämies kuusivuotiaana isoisänsä Dionysios Filinosin kuoltua vuonna 3112.
Erään kerran äiti Pythia syötti poikaansa, ja toisteli tämän nimeä, kun tämä alkoi yrittää matkia äitiänsä. Suu täynnä silavaa poika alkoi lällättää kovaan ääneen, jotain mikä olisi pitänyt hänen nimensä, mutta kuulosti lähinnä kuin poika olisi sanonut: "fotilos, futiolos, fukilos, FUKILOS!" Vanhemmat nauroivat asialle aikansa, ja alkoivat keskenään kutsua poikaansa Fukilosiksi, koska se tuntui olevan pojan mielestä paras sana. Nimi tarttui, eikä kukaan enää kutsukaan Fotios Filinosia muulla nimellä.
Fukilosin lapsuus kului Erdetriassa, johon Filinosien suku oli paennut Kallimean menetyksen jälkeen. Isä Iorgos kasvatti suvun perinteen mukaisesti korppeja, turvaten näin elannon perheelle. Perhe kasvoi, kun Fukilosin ollessa kolmevuotias hän sai seurakseen pikkuveljen, Damianosin, ja vielä 3111 perheeseen syntyi pikkusisko Kyra. Korpinkasvattajaperheen hyvätapainen esikoispoika ystävystyi helposti alueen muiden lasten kanssa. Vaikka tämän serkku, Iorgosin kaksoisveljen Isidorosin poika Demis Roussos viettikin paljon aikaa Fukilosin kanssa, tämän parhaaksi ystäväksi muodostui kuitenkin Metokhitesin proedrosin Olimpios Isakiotesin poika Opilios. Leimallisin tapahtuma Fukilosin lapsuudessa oli Pythian kokema riivaus, jonka jälkimainingit johtivat siihen, että Fukilos aloitti velho-opintonsa Erdetrian arkon Marutos Metokhitesin alaisuudessa. Oppi-isänsä tavoin Fukilosista tuli Goinoitonfotion jäsen. Pythian riivaus tuotti paitsi tuskaa koko perheelle, myös kaksi Filinosia kohtaan julistettua verikostoa, välittömästi tapahtuneen jäkeen Presimir-dynastialta, ja vuosia myöhemmin Isakiotes-dynastialta.
Opiliosin petos
Pythian riivauksen jälkeen Iorgos oli suhteellisen luottavainen arkoninsa lupaukseen siitä, ettei Filinoseille Metokhitesin suojeluksessa tapahtuisi mitään Presimirien taholta, mutta hovin proedros Olimpios Isakiotes oli poikansa saamien vammojen vuoksi yhä enenevässä määrin vihamielinen Iorgosia, Fukilosia ja etenkin Pythiaa kohtaan. Vihamielisyys tarttui luonnollisesti myös vammautuneeseen Opiliosiin, jolle Fukilos yritti selittää tapahtunutta korjatakseen rikkoutuneen ystävyyden. Vastaukseksi surullinen poika sai pääasiassa vain äitiinsä kohdistunutta huorittelua. Loppujen lopuksi murtunut Fukilos luovutti, ja Opilios löysi uusia ystäviä, jotka liittoutuivat hänen kanssaan pahantahtoiseen pilkkakuoroon.
Kevät koitti aikanaan, ja Iorgosin täytyi lähteä keräämään uusia korppeja laumaansa. Tarvikkeisiin tarvittiin rahaa, Fukilosin velho-opintojen vaatimiin kirjoitustarpeisiin ja kirjoihin oli huvennut köyhän perheen lompakosta pitkä penni, eikä Iorgos halunnut lainata rahaa arkoniltaan, joka oli jo ottanut Fukilosin ilmaiseksi oppiinsa. Iorgos päätti pantata ainoan arvoesineensä, ja avasi kaapin, jossa oletti esineen olevan. Kaappi oli kuitenkin tyhjä, lukuunottamatta karkeita pellavaisia liinavaatteita. Iorgos penkoi penkomistaan joka ainoan sopukan pienessä mökissään, mutta tuloksetta.
"FUKILOS!!", hermostunut isä huuti poikansa makuusopestaan, johon tämä oli vetäytynyt opiskelemaan "hokkuspokkusta"-kuten äiti Pythia tapasi sanoa. Mustahiuksinen pää kurkisti verhon raosta kysyvästi. "Mihin olet laittanut sen?", Iorgos tivasi pojaltaan. "Minkä isä?", Fukilos kallisti päätään kysyvästi. "Sen Panagiotakisin vempeleen, sen...pallohässäkän?!", Iorgos puhisi samalla jatkaen epätoivoisen oloisena penkomistaan. "Ööö...en minä ole sitä laittanut mihinkään. Minä en saa koskea siihen, isä.", vakuutteli Fukilos vakavana. "Älä viitsi, jos vielä valehtelet, niin saat karahkasta koivillesi, vaikka olisit minkä suvun päämies! Sinä ja se lihava poika olette leikkineet sillä, kyllä minä tiedän!", Iorgos tiuski pojalleen epätyypillisen vihaisena. "Mutta en ole koskenutkaan siihen sen talven jälkeen, minä vannon!", säikähtänyt velhonalku sanoi kiireenvilkkaa. "Minä TARVITSEN sen nyt!", Iorgos kohotti ääntään. "Ei se ole minulla, enkä tiedä missä se on...anteeksi...", Fukilosin silmäkulmassa alkoi lainehtia itku. Iorgos veti syvään henkeä rauhoittuukseen, ja sanoi sitten: "Kaksi viikkoa arestia, eikä kirjoja tai muutakaan hokkuspokkusta sinä aikana. Ja sinun on parempi kaivaa se hässäkkä jostain, ja PIAN!". Iorgos puhisi ulos mökistään jättäen poikansa istumaan vuoteensa laidalle pelästyneenä.
Kaksi seuraavaa viikkoa kului, ja isäkin alkoi uskoa poikaansa, ettei tämä tiennyt perintökalun katoamisesta mitään. Fukilos pääsi takaisin ulos ja opiskelujensa pariin, ja Iorgosin oli pakko turvautua lainaamaan rahaa saadakseen välttämättömät menot katettua.+
Kesällä 3113 Fukilos oli keräämässä kasveja kansioonsa, kun hän kuuli metsän siimeksestä leikin ääntä. Varovaisesti Fukilos hivuttautui puiden lomitse lähemmäs, ja näki Opiliosin leikkimässä toisen pojan kanssa. Fukilosin vatsaa kouristi, hänen nähdessään Opiliosin käsissä sukunsa perintökalleuden, jonka katoamisesta häntä oli syytetty. "Opilios!", Fukilos huusi ja säntäsi poikien luo, "Se ei ole sinun lelusi, anna se tänne!", Fukilos komensi. "Syvyyden huoran pentu!", Opilios sähähti säikähtäneenä. "Tämä on nyt minun. Isä sanoi, että voin ottaa tämän, kun demoniäitisi kerran rikkoi jalkani!" "Mutta se asia soviteltiin, sinä tiedät että olemme pahoillamme tapahtuneesta. Nyt anna se lelu takaisin, tai kerron isälleni, että sinä olet varastanut sen!", Fukilos yritti siepata lelua Opiliosin kädestä. Opilios näytti hetken miettivän uhkausta, paiskasi sitten Panagiotakis Filinosin vaivalla valmistaman laitteen maahan, ja alkoi posket hölskyen talloa sitä palasiksi vinolla oikealla jalallaan. "Siinä, ota se nyt. Milläs todistat että se on minulla koskaan ollut!", Opilios räkätti tyytyväisenä ja poistui ystävänsä kanssa naureskellen pois paikalta, jättäen Fukilosin keräämään laitteen palasia maasta.
Oli selvää, ettei perintökalleudesta koskaan tulisi enää ehjää, ja Fukilos alkoi itkeä yksin metsän kätkössä. Nyyhkien hän kaivoi maahan pienen kuopan ja hautasi siihen suvulleen kallisarvoisen kapistuksen palaset. Nuori Fukilos tiesi, ettei hän voisi syyttää Opiliosia, koska todisteita varkaudesta ei tosiaan olisi. Ja jos hän veisi palaset isälleen, tämä luulisi, että Fukilos on rikkonut laitteen, ja seurauksena olisi kaksinverroin arestia entiseen verrattuna. Peiteltyään laitteen palaset huolellisesti, Fukilos pyyhki silmänsä kuiviksi, ja jäi toviksi synkkänä tuijottamaan Opilios Isakiotesin poistumissuuntaan.
Demis Roussos
Opiliosin kanssa syntyneen välirikon jälkeen Fukilosista kasvoi ihmisten suhteen epäileväinen, ja hänen oli vaikea luottaa kehenkään perheensä ulkopuolella. Tällöin Fukilosin ja Demis Roussosin serkussuhde pääsi kehittymään lujemmaksi ja lujemmaksi. Demis Roussos oli vain vuoden nuorempi kuin Fukilos, mutta ihaili, suorastaan palvoi tätä, koska Fukilosilla oli ylimyksen aura, jota eivät poikien isät olleet omanneet. Demis Roussos oli aina valmis palvelemaan serkkuaan, sukunsa päämiestä. Alussa Fukilos suhtautui palvontaan kiusaantuneena, ja yritti jopa vältellä serkkunsa seuraa, koska tämä ei ollut henkisesti samalla tasolla Fukilosin kanssa. Demis Roussosin käytöskin oli maalaismaista, eikä sosiaalisia suhteita auttanut se, että poika oli jo lapsena rujonpuoleinen. Hiljalleen Fukilos kuitenkin ymmärsi ja hyväksyi serkkunsa palvonnan, ja fyysisesti vahva Demis Roussos suojeli hallitsijaansa jo alle kymmenvuotiaana tavalla, joka tulisi jatkumaan herättämään pelkoa Filinosien vastustajien keskuudessa.
Teini-ikä
Jo lapsuudessa alkaneet velho-opinnot jatkuivat tauoten ainoastaan silloin, kun Marutos joutui matkustamaan Erdetrian ulkopuolelle. Vuosikausiin ei opetukseen kuulunut silmänkääntötemppuja kummempaa taikaa, ja nuori Fukilos tunsi ajoittain olevansa täysin väärällä alalla, kun muut nuorukaiset opettelivat miekan käyttöä, tai hoitelivat askareita raittiissa ulkoilmassa. Toisinaan Fukilos kadehti serkkunsa kertomuksia kauneista maalaistytöistä ja reippaasta ulkoilmaelämästä, joihin tämä oli päässyt tutustumaan alkaessaan työskennellä 12-vuotiaana metsurina, silloin kun ei opetellut taistelutaitoja. Fukilos kuitenkin jatkoi sitkeästi opintojaan pitäen mielessään kaiken sen mikä oli johtanut siihen, että hän ylipäätään sai oleskella kunnianarvoisen arkonin seurassa tunteja päivittäin. Vaanos Lapardas vieraili toisinaan arkon Marutosin luona, ja tuolloin Fukilos sai nostaa katseensa kirjoista, kun Vaanos kyseli häneltä erikoisia kysymyksiään, joilla ei usein tuntunut olevan mitään tekemistä magian kanssa. Lempeä-ääninen velho tuntui enimmäkseen olevan kiinnostunut erilaisten yrttien ja ainesosien vaikutuksista. Monesti Vaanos nuokahteli niin, että oli syytä epäillä, että velho tyydytti mielenkiintoaan kokeilemalla erilaisia yhdistelmiä itseensä.
Fukilosin opintoihin kuuluivat jo alusta asti ylimysten arvolle sopivat aiheet, kuten hillitty käytös, hyvät käytöstavat, kunniallisuus ja rehellisyys. Nuori oppilas teki parhaansa noudattaakseen opetuksia, ja onnistui tahtomattaan suututtamaan jotakuinkin kaikki henkilöt joille puhui, koska vastaili kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti. Pikkuhiljaa ihmiset kuitenkin oppivat, että jos johonkin asiaan halusi vilpittömän mielipiteen, asiaa piti tiedustella nuorelta patrikios Filinosilta.
Opiliosin petos oli jättänyt syvät jäljet Fukilosin mieleen. Tapahtuneen jälkeen hän päätti, ettei hänestä koskaan tulisi Opiliosin kaltaista alhaista varasta ja valehtelijaa. Koko nuoruutensa Fukilos välttelikin ikävyyksiä, joihin muut hänen ikätoverinsa tuntuivat jatkuvasti ajautuvan. Jotakuinkin kaikki alueen pojat pitivätkin Fukilosia tylsimyksenä, paitsi Demis Roussos, joka oli omaksunut filosofian, jossa hän tekisi kaikki mahdolliset kolttoset vain siksi, ettei suvun päämiehen tarvitsisi vaivautua.
Kouros
Sukunsa päämiehen täyttäessä 15-vuotta hänen isänsä lahjoitti tälle korpin, jota oli salassa kouluttanut juuri poikansa tarpeisiin. Korpille Fukilos antoi nimen Kouros, esi-isänsä Euthalion 'Efilonios henkilökohtaisen korpin mukaan. Kun Fukilos seuraavan kerran meni Marutosin luo opiskelujaan suorittamaan, hänellä oli olkapäällä istumassa suuri musta korppi. Marutos nyökkäsi linnulle hyväksyvästi, ja kysyi Fukilosilta, josko tämä haluaisi korppia ja sen sidettä omistajaansa parannettavan entisestään. Fukilos kuunteli haltioituneena, kun Marutos selosti rituaalin, jolla Kourosista tehtäisiin osa Fukilosin velhoutta. Rituaali suoritettiinkin jo seuraavalla viikolla, ja niin korpille kuin sen isännällekin avautui uudenlainen näkökulma maailmaan.
Verikosto
Vuoden 3121 kesällä Metokhitesin entinen proedros, nykyinen Epriniasin arkon Olimpios Isakiotes oli saapunut vierailemaan entisen isäntänsä luona molempien poikiensa Opiliosin ja tämän isoveljen Lestisin kanssa. Kun vierailu oli päätöksessä, ja Isakiotesien oli määrä aloittaa paluumatka pohjoiseen kohti Padogiaa, huomattiin ettei Opiliosia löytynyt mistään arkontikon alueelta. Kadonnutta vierasta ryhdyttiin etsimään yhä isonevalla joukolla, kunnes yksi etsintäjoukoista tuli ilmoittamaan löydöstään pienessä metsikössä. Arkonit Olimpios sekä Marutos kiirehtivät paikalle tutkimaan löytöä, ja saavuttuaan paikalle totesivat, että kyseessä oli Opiliosin hengetön ruumis. Ruumis makasi selällään kauniilla metsäaukiolla, ja sen ympärillä ruiskaunokit kukkivat kuin hautaseppele. Väkivallan jäljet ruumiissa olivat pistohaava Opiliosin oikeassa jalassa, ja irvokkaana virnistävä, korvasta korvaan auki leikattu kurkku. Oli välittömästi selvää, että Opilios oli kuollut väkivaltaisen kuoleman.
Arkon Olimpiosin leukaperät kiristyivät, ja hän määräsi miehensä siirtämään ruumiiin, mutta Lestis keskeytti näiden toiminnan, ja kumartui ruumiin puoleen. Sen päällä oli hieman multaa, ja muutamia pieniä keramiikan palasia. Lestis hypisteli palasia sormissaan miettiliäänä, otti niistä muutaman talteen, ja viittoi sitten miehet siirtämään ruumiin.
Päästyään takaisin arkontikolle Lestis pyysi saada puhua isänsä ja Marutosin kanssa. Lestis esitti mielipuolisen väitteen, että Opiliosin murhan takana olisi Fukilos Filinos. Lestis perusteli väitettään pienillä keramiikan palasilla. Pienet muruset olivat hänen mielestään olivat peräisin lelusta, jonka hän oli nähnyt nuoremmalla veljellään vuosikausia sitten. Marutos ei ymmärtänyt mitä tekemistä lelullla ja Fukilos Filinosilla oli keskenään, ja tivasi asiaa Lestisiltä, joka alkoi hermostuneesti vilkuilla isäänsä, joka näytti räjähtävän hetkellä millä hyvänsä. Olimpiosin onnistui kuitenkin koota itsensä, ja hän tiuskaisi pojalleen vaikemiskäskyn. Epriniasin arkon ei antanut selitystä leluasiaan, mutta jakoi vahvasti poikansa mielipiteen siitä, että kukaan muu ei olisi murhan takana kuin Fukilos. "Ne ovat yrittäneet tappaa poikani ennenkin.", Olimpios totesi synkästi, ja ilmoitti samointein julistavansa verikoston Filinosia kohtaan. Erdetrian arkon oli taas ikävässä välikädessä, ja vannotti etteivät Isakiotesit tekisi mitään niin kauan kuin Filinosit olisivat hänen maillaan hänen suojeluksessaan. Isakiotesit poistuivat samointein vieden kuolleensa mukanaan, ja Marutos Metokhites kirosi taas sitä päivää kun oli saanut Filinosit riesakseen.
Arkon Marutos kutsui Fukilosin puheilleen kun Isakiotesit olivat poistuneet turvallisen matkan päähän: "Minulla ei ole aavistustakaan mistä siinä leluasiassa oli kyse, eikä minua jaksa kiinnostaakaan. Mutta nyt sinä, Fotios Filinos vastaat minulle niinkuin sinulla on tapana, eli rehellisesti. Tapoitko sinä Opilios Isakiotesin?" 15-vuotias nuorimies katsoi vihreillä silmillään suoraan syvälle oppi-isänsä silmiin, ja vastasi sitten vakaalla äänellä :"En."
Nuoruus
Pian Opiliosin kuoleman jälkeen alkoi, syystä tai toisesta, Fukilosin käytös muuttua. Ennen niin kohteliaassa nuoressa nousi esiin piirteitä, jotka eivät olleet ylimykselle kovinkaan suotavia. Fukilos alkoi viihdyttää seuralaisiaan kaksimielisillä vitseillä, ja käyttäytyä muutenkin tavoin, jotka järkyttivät tienoon asukkaita. Puhuttiin, että nuori Filinos olisi esitellyt perhekalleuksiaan pimeillä kujilla, ja jotkut pahat kielet kalkattivat, ettei naisten kannattanut jäädä Filinosin patrikiosin kanssa kahdenkesken. Asiasta toki keskusteltiin Iorgosin toimesta kotonakin, mutta pitkälti röyhkeä käytös painettiin villaisella, etenkin kun historian saatossa oli huomattu, että aika-ajoin Filinosin suvussa esiintyi hieman normeista poikkeavaa käytöstä. Fukilos Filinosin käytös ei kuitenkaan miellyttänyt ollenkaan hänen oppi-isäänsä Marutosia, vaan kuultuaan tarpeeksi juoruilua, otti hän asian puheeksi. Koska Fukilos oli tuolloin opintiellään jo kohdassa, missä hän ei enää tarvinnut jatkuvaa ohjausta, Marutos ehdotti, että tuolloin 17-vuotias Fukilos lähtisi hetkeksi pois Methymnasta ja koko Erdetriasta, jotta pahat puheet saataisiin lakkaamaan. Fukilos oli enemmän kuin innostunut asiasta, ja alkoi miettiä mahdollisia vaihtoehtojaan.
Oreina
Semnosin hovi
Vuoden 3124 keväällä Fukilos matkusti loputtomalta tuntuvan merimatkan pohjoiseen. Oreinaan saatuaan kuulla, että Tyfonia arkon Antemios Semnos etsi hoviinsa uusia kokelaita. Koska Semnos-dynastia oli Filinosien vanha liittolainen, katsoi Fukilos sopivaksi pyrkiä Semnosin hoviin. Yhdessä neljän muun kandidatosin, jotka olivat Anaksimenes Sratsimir, Rhouben Trafines, Mouses Moustakes ja Vittoris Presimir, kanssa, Fukilos astui palvelemaan Semnosin etuja.
Vittoris Presimir ilmoitti, ettei hänellä ollut aikomusta toteuttaa Presimirien Filinosia kohtaan julistamaa verikostoa molempien nyt palvellessa samassa hovissa. Jonkinasteinen luottamus kenties vallitsikin nuorten hovimiesten välillä, vaikka toisinaan vanhat kaunat nostivatkin päätään. Jo saman vuoden hyperaiosina kaikki kokelaat nimitettiin spatharioiksi, ja seuraavana vuonna 3125 kaikki saivat palveluksistaan palkkioksi omat rälssitilat, Fukilos sai haltuunsa Gepamselcen, eli Jyrkkälän, johon ehti rakennuttaa vain pahaisen kaivon, kun ylevämmät asumukset jo kutsuivat nopeasti urallaan etenevää velhoa.
Semnosin hovin palveluksessa Fukilos joutui osallistumaan moniin sellaisiin tapahtumiin, jotka muokkasivat siveettömästä nuorukaisesta hovikelpoisen ylimyksen. Arkon Antemios huomasi nuorukaisessa piilevät kyvyt, ja nimitti tämän hovinsa magistrosiksi vuoden 3127 ksandikosina.
Vaikka Presimirit olivatkin jäädyttäneet verikostonsa, niin eivät olleet tehneet Isakiotesit. Lestis Isakiotes, joka tunnettiin myös nimellä Ryöväri-Lestis, teki kaikkensa saadakseen Fukilosin hengiltä. Artamitiosina 3127 suunnitelma lähes onnistuikin, kun Lestis joukkoineen hyökkäsi Semnosin hovin jäsenten kimppuun 60 miehen voimalla. Taistelu kääntyi kuitenkin alivoimaisen hovin voitoksi, ja Lestis Isakiotes sai surmansa Anaksimenes Sratsimirin miekasta. Lestisin joukkiosta henkiin jäi vain 11 miestä, ja Fukiloskin oli jo hyvin pahasti loukkaantunut taistelun päättyessä.
Alkukesällä 3128 seurue onnistui löytämään reitin Pyrgos Apatilosin kellariin, välttäen vuosisatoja vanhat maagiset suojaukset. Reitti kulki Derkeinan viemäreiden kautta, ja apunaan seurueella oli vanha viemärikartta. Ainoana torniin sisälle päässeenä Fukilos pääsi keskustelemaan Skotos Sofronosin kanssa. Skotos luovutti tornin herruuden Fukilosille, joka sai komentoonsa myös sitä vartioivat golemit. Skotosin entinen proedros Mygan jäi torniin palvelemaan Fukilosia. Myöhemmin taistelussa Ketigniin ilmestynyttä Glabrezu-demonia vastaan Mygan niskuroi Fukilosin käskyjä vastaan, ja päätti livistää tiehensä. Fukiloksen demoneita kohtaan tuntema viha vain syveni tapahtuman seurauksena, ja hän päättikin vielä joku päivä saada Myganin käsiinsä.
Oreinan sisällissodassa Fukilos surmasi taistelun kiihkossa Trifon Nabatenosin, joka olisi antautunut ja ansainnut ylimykselle sopivan kohtelun. Myöhemmin Mouses Moustakesin häissä Trifonin veli Evandros sai Mouseksen puhumaan tapahtuneesta, ja tämän jälkeen Evandros julisti Filinosille verikoston.
Thyelmiran arkon
Sisällissodan päättäneen Derkeinan piirityksen jälkeen artamitiosina 3129 Fukilos haki audienssia vastakruunatulta Oreinan basileusin Emerik IV:lta. Fukilos sai kaunopuheisuudellaan kuninkaan vakuuttumaan omista kyvyistään, ja Emerik IV suostui antamaan tyttärensä Dorotan Fukilosin puolisoksi. Lisäksi Fukilos nimettiin Shismanisin magistrosiksi, ja hänelle annettiin hallittavaksi Thyelmira. Näin Fukilos Filinosista tuli arkon, ja Filinosit eivät ole enää vain maattomia ylimyksiä. Fukilosin perhe muutti tapahtuman johdosta Gepamselcesta Thyelmiran pääkaupunkiin Ketigniin, jossa he asuvat edesmenneelle Kotromanis-dynastialle kuuluneessa arkontikossa, jonka nimi on nykyisin luonnollisesti arkontiko Filinos.
Pyhän Akenonin Akatemia
Arkonin arvon saatuaan Fukilos ryhtyi lähes toimiin koskien Pyrgos Apatilosia. Tuore arkon ilmoitti basileus Emerik IV:lle, että Pyrgos Apatilos oli Fukilosin hallinnassa, ja että hän toivoi hallitsijansa kunnioittavan tornin tietynlaista suvereeniutta, sekä tekemään asian selväksi myös alaisilleen ja kansalle. Näin myös tapahtui. Skotosin tornin valtava kirjasto ja lähes joka puolelta Oreinaan kohdistuvat uhat saivat Fukiloksen päättämään, että tornin yhteyteen tulisi perustaa akatemia, joka tutkisi, ja pyrkisi entistä paremmin ymmärtämään ja kontrolloimaan magiaa. Arkon esitti asian patriarkka Kidemon I:lle ja Emerik IV:lle, sekä keskusteli asiasta ja käytännön järjestelyistä tiettyjen kyvykkäiden velhojen kanssa. Akatemian saadessa kannatusta yli riitaisten magian veljeskuntien rajojen, päätti arkon Fukilos, että hankkeeseen ryhdyttäisiin, ja akatemian nimeksi tulisi Pyhän Akenonin Akatemia.
Akatemian rakennuskulut oli tarkoitus kerätä Bastionin hallitsijoilta, koska hanke tähtäsi yhteiseen hyvään etenkin Kharanekrosin tuottamaa uhkaa ajatellen. Lahjoituksia rakennuskuluihin tulikin, mutta alkuun varsin kitsaasti, vaikka Kidemon I oli diatagmassaan kehottanut kaikkia hallitsijoita osallistumaan kustannuksiin, ja arkon Fukiloskin lähetti kirjeitä kysellen lahjoitusten perään. Päänvaivaa aiheuttivat myös itse suunnitteli- ja rakennustyöt, koska vastaava mestari ei oikein osannut arvioida Akatemian lopullisia kuluja, olihan kyseessä ainutkertainen hanke, ja erilaisten maagisten vaikutusten tutkimisiin tarvittiin erikoisrakenteisia huoneita, kammioita ja jopa tyrmiä. Lopulta ympäri Bastionia ymmärrettiin hankkeen tärkeys ja akatemian rakennustöitä saatiin rahoitettua niin, että valtava hanke valmistui vuoden 3131 kesällä.
Akatemian johtaviksi tutkijoiksi nimettiin Marutos Metokhites Goinoitonfotion edustajaksi, Theron Kostomyres Mathispagoun edustajaksi, ja Takhon Kritharas Adelfoi Astraposin edustajaksi. Kaikkinäkevän Silmän edustajaksi patriarkka Kidemon I:n nimitti isä Euthemios turiosilaisen Nerasiasta. Anaksimenes Sratsimir lupautui konsultoimaan Akatemiaa alkemiaan liittyvissä asioissa, ja Mouses Moustakes noiturien magiaan liittyen.
Kallimean valloituskampanja
Kerättyään mielestään riittävän suuren sotakassan, ja luottaen liittolaistensa tukeen, Fukilos aloitti riskialttiin kampanjan saadakseen dynastialleen takaisin sen kotimaan, Ethynian Kallimean. Kallimean valloituskampanja onnistui lopulta tavoitteissaan, ja 7.5.3131 Kallimean silloinen pääkaupunki Pinara saatiin vallattua, ja valtaa pitänyt Moroiannes-dynastia antautui.
Kolmen sukupolven elettyä maanpaossa, Filinosit olivat taas saaneet takaisin kotimaansa, ja Fukilosista tuli Kallimean arkon. Fukilos piti Kallimean kansalle tunteikkaan puheen, jossa vakuutti pyrkivänsä hallinnossaan noudattamaan Fotios Filinosin esimerkkiä, ja olemaan armelias ja rakastava hallitsija.
Moroiannes-dynastian päämies Dositheos ja dynastinen perijä Tryfilinos tuomittiin kuolemaan sijaiskärsijinä rikoksista, joihin Panikos Moroiannes oli syyllistynyt 95 vuotta aikaisemmin. Fukilos teloitti molemmat henkilökohtaisesti heti Kallimean valtausta seuranneena aamuna.
Perhe
Dorota Shismanisin ja Fukilos Filinosin juhlallisia häitä vietettiin 8.8.3128. Vihkimisen suoritti Oreinan arkkipiispa Visarion, ja juhlallisuudet kestivät kahdeksan päivää, ja paikalla oli ylimyksiä ja kauppiaita niin Oreinasta, kuin kauemmistakin Bastionin kolkista. Filinosin historiallisen tavan mukaisesti kaikille arvovieraille lahjoitettiin kesykorppi, ei suinkaan Kourosin veroinen, mutta sangen viihdyttävä lemmikki. Ainoastaan Mouses Moustakes ei jostain tuntemattomaksi jääneestä syystä ottanut lahjaa vastaan, mikä loukkasi Fukilosia, vaikkei tämä sitä ulospäin näyttänytkään.
Keväällä 3130 avioparille syntyi tytär Atalante, jonka nimeämisjuhlaa vietettiin Artamitiosin 14. päivänä.
Vuoden 3131 Daisiosin ensimmäisenä kyriakena, Kallimean valloituskampanjan edetessä viime hetkilleen ja Pinaran puolustuksen alkaessa nujertua, Dorotan kohdussa siihen asti säyseänä oleskellut poikalapsi sai kuin taianomaisen sysäyksen syntymäänsä. Alle vuorokauden ikäisenä tuore Filinos-dynastian dynastinen perijä sai kuulla uutiset Kallimean valtauksesta, ja päästi ilmoille raikuvan, äitinsä korvia pitkään soitelleen rääkäisyn, jonka lapsenpäästäjänä toiminut Hieros Aulenos totesi olleen mahtipontisin voitonhuuto, jota hän oli pitkän uransa aikana koskaan kuullut kenenkään, aikuisenkaan miehen, suusta. Korostamaan Filinos-dynastian kestävyyttä ja kuolemattomuutta Fukilos päätti antaa pojalleen nimen Athanasios.
- Katso myös: Fukilos Filinosin velhomerkki