Suuri Skisma

Vanhauskoisten ja Tosiuskoisten välillä käyty sisällissota.

Johdanto

Bastionin valtakunta oli koko olemassaolonsa ajan sotilaallisesti vahva ja se kukisti sekä assimiloi sitä uhkaavat naapurivaltakunnat. Sen olemassaoloa uhkasi kuitenkin jatkuvasti erilaiset sisäiset kiistat, jotka kumpusivat dynastioiden välisestä kilpailusta, eriarvoisesta yhteiskunnasta ja uskonnollisista erimielisyyksistä.

Maaorjien omistaminen oli ollut ylimysten etuoikeus jo ennen autokratiaa, mutta autokratian aikana orjataloudesta tuli talouden keskeinen tukipilari. Uusia orjia hankittiin aluksi sodilla, mutta sotien loputtua uudet orjat olivat orjuuteen syntyneitä orjien jälkeläisiä. Ylimystölle orjat olivat tärkeää omaisuutta, jota pyrittiin suojelemaan ja vaalimaan. Suuren Skisman alkaessa orjat ja maaorjat muodostivat puolet koko Bastionin asukasluvusta.

Kirkko-isä Lagos oli jo 2300-luvulla opettanut, että kaikki ihmiset olivat jumalallista alkuperää ja siten Kosmokratorin edessä tasavertaisia. Näistä opetuksista kumpusi dikaisilainen uskonnontulkinta, joka saavutti suosionsa huipun 2600-luvun lopussa. Dikaisilaiset vaativat avoimesti orjien vapauttamista ja orjuuden kieltämistä. Dikaisilaisuuden ja vanhauskoisen Kirkon yhteentörmäys johti lukuisiin verisiin orjakapinoihin Leontios II valtakaudella 2680-luvulla.

Vanhauskoinen Kirkko hävitti harhaopiksi julistamansa dikaisilaisuuden 2700-luvulla, mutta käsitys orjuudesta syntinä jäi elämään.

Arseniolaisten kapina

Vuonna 2882 puhkesi Deionissa arseniolaisten kapinaksi kutsuttu ensimmäinen tosiuskoisten kapina. Se levisi Deionista ensin maaseudulle ja pian koko Bastionin ääriin. Vuonna 2883 kapina saavutti Oreinaan ja vuonna 2884 Trapezousin.

Kapinat olivat heikosti organisoituja ja paikallisia, eivätkä kapinalliset onnistuneet yhdistämään voimiaan. Kapinalliset ryöstivät ja polttivat ylimysten kartanoita ja surmasivat vanhauskoisina pitäminään pappeja. Kapinaa johti (Deionin) Gefyrian kirkkoherra isä Arsenio, jonka taakse oli ryhmittynyt huomattava määrä kirkkoherroja. Kapinaa tukeneet tärkeimmät dynastiat olivat Katoigiassa Pekoules ja Trellos, Elysiassa Khoinides, Oreinassa Asmiris, Trapegoniassa Zomes ja Astragoniassa Matzas.

Isä Arsenio oli toistuvasti vaatinut orjuuden julistamista synniksi ja perinnöllisten kirkonvirkojen kieltämistä. Kirkko oli puolestaan määrännyt isä Arseniolle sanktioina toistuvia katumustöitä, mutta kieltäytyi ankarammista tuomioista. Kirkon vastaanhangoittelu sai Iskyrios IV lähettämään spatharionsa Eudoros Semnosin pidättämään Arsenion. Pidätystä seuranneessa välikohtauksessa sai surmansa lukuisia Arsenion kannattajia ja Arsenio suljettiin pahamaineisen Zesionin torniin odottamaan tuomiotaan.

Pidätystä seuranneina päivinä tornin ympärille alkoi kerääntymään isä Arsenion kannattajia, jotka neljäntenä yönä tunkeutuivat linnoitukseen vapauttaen isä Arsenion ja muut vangit. Isä Arsenio julisti piilopaikastaan Kosmokratorin tuomion kaikille orjuuden ja vanhauskoisen Kirkon kannattajille, kehottaen kannattajiaan nousemaan avoimeen kapinaan.

Kapinointia jatkui vuoteen 2885 asti ja yksi kerrallaan kapinallisjoukot kukistettiin ja heidän johtajansa pidätettiin. Kapinan suurin ja verisin taistelu käytiin Malliasin Eneassa vuonna 2884, jossa stratelates Theokenos Palaiotesin johtamat joukot kukistivat vapautetuista orjista ja kapinallisista koostuneen joukon. Taistelussa ja sen jälkeisessä teurastuksessa sai surmansa 20000 kapinallista.

Arsenio ja häntä tukeneet ylimykset marssitettiin kahleissa Deionin läpi Aftonian aukiolle, jossa Arsenio hirtettiin ja ylimykset mestattiin. Kapinallisten ruumiit hakattiin osiin ja ne poltettiin päitä lukuunottamatta, jotka ripustettiin viikon ajaksi kansan näkyville.

Arsenion seuraajat olivat kutsuneet johtajaansa tosiuskoiseksi ja Arsenion kuoleman jälkeen he alkoivat käyttämään nimitystä myös itsestään.

Suureen Skismaan johtaneet välittömät syyt

Kirkko oli perustamisestaan lähtien painiskellut orjuuden teologisen ongelman kanssa. Oliko Kosmokratoriin uskovan henkilön orjuuttaminen rikos Kosmokratoria vastaan? Ongelmaa pohdittiin kerta toisensa jälkeen lukuisissa synodeissa ja vanhauskoisen Kirkon kantana säilyi, ettei orjuus poistanut orjalta yhteyttä Kosmokratoriin, eikä orjuus täten ollut synti.

Vuonna 2894 Pyhä synodi kokoontui Kasmenoihin tarkoituksenaan käsitellä muiden teologisten kysymysten lisäksi jälleen kerran orjuuden ongelmaa. Synodi oli poikkeuksellisen jakautunut, tosiuskoisia ja vanhauskoisia piispoja oli edustettuna tasamäärä. Synodin kolmantenakymmenentenä päivänä vanhauskoinen Elimnean piispa Hermanios kuoli äkillisesti kesken piispainkokouksen ja hänen paikkansa otti tosiuskoinen piispa Thaisos.

Peritiosin ensimmäisenä kyriakena vuonna 2895 synodin jäsenet esittelivät piispainkokouksen tulokset patriarkka Kalosios IV. Synodi oli päätynyt kieltämään perinnölliset piispainvirat ja julistamaan orjuuden synniksi. Tämän kuultuaan Kalosiosin ruumiinaukoista alkoi teatraalinen verenpurkaus ja patriarkka kaatui kuolleena maahan.

Viikko Kalosiosin kuoleman jälkeen autokraattori nimitti uudeksi patriarkaksi veljenpoikansa Zenon, nimellä Dikaios VIII. Synodi ei aiemmin tekemänsä päätöksen nojalla hyväksynyt Zenoa patriarkaksi, vaan palasi takaisin Kasmenoihin. Vanhauskoisista piispoista jälkeen jäi ainoastaan Kodrian piispaa Neron Palatinos, muiden piispojen kääntyessä tosiuskoisiksi.

Kasmenoissa synodi valitsi keskuudestaan uudeksi partriarkaksi Dorymnian Nikon, nimellä Filotheos I, joka ensitöikseen julisti Dikaiosin anateemaan. Dikaios vastasi Filotheosin julkeuteen omilla anateemoillaan, mutta pian koko Bastioniin levisi tieto ettei vanhauskoisella patriarkalla ollut Kosmokratorin mandaattia.

Kirkon ja autokratian välille oli syttynyt avoin valtataistelu, jossa monet näkivät mahdollisuuden vallan uusjakoon. Aluksi vähäpätöiset tai autokratian kaltoinkohtelemat dynastiat julistautuivat tosiuskoisiksi ja kiirehtivät tukemaan Filotheosta, mutta valtataistelun kestäessä yhä useampi dynastia julistautui tosiuskoiseksi ja yhä harvempi jäi tukemaan autokratiaa.

Suuren Skisman sota

Alkutilanne

Vastapatriarkka Zenon perheeseen kohdistunut fanaatikkojen isku oli saanut autokraattorin raivoihinsa. Iskyrios neuvotteli hovinsa kanssa ja hovimiesten yhteinen suositus oli saattaa piispat edesvastuuseen. Tässä vaiheessa hovi piti ainoastaan piispoja syyllisinä kriisiin, eikä ymmärtänyt että tosiuskoisilla oli enemmistön kannatus koko Kirkon piirissä.

Sisällissodan alkaessa kolme viidestä autokratian armeijasta oli Trapezousissa, jossa ne taistelivat Maeotiaan ja Kaldaiaan tunkeutuneita palaanibarbaarien laumoja vastaan. Vain Pohjoisen ja Lännen armeijat olivat autokratian käytettävissä Akankhersonissa sodan alkaessa.

Iskyrios IV lähetti stratelates Origenes Apokapesin komentaman Thema Dytikonin, läntisen armeijan, Iatagoniaan pidättämään kapinallisia piispoja ja kukistamaan heidän tukijansa.

Tosiuskoisten fanaatikoista kostuneet päävoimat olivat keskittyneet Deioniin ja Kasmenoihin, mutta joka puolella Bastionia kuului Kirkon kutsu aseisiin ja uusia joukko-osastoja kasattiin. Kasmenoihin palaavien piispojen saattojoukkoon liittyi uusia fanaatikkoja kaikkialla reitin varrella.

Kasmenoin taistelu

Thema Dytikonin lähestyessä Kasmenoita piispat ja Thema tou eulogimeni vetäytyivät kohti Lebenosia. Kasmenoihin jäi 800 miehen vahvuinen fanaatikkojen varuskunta puolustamaan tosiuskoisten kaupunkia.

Stratelates Origenesin tiedossa oli vihollisarmeijan lähes kolminkertainen vahvuus hänen omaansa verrattuna, eikä hän halunnut antautua taisteluun epäedullisena pitämässään tilanteessa. Sen sijaan Origenes määräsi joukkonsa piirittämään Kasmenoita.

Thema Dytikon piiritti Kasmenoita lähes kahden kuukauden ajan daisiosin alusta panamosin loppuun. Rynnistystä seurannut taistelu kesti vain pari tuntia, minkä jälkeen urheasti puolustaneet fanaatikot makasivat kuolleina. Loiosin ensimmäisenä deuterana griffoniviirit nostettiin Kasmenoin kaupungin torneihin.

Deionin menetys

Deionia puolusti vaikuttava 10000 miehen varuskunta, joka koostui kaupunginkaartista ja autokratian sotaväestä. Kaupunkia pidettiin yleisesti valloittamattomana.

Autokraattorilla oli lisäksi suojanaan hänen henkilökohtainen kaartinsa, spatharioi, sekä dynastiansa boukellarioin kaartilaisia.

Ulkopuolista hyökkääjää vastaan Deion puolustus oli vaikuttava, mutta tosiuskoisilla oli jo kaupungin muurien sisällä huomattavat fanaatikkojen joukot. Fanaatikkojen riveissä oli tuhansia taistelukykyisiä miehiä ja vielä suurempi määrä ihmisiä antoi heille tukensa. Deionissa fanaatikkojen johtaja oli karannut orja nimeltään Kastor.

Vuoden 2895 alussa Kastorin johtamien fanaatikkojen määrä oli 4000 ja se kasvoi nopeasti, ksandikosin lopussa fanaatikkoja oli jo 8000 vaikka osa lähtenyt piispojen mukana Kasmenoihin.

Fanaatikot aloittivat iskunsa kaupungissa ksandikosin toisena heliona, heti Thema Dytikonin marssittua Deionin ohi itään. Deionin kirkkoherrat tukivat fanaatikkojen iskuja saarnaamalla autokratian rappiota ja orjuuden pahuutta vastaan, kehoittaen kansaa liittymään fanatikousien riveihin.

Fanatikousit iskivät musertavalla ylivoimalla pienien kaartilaisyksikköjen kimppuun ja kukistivat heidät nopeasti. Fanaatikkojen määrän kasvaessa iskut muuttuivat rohkeammiksi ja he kävivät yhä suurempien kaartinyksikköjen kimppuun. Yhteenotot olivat brutaaleja ja tappiolle jääneen ryhmän jäsenet tapettiin, vankeja ei otettu.

Kaarti ulotti omat kostoiskunsa fanaatikkojen tukialueina pitämiinsä asuinkortteleihin. Siellä missä kaartilaiset saivat suljettua ihmisten pakoreitit, suoritettiin verinen teurastus. Sadat viattomat naiset, lapset ja miehet pääsivät hengestään kaartilaisten käsissä. Autokraattoria alettiin kutsua halveksuvasti nimellä Aimostagis, verinen.

Myös fanatikousit levittivät vastustajiinsa pelkoa terrorisoimalla autokratiaa palvelevien perheitä. Tunnettujen upseerien ja virkamiesten taloja poltettiin ja heidän perheenjäsenensä joutuivat väkivallan uhreiksi kaupungilla liikkuessaan. Kapinaan liittyvät kotiorjat viilsivät yöllä isäntäperheidensä kaulat auki ja pakenivat yöhön ryöstetty omaisuus mukanaan.

Deionia puolustavassa varuskunnassa kaikki tämä johti joukkokatoon ja kolme neljästä kaartilaisesta karkasi palveluksesta kuukauden kuluessa. Ne virkamiehet ja sotilaat, joilla oli sukua Deionin ulkopuolella tai paikka minne mennä, pakenivat perheineen Deionista. Deionin kaartilaisten joukkopako sai autokraattorin määräämään lisäjoukkoja avukseen pohjoisesta: Oreinassa ja Kodriassa valmisteltiin Thema tou Boreian lähettämistä kohti pääkaupunkia, mutta monet pelkäsivät että se saapuisi liian myöhään.

Kuun lopulla fanaatikkojen joukot piirittivät jo autokraattorin palatsia, Palati Autokratorikosia, ja hovi siirtyi turvaan Anastasionin linnoitukseen. Seuraavina päivinä fanaatikot ryöstivät autokraattorin palatsin ja koko Deion oli käytännössä heidän hallinnassaan.

Artamitiosin puolivälissä Deioniin levisi tieto että tosiuskoisten Thema Boukellarion oli lähestymässä Deionia. Tämä aiheutti suurta huolta hovin keskuudessa, sillä ammattisotilaista koostuva armeija pystyisi operoimaan piirityslaitteita ja murtamaan linnoituksen puolustuksen.

Thema Boukellarion piiritti Anastasiosin linnoitusta kolme kuukautta ennen rynnäkköään viimeisten puolustajien kimppuun. Iskyriosin hovilla ei ollut muuta mahdollisuutta kun evakuoida itsensä, ja yön turvin autokraattorin laivasto-osasto aloitti purjehduksen linnoituksen satamasta kohti itää, tarkoituksenaan päästä autokratialle uskollisen armeijan suojaan.

Loiosin kolmantena tetartena Komnenodoukasien griffoniviiri laskettiin alas Anastasion linnoituksen tornista ja tilalle nostettiin Barenosien kultainen peura.

Pohjoisen armeija ei koskaan ehtinyt Deionin avuksi, sen marssia oli hidastanut tosiuskoisten paikallisia joukkoja vastaan taisteleminen. Lopulta Pohjoisen armeija kääntyi itään, kun tieto Deionin menetyksestä saavutti Spyros Kotromanisin.

Deionin menetys oli autokratialle valtaisa arvovaltatappio, joka sai monet dynastiat arvioimaan suhteensa uudestaan Komnenoudoukaseihin. Tosiuskoisille kyseessä oli sodan ensimmäinen suuri sotilaallinen voitto, joka nosti sotajoukkojen moraalia ja valoi uskoa tukijoukkoihin.

Lebenosin taistelu

Lebenosin Lebenassa taistelivat Safromander ’Edeionosin komentama tosiuskoisten Thema tou eulogimeni ja Origenes Apokapesin komentama autokratian Thema Dytikon. Taistelu käytiin dystrosin ensimmäisenä protena ja deuterana vuonna 2896. Taistelu päättyi Origenesin joukkojen voittoon ja Thema tou eulogimenin täydelliseen tappioon.

Tilanne Lebenosin taistelun jälkeen

Lebenassa voimiaan keräävän Lännen armeijan komentajat saivat tiedon lähestyvästä vihollisarmeijasta, Thema Boukellarionista. Piirityksen ja taistelun runtelema Lebena hylättiin ja Lännen armeija vetäytyi Soumeian pääkaupunkiin Isoumeioniin. Kaartien armeija saapui piirittämään Isoumeionia ksandikosin neljäntenä heliona (23.3.).

Thema tou Boreia oli kääntynyt Deionin menetyksen jälkeen itään ja saapui Elimneaan Padogiasta Psykrasman solan kautta. Pohjoisen armeija riensi auttamaan Isoumeionissa piiritettynä ollutta Lännen armeijaa ksandikosin neljäntenä tetartena (28.3.). Kaartien armeija ja Pohjoisen armeija ottivat yhteen Isoumeionissa lyhyessä kahakassa, jonka seurauksena Kaartien armeija joutui luopumaan piirityksestä ja se perääntyi etelään kohti Kotriaa, jota lähestyi entisistä orjista muodostettu Vapaiden armeija.

Vanhauskoisten ja tosiuskoisten armeijat ottivat yhteen Kotrian lähellä Artamitiosin toisena protena (9.4.). Voimasuhteet olivat tosiuskoisten hyväksi 3:2 ja Vapaiden armeija taisteli vanhauskoisten kenraalien hämmästykseksi yhtä hyvin kuin heidän oma jalkaväkensä. Entiset orjat olivat mielummin valmiita kuolemaan kuin menettämään vapautensa ja se antoi heille ylimääräistä taisteluintoa joka korvasi muodollisen koulutuksen.

Olosuhteet ja joukkojen koostumus olivat kuitenkin tosiuskoisille epäsuotuisia. Avomaastossa käydyssä taistelussa raskaalla ratsuväellä oli suurin merkitys. Tosiuskoisilla oli yksi Aharon Trafinesin komentama tourma katafraktoi ratsuväkeä ja vanhauskoisilla puolestaan kaksi tourmaa klibanofroi ratsuväkeä, komentajinaan oreinislaiset Kusman Ortanis ja Milan Sratsimir.

Raskaan ratsuväen rynnistykset murskasivat vihollisen jalkaväkitourmat yksi kerrallaan hajalle, mutta siinä missä Aharonin joukot kukistivat yhden tourman, Kusmanin ja Milanin ratsuväet kukistivat kaksi.

Erään oreinislaisten rynnistyksen päätteeksi menehtyi Vapaiden armeijaa komentanut Ksenos ’Estageiros. Tämän tapahduttua stratelates Paramonos Barenos komensi tosiuskoiset joukot perääntymään Kotrian muurien suojiin.

Taistelukentällä makasi tuhansia entisiä orjia, mutta he olivat kuolleet vapaina ja Kotrian muureilta kaikui heidän taistelutovereidensa huuto: ”pote ksana sklavos”, ei enää koskaan orja!

Lännen ja Pohjoisen armeijat olivat piirittäneet Kotriaa kuukauden kun heidän tietoonsa saapui viesti, että tosiuskoisten patriarkka Filotheos I oli saapunut Deioniin. Patriarkan käskystä Deionissa oli muodostettu uusi tosiuskoisten armeija Talaris Elegmitesin johdolla. Uusi Siunattu armeija oli pienempi kuin edeltäjänsä, mutta siltikin tuplasti suurempi kuin autokratian thema. Koostumukseltaan se muistutti standardiarmeijaa ja parhaan tiedon mukaan Siunattu armeija oli marssimassa kohti Kotrasia.

Stratelatesit Spyros ja Origenes valmistautuivat kohtaamaan vihollisen. Selvää oli, että sillä hetkellä kun Siunattu armeija hyökkäisi, Kotrian muurien suojista rynnistäisivät myös Kaartien ja Vapaiden armeijat.

Tätä taistelua ei kuitenkaan koskaan käyty, sillä protospatharios Zotikosin käsky kaikille autokratian themoille oli saapua Sagrosiin, jonne autokraattori oli marssimassa Idän armeijan kanssa.

Sagrosin taistelu

Sagrosissa ottivat yhteen Talaris Elegmitesin komentama tosiuskoisten 32000 miehen vahvuinen armeija ja Euaristos Kritopoulosin komentama autokratian 20000 vahvuinen armeija. Sagrosin taistelu käytiin ksandikosin ensimmäisenä tetartena vuonna 2897. Taistelu päättyi Talarisin voittoon ja taistelusta selvinneiden vanhauskoisten joukkopakoon Taniosiin.

Tilanne Sagrosin taistelun jälkeen

Tappionsa jälkeen autokratian armeijat vetäytyivät pohjoiseen, Getian Taniosiin. Thema Anatolikonin ja Thema Dytikonin osalta kyseessä oli hallitsematon joukkopako, vain Thema tou Boreia säilytti muodostelmansa ja suojasi kahta muuta armeijaa parhaansa mukaan vihollisen koursoresien ahdisteluilta. Pahiten kärsineen Thema Dytikonin komentaja Origenes Apokapes menehtyi matkalla ja myöhemmin Lännen armeijan komennon otti Eudoros Semnos.

Autokraattori Iskyrios IV tila oli kriittinen ja hänen uskottiin menettävän henkensä minä hetkenä hyvänsä. Viestinviejät lähtivät matkaan Avgos Komnenodoukasin olinpaikkaan, Fotidotisin linnoitukseen, jossa hän odotti serkkunsa saapumista joukkoineen. Avgos oli kerännyt kasaan vanhauskoisten dynastioiden boukellarion kaartit, joilla oli tarkoitus täydentää Deionia piirittämään saapuvat autokratian armeijat.

Taniosissa autokraattorin tila koheni hetkellisesti kuin ihmeen kaupalla. Hän tapasi hoviaan ja kenraaleitaan, jotka vahvistivat tiedon Iskyriosin paranevasta voinnista. Iskyrios astui jopa joukkojensa eteen ja valoi heihin luottamusta: Tässä minä seison, edessänne, yhä hengittäen! Kosmokrator ei ole minua hyljännyt, eikä autokraattorinne koskaan hylkää teitä, oi Bastionin urhot! Thema Trapekonin ja Thema tou Notoun tuoreilla joukoilla vahvistettu Bastionin armeijakunta vastasi kohottamalla nyrkkinsä ilmaan ja huutamalla "sas khaireto o autokrator", terve oi autokraattori!

Moraalinkohotuksen jälkeen Iskyrios kestitsi Taniosiin kerääntyneitä arvohenkilöitä, mukaan lukien galleionialaisia kauppiaita, joiden oli määrä huoltaa autokraattorin sotajoukkoa. Tunnelma oli Sagrosin karvaasta tappiosta huolimatta hilpeä, kiitos runsain mitoin nautitun viinin.

Ruokailun jälkeen kauppiaat kantoivat autokraattorin eteen lahjoja sisältäviä arkkua. Lahjoista arvokkain oli kuningas Faron kultainen riipus, jonka keskellä kimalteli Morionin silmäksi mainittu valtaisa rubiini. Silmän kerrottiin näkevän kaikkialle Bastioniin riipuksen kantajan toiveiden mukaan.

Spatharios Eudoros, anthypatos Diodotos ja magistros Heliodoros tarkastivat lahjat vuorollaan. He eivät löytäneet niistä mitään vahingollista. Kauppiaat suostuttelivat Iskyriosia ensin sovittamaan korua. Iskyrios epäröi hetken, mutta uteliaisuus vei voiton ja hän asetti riipuksen kaulaansa. Tämän jälkeen he pyysivät autokraattoria kokeilemaan Morionin silmän voimaa, keskittymällä ajattelemaan mitä tahansa paikkaan Bastionissa, jolloin hän pystyisi näkemään sen kuin olisi itse paikalla.

Samalla hetkellä kun autokraattori keskittyi käyttämään korun taikavoimaa, se alkoikin kuristamaan autokraattoria. Autokraattorin ympärillä olevat ihmiset puolestaan lamaantuivat jonkin yliluonnollisen voiman pidättäminä. Iskyriosin kasvot muuttuivat ensin punaisiksi, sitten sinisiksi ja lopulta hän kaatui elottomana maahan.

Kun Iskyriosin spatharioit vapautuivat näkymättömästä otteesta he löivät nopeasti valekauppiaat miekoillaan kuoliaiksi, mutta liian myöhään. Autokraattori oli kuollut, murhattu hänen hovinsa ja kenraaliensa silmien edessä. Autokraattori Iskyrios IV 21 vuotta kestänyt valtakausi päättyi artamitiosin kolmantena pemptenä vuonna 2897.

Iskyriosin hautarovion yhä loimutessa Galeianmeren rannalla, autokratian armeijat aloittivat marssinsa kohti etelää. Tässä vaiheessa joukkojen komennon oli ottanut Theokenos Palaiotes, koska uuden autokraattorin tahdosta ja hallinnosta ei vielä ollut tietoa. Marssi etelään oli pitkä ja vaivalloinen, autokratian joukot joutuivat jatkuviin kahakoihin tosiuskoisten joukkojen kanssa.

Talaris Elegmitesin johtamat tosiuskoiset joukot pyrkivät saamaan aikaan ratkaisutaistelun, mutta Theokenosin johtamat autokratian joukot välttelivät yhteenottoja. Kun Talarisille kävi selväksi ettei hän pystynyt pakottamaan vihollista lopulliseen taisteluun, hän käski joukkojensa levätä ja keräsi täydennyksiä korvatakseen armeijoidensa kärsimät ankarat tappiot.

Yli kolme kuukautta kestäneen, taisteluiden täyttämän, uuvuttavan marssin päätteeksi Theokenosin johtamat joukot saapuivat Kharasian Psiarosiin. Romahtamisen partaalla olevat autokratian sotilaat ottivat riemulla vastaan uuden autokraattorinsa ja Psiarosin tarjoaman levon.

Velhot Suuressa Skismassa

Velhojärjestöt pysyttelivät sodan alussa konfliktin ulkopuolella, mutta sodan pitkittyminen sai velhojen enemmistön haluamaan nopeaa ratkaisua rauhan palauttamiseksi. Vuoden 2897 puolivälissä Adelfoi Astrapos solmi salaisen sopimuksen tosiuskoisen Kirkon kanssa, joka kulminoitui Psiarosin taistelussa 2898 adelfoiastrapoin auttaessa tosiuskoisia kukistamaan vanhauskoiset joukot ja heidän johtavat dynastiansa.

Suuren Skisman seuraukset

Jatkuu kun saan kirjoitettua puhtaaksi. -Peko

Aikajana

2882	Arseniolaisten kapina alkaa Deionsta
2883	Arseniolaisten kapina leviää Oreinaan
2884	Arseniolaisten kapina leviää Trapezousiin Enean taistelu Malliasissa
2885	Arseniolaisten kapina kukistetaan Isä Arsenio hirtetään
2894	Kasmenoin synodi
2895	Kalosios IV kuolee Iskyrios IV nimittää Zenon patriarkaksi Synodi ei hyväksy Zenoa ja valitsee Nikonin patriarkaksi Suuri Skisma alkaa Fanaatikot surmaavat Zenon perheen Kasmenoin taistelu Deionin menetys
2896	Lebenosin taistelu. Iskyrios IV joukot ottavat suuren voiton vastustajistaan
2897	Sagrosin taistelu Taigetosissa. Iskyrios IV lyötiin. Smiran taistelu Oreinassa.
2898	Psiarosin taistelu Elimneassa. Viimeinen Komnenodoukas-dynastian autokrator, Apellonos III menehtyi. Skotos Sofronos ja Herfanos Bardaforos siirtyvät Tosiuskoisten puolelle. Ulkinin taistelu, Oreinan eksarkhos Kataiginis menehtyy.
2899	Akrileosin taistelu Dorymniassa, Staurakios Komnenosin, viimeisen autokratorin joukot lyötiin. Suuri Skisma päättyy

Henkilöitä

• Nikon, Dorymnian piispa ja ensimmäinen tosiuskoinen patriarkka Filotheos I
• Iskyrios IV, autokrator Suuren Skisman alkaessa
• Zeno Komnenodoukas, Iskyrios IV:n nimittämä Nikonin vastapatriarkka. Patriarkkana Dikaios VIII
• Apellonos III, Autokrator Iskyrios IV:n jälkeen
• Staurakios, Apellonos III:n protospatharios, joka huudettiin autokratoriksi Apellonos III:n jälkeen
• Neron Palatinos, Kodrian vanhauskoinen piispa
• Talaris Elegmites
• Eudoros Semnos