Suuri Skisma

Vanhauskoisten ja Tosiuskoisten välillä käyty sisällissota.

Johdanto

Bastionin valtakunta oli koko olemassaolonsa ajan sotilaallisesti vahva ja se kukisti sekä assimiloi sitä uhkaavat naapurivaltakunnat. Sen olemassaoloa uhkasi kuitenkin jatkuvasti erilaiset sisäiset kiistat, jotka kumpusivat dynastioiden välisestä kilpailusta, eriarvoisesta yhteiskunnasta ja uskonnollisista erimielisyyksistä.

Maaorjien omistaminen oli ollut ylimysten etuoikeus jo ennen autokratiaa, mutta autokratian aikana orjataloudesta tuli talouden keskeinen tukipilari. Uusia orjia hankittiin aluksi sodilla, mutta sotien loputtua uudet orjat olivat orjuuteen syntyneitä orjien jälkeläisiä. Ylimystölle orjat olivat tärkeää omaisuutta, jota pyrittiin suojelemaan ja vaalimaan. Suuren Skisman alkaessa orjat ja maaorjat muodostivat puolet koko Bastionin asukasluvusta.

Kirkko-isä Lagos oli jo 2300-luvulla opettanut, että kaikki ihmiset olivat jumalallista alkuperää ja siten Kosmokratorin edessä tasavertaisia. Näistä opetuksista kumpusi dikaisilainen uskonnontulkinta, joka saavutti suosionsa huipun 2600-luvun lopussa. Dikaisilaiset vaativat avoimesti orjien vapauttamista ja orjuuden kieltämistä. Dikaisilaisuuden ja vanhauskoisen Kirkon yhteentörmäys johti lukuisiin verisiin orjakapinoihin Leontios II valtakaudella 2680-luvulla.

Vanhauskoinen Kirkko hävitti harhaopiksi julistamansa dikaisilaisuuden 2700-luvulla, mutta käsitys orjuudesta syntinä jäi elämään.

Arseniolaisten kapina

Vuonna 2882 puhkesi Deionissa arseniolaisten kapinaksi kutsuttu ensimmäinen tosiuskoisten kapina. Se levisi Deionista ensin maaseudulle ja pian koko Bastionin ääriin. Vuonna 2883 kapina saavutti Oreinaan ja vuonna 2884 Trapezousin.

Kapinat olivat heikosti organisoituja ja paikallisia, eivätkä kapinalliset onnistuneet yhdistämään voimiaan. Kapinalliset ryöstivät ja polttivat ylimysten kartanoita ja surmasivat vanhauskoisina pitäminään pappeja. Kapinaa johti (Deionin) Gefyrian kirkkoherra isä Arsenio, jonka taakse oli ryhmittynyt huomattava määrä kirkkoherroja. Kapinaa tukeneet tärkeimmät dynastiat olivat Katoigiassa Pekoules ja Trellos, Elysiassa Khoinides, Oreinassa Asmiris, Trapegoniassa Zomes ja Astragoniassa Matzas.

Isä Arsenio oli toistuvasti vaatinut orjuuden julistamista synniksi ja perinnöllisten kirkonvirkojen kieltämistä. Kirkko oli puolestaan määrännyt isä Arseniolle sanktioina toistuvia katumustöitä, mutta kieltäytyi ankarammista tuomioista. Kirkon vastaanhangoittelu sai Iskyrios IV lähettämään spatharionsa Eudoros Semnosin pidättämään Arsenion. Pidätystä seuranneessa välikohtauksessa sai surmansa lukuisia Arsenion kannattajia ja Arsenio suljettiin pahamaineisen Zesionin torniin odottamaan tuomiotaan.

Pidätystä seuranneina päivinä tornin ympärille alkoi kerääntymään isä Arsenion kannattajia, jotka neljäntenä yönä tunkeutuivat linnoitukseen vapauttaen isä Arsenion ja muut vangit. Isä Arsenio julisti piilopaikastaan Kosmokratorin tuomion kaikille orjuuden ja vanhauskoisen Kirkon kannattajille, kehottaen kannattajiaan nousemaan avoimeen kapinaan.

Kapinointia jatkui vuoteen 2885 asti ja yksi kerrallaan kapinallisjoukot kukistettiin ja heidän johtajansa pidätettiin. Kapinan suurin ja verisin taistelu käytiin Malliasin Eneassa vuonna 2884, jossa stratelates Theokenos Palaiotesin johtamat joukot kukistivat vapautetuista orjista ja kapinallisista koostuneen joukon. Taistelussa ja sen jälkeisessä teurastuksessa sai surmansa 20000 kapinallista.

Arsenio ja häntä tukeneet ylimykset marssitettiin kahleissa Deionin läpi Aftonian aukiolle, jossa Arsenio hirtettiin ja ylimykset mestattiin. Kapinallisten ruumiit hakattiin osiin ja ne poltettiin päitä lukuunottamatta, jotka ripustettiin viikon ajaksi kansan näkyville. Arsenion seuraajat olivat kutsuneet johtajaansa tosiuskoiseksi ja Arsenion kuoleman jälkeen he alkoivat käyttämään nimitystä myös itsestään.

Suureen Skismaan johtaneet välittömät syyt

Kirkko oli perustamisestaan lähtien painiskellut orjuuden teologisen ongelman kanssa. Oliko Kosmokratoriin uskovan henkilön orjuuttaminen rikos Kosmokratoria vastaan? Ongelmaa pohdittiin kerta toisensa jälkeen lukuisissa synodeissa ja vanhauskoisen Kirkon kantana säilyi, ettei orjuus poistanut orjalta yhteyttä Kosmokratoriin, eikä orjuus täten ollut synti.

Vuonna 2894 Pyhä synodi kokoontui Kasmenoihin tarkoituksenaan käsitellä muiden teologisten kysymysten lisäksi jälleen kerran orjuuden ongelmaa. Synodi oli poikkeuksellisen jakautunut, tosiuskoisia ja vanhauskoisia piispoja oli edustettuna tasamäärä. Synodin kolmantenakymmenentenä päivänä vanhauskoinen Elimnean piispa Hermanios kuoli äkillisesti kesken piispainkokouksen ja hänen paikkansa otti tosiuskoinen piispa Thaisos.

Peritiosin ensimmäisenä kyriakena vuonna 2895 synodin jäsenet esittelivät piispainkokouksen tulokset patriarkka Kalosios IV. Synodi oli päätynyt kieltämään perinnölliset piispainvirat ja julistamaan orjuuden synniksi. Tämän kuultuaan Kalosiosin ruumiinaukoista alkoi teatraalinen verenpurkaus ja patriarkka kaatui kuolleena maahan.

Viikko Kalosiosin kuoleman jälkeen autokraattori nimitti uudeksi patriarkaksi veljenpoikansa Zenon, nimellä Dikaios VIII. Synodi ei aiemmin tekemänsä päätöksen nojalla hyväksynyt Zenoa patriarkaksi, vaan palasi takaisin Kasmenoihin. Vanhauskoisista piispoista jälkeen jäi ainoastaan Kodrian piispaa Neron Palatinos, muiden piispojen kääntyessä tosiuskoisiksi.

Kasmenoissa synodi valitsi keskuudestaan uudeksi partriarkaksi Dorymnian Nikon, nimellä Filotheos I, joka ensitöikseen julisti Dikaiosin anateemaan. Dikaios vastasi Filotheosin julkeuteen omilla anateemoillaan, mutta pian koko Bastioniin levisi tieto ettei vanhauskoisella patriarkalla ollut Kosmokratorin mandaattia.

Kirkon ja autokratian välille oli syttynyt avoin valtataistelu, jossa monet näkivät mahdollisuuden vallan uusjakoon. Aluksi vähäpätöiset tai autokratian kaltoinkohtelemat dynastiat julistautuivat tosiuskoisiksi ja kiirehtivät tukemaan Filotheosta, mutta valtataistelun kestäessä yhä useampi dynastia julistautui tosiuskoiseksi ja yhä harvempi jäi tukemaan autokratiaa.

Suuren Skisman sota

Alkutilanne

Vastapatriarkka Zenon perheeseen kohdistunut fanaatikkojen isku oli saanut autokraattorin raivoihinsa. Iskyrios neuvotteli hovinsa kanssa ja hovimiesten yhteinen suositus oli saattaa piispat edesvastuuseen. Tässä vaiheessa hovi piti ainoastaan piispoja syyllisinä kriisiin, eikä ymmärtänyt että tosiuskoisilla oli enemmistön kannatus koko Kirkon piirissä.

Sisällissodan alkaessa kolme viidestä autokratian armeijasta oli Trapezousissa, jossa ne taistelivat Maeotiaan ja Kaldaiaan tunkeutuneita palaanibarbaarien laumoja vastaan. Vain Pohjoisen ja Lännen armeijat olivat autokratian käytettävissä Akankhersonissa sodan alkaessa.

Iskyrios IV lähetti stratelates Origenes Apokapesin komentaman Thema Dytikonin, läntisen armeijan, Iatagoniaan pidättämään kapinallisia piispoja ja kukistamaan heidän tukijansa.

Tosiuskoisten fanaatikoista kostuneet päävoimat olivat keskittyneet Deioniin ja Kasmenoihin, mutta joka puolella Bastionia kuului Kirkon kutsu aseisiin ja uusia joukko-osastoja kasattiin. Kasmenoihin palaavien piispojen saattojoukkoon liittyi uusia fanaatikkoja kaikkialla reitin varrella.

Kasmenoin taistelu

Thema Dytikonin lähestyessä Kasmenoita piispat ja Thema tou eulogimeni vetäytyivät kohti Lebenosia. Kasmenoihin jäi 800 miehen vahvuinen fanaatikkojen varuskunta puolustamaan tosiuskoisten kaupunkia.

Stratelates Origenesin tiedossa oli vihollisarmeijan lähes kolminkertainen vahvuus hänen omaansa verrattuna, eikä hän halunnut antautua taisteluun epäedullisena pitämässään tilanteessa. Sen sijaan Origenes määräsi joukkonsa piirittämään Kasmenoita.

Thema Dytikon piiritti Kasmenoita lähes kahden kuukauden ajan daisiosin alusta panamosin loppuun. Rynnistystä seurannut taistelu kesti vain pari tuntia, minkä jälkeen urheasti puolustaneet fanaatikot makasivat kuolleina. Loiosin ensimmäisenä deuterana griffoniviirit nostettiin Kasmenoin kaupungin torneihin.

Deionin menetys

Deionia puolusti vaikuttava 10000 miehen varuskunta, joka koostui kaupunginkaartista ja autokratian sotaväestä. Kaupunkia pidettiin yleisesti valloittamattomana.

Autokraattorilla oli lisäksi suojanaan hänen henkilökohtainen kaartinsa, spatharioi, sekä dynastiansa boukellarioin kaartilaisia.

Ulkopuolista hyökkääjää vastaan Deion puolustus oli vaikuttava, mutta tosiuskoisilla oli jo kaupungin muurien sisällä huomattavat fanaatikkojen joukot. Fanaatikkojen riveissä oli tuhansia taistelukykyisiä miehiä ja vielä suurempi määrä ihmisiä antoi heille tukensa. Deionissa fanaatikkojen johtaja oli karannut orja nimeltään Kastor.

Vuoden 2895 alussa Kastorin johtamien fanaatikkojen määrä oli 4000 ja se kasvoi nopeasti, ksandikosin lopussa fanaatikkoja oli jo 8000 vaikka osa lähtenyt piispojen mukana Kasmenoihin.

Fanaatikot aloittivat iskunsa kaupungissa ksandikosin toisena heliona, heti Thema Dytikonin marssittua Deionin ohi itään. Deionin kirkkoherrat tukivat fanaatikkojen iskuja saarnaamalla autokratian rappiota ja orjuuden pahuutta vastaan, kehoittaen kansaa liittymään fanatikousien riveihin.

Fanatikousit iskivät musertavalla ylivoimalla pienien kaartilaisyksikköjen kimppuun ja kukistivat heidät nopeasti. Fanaatikkojen määrän kasvaessa iskut muuttuivat rohkeammiksi ja he kävivät yhä suurempien kaartinyksikköjen kimppuun. Yhteenotot olivat brutaaleja ja tappiolle jääneen ryhmän jäsenet tapettiin, vankeja ei otettu.

Kaarti ulotti omat kostoiskunsa fanaatikkojen tukialueina pitämiinsä asuinkortteleihin. Siellä missä kaartilaiset saivat suljettua ihmisten pakoreitit, suoritettiin verinen teurastus. Sadat viattomat naiset, lapset ja miehet pääsivät hengestään kaartilaisten käsissä. Autokraattoria alettiin kutsua halveksuvasti nimellä Aimostagis, verinen.

Myös fanatikousit levittivät vastustajiinsa pelkoa terrorisoimalla autokratiaa palvelevien perheitä. Tunnettujen upseerien ja virkamiesten taloja poltettiin ja heidän perheenjäsenensä joutuivat väkivallan uhreiksi kaupungilla liikkuessaan. Kapinaan liittyvät kotiorjat viilsivät yöllä isäntäperheidensä kaulat auki ja pakenivat yöhön ryöstetty omaisuus mukanaan.

Deionia puolustavassa varuskunnassa kaikki tämä johti joukkokatoon ja kolme neljästä kaartilaisesta karkasi palveluksesta kuukauden kuluessa. Ne virkamiehet ja sotilaat, joilla oli sukua Deionin ulkopuolella tai paikka minne mennä, pakenivat perheineen Deionista. Deionin kaartilaisten joukkopako sai autokraattorin määräämään lisäjoukkoja avukseen pohjoisesta: Oreinassa ja Kodriassa valmisteltiin Thema tou Boreian lähettämistä kohti pääkaupunkia, mutta monet pelkäsivät että se saapuisi liian myöhään.

Kuun lopulla fanaatikkojen joukot piirittivät jo autokraattorin palatsia, Palati Autokratorikosia, ja hovi siirtyi turvaan Anastasionin linnoitukseen. Seuraavina päivinä fanaatikot ryöstivät autokraattorin palatsin ja koko Deion oli käytännössä heidän hallinnassaan.

Artamitiosin puolivälissä Deioniin levisi tieto että tosiuskoisten Thema Boukellarion oli lähestymässä Deionia. Tämä aiheutti suurta huolta hovin keskuudessa, sillä ammattisotilaista koostuva armeija pystyisi operoimaan piirityslaitteita ja murtamaan linnoituksen puolustuksen.

Thema Boukellarion piiritti Anastasiosin linnoitusta kolme kuukautta ennen rynnäkköään viimeisten puolustajien kimppuun. Iskyriosin hovilla ei ollut muuta mahdollisuutta kun evakuoida itsensä, ja yön turvin autokraattorin laivasto-osasto aloitti purjehduksen linnoituksen satamasta kohti itää, tarkoituksenaan päästä autokratialle uskollisen armeijan suojaan.

Loiosin kolmantena tetartena Komnenodoukasien griffoniviiri laskettiin alas Anastasion linnoituksen tornista ja tilalle nostettiin Barenosien kultainen peura.

Pohjoisen armeija ei koskaan ehtinyt Deionin avuksi, sen marssia oli hidastanut tosiuskoisten paikallisia joukkoja vastaan taisteleminen. Lopulta Pohjoisen armeija kääntyi itään, kun tieto Deionin menetyksestä saavutti Spyros Kotromanisin.

Deionin menetys oli autokratialle valtaisa arvovaltatappio, joka sai monet dynastiat arvioimaan suhteensa uudestaan Komnenoudoukaseihin. Tosiuskoisille kyseessä oli sodan ensimmäinen suuri sotilaallinen voitto, joka nosti sotajoukkojen moraalia ja valoi uskoa tukijoukkoihin.

Lebenosin taistelu

Lebenosin Lebenassa taistelivat Safromander ’Edeionosin komentama tosiuskoisten Thema tou eulogimeni ja Origenes Apokapesin komentama autokratian Thema Dytikon. Taistelu käytiin dystrosin ensimmäisenä protena ja deuterana vuonna 2896. Taistelu päättyi Origenesin joukkojen voittoon ja Thema tou eulogimenin täydelliseen tappioon.

Suuren Skisman seuraukset

Jatkuu kun saan kirjoitettua puhtaaksi. -Peko

Aikajana

2882	Arseniolaisten kapina alkaa Deionsta
2883	Arseniolaisten kapina leviää Oreinaan
2884	Arseniolaisten kapina leviää Trapezousiin Enean taistelu Malliasissa
2885	Arseniolaisten kapina kukistetaan Isä Arsenio hirtetään
2894	Kasmenoin synodi
2895	Kalosios IV kuolee Iskyrios IV nimittää Zenon patriarkaksi Synodi ei hyväksy Zenoa ja valitsee Nikonin patriarkaksi Suuri Skisma alkaa Fanaatikot surmaavat Zenon perheen Kasmenoin taistelu Deionin menetys
2896	Lebenosin taistelu. Iskyrios IV joukot ottavat suuren voiton vastustajistaan
2897	Sagrosin taistelu Taigetosissa. Iskyrios IV lyötiin. Smiran taistelu Oreinassa.
2898	Psiarosin taistelu Elimneassa. Viimeinen Komnenodoukas-dynastian autokrator, Apellonos III menehtyi. Skotos Sofronos ja Herfanos Bardaforos siirtyvät Tosiuskoisten puolelle. Ulkinin taistelu, Oreinan eksarkhos Kataiginis menehtyy.
2899	Akrileosin taistelu Dorymniassa, Staurakios Komnenosin, viimeisen autokratorin joukot lyötiin. Suuri Skisma päättyy

Henkilöitä

• Nikon, Dorymnian piispa ja ensimmäinen tosiuskoinen patriarkka Filotheos I
• Iskyrios IV, autokrator Suuren Skisman alkaessa
• Zeno Komnenodoukas, Iskyrios IV:n nimittämä Nikonin vastapatriarkka. Patriarkkana Dikaios VIII
• Apellonos III, Autokrator Iskyrios IV:n jälkeen
• Staurakios, Apellonos III:n protospatharios, joka huudettiin autokratoriksi Apellonos III:n jälkeen
• Neron Palatinos, Kodrian vanhauskoinen piispa
• Talaris Elegmites
• Eudoros Semnos