Sotiras Filinos

Kosmikon wikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sotiras Filinos, "Hukuttaja", (2978-3036) oli Faidon Filinosin poika, Panagiotakis Filinosin pojanpoika, Pantholeion Filinosin pojanpojanpoika ja Kallimean viides Filinos-dynastian arkon.


Lapsuus ja nuoruus

Tuskin yhtäkään muuta lasta oli toivottu ja rukoiltu niin paljon kuin Sotirasia, Pelastajaa. Hänen isänsä Faidon oli jo ehtinyt vaipua syvään masennukseen, kun perheeseen ei kuulunut poikalasta, vaikka kaikkea mahdollista ja mahdotontakin oli yritetty. Kun Sotiras viimein syntyi, oli Faidon jo 39-vuotias.

Sotiras tuli asiasta hyvin tietoiseksi jo nuorella iällä, ja osasi älykkäänä lapsena käyttää Pelastajan titteliään hyödyksi monin tavoin. Koko suku tanssi pienen prinssin ympärillä, jos tämä niin halusi. Ja Sotiras halusi niin, joskus jopa kirjaimellisesti.

Faidon yritti toisinaan hillitä poikansa keskipisteenä olon halua, ja yritti korostaa kuinka Kosmokrator piti enemmän maan hiljaisista kuin itsensä korottavista ylimysistä. Faidon käytti esimerkkinä Suurta Skismaa siitä kuinka valta voisi turmella, ja nostaa kansan ylimyksiä vastaan. Sotiras ei kuitenkaan osoittanut kovinkaan suurta mielenkiintoa uskoa kohtaan, vaan rakasti huomiota. Sotirasin äiti oli ollut hänet saadessaan myös jo kohtuullisen iäkäs, 37-vuotias, ja jumaloi pientä poikaansa. Äiti puki Sotirasin kalliisiin kankaisiin, joita haettiin usein varta vasten Deionista ja muista suuremmista kauppapaikoista.

Sotiras kulutti nuoruutensa väistämättömän pakolliset opiskelunsa lähinnä taiteen, tieteen parissa ja hovietiketin parissa viitaten kintaalla sodankäyntitaidoille tai uskonnolle. Nuoren perijän samettiset saapikkaat eivät juurikaan Kallimea metsissä rähjääntyneet, kuten eivät olleet tehneet hänen isänsäkään.

Silloin tällöin nuoren Sotirasin korviin kantautui pahantahtoisia juoruja hänen alkuperästään, vaikka hovi tekikin parhaansa estääkseen turhanpäiväisten huhujen leviämisen. Hänen isänsä Faidonin väitettiin tehneen sopimuksen paholaisen kanssa saadakseen perijän, kun Kosmokratorille osoitetut epätoivoiset rukoukset eivät olleet tehonneet. Jotkut pahat kielet kalkattivat, että Sratsimirit olivat tuoneet demonin muassaan saapuessaan Filinosien luo turvaan Hermonasista 2976, ja tuo demoni olisi saattanut Lydia Filinosin raskaaksi.

Huhut saivat Sotirasin kiinnostumaan paholaisista ja demoneista enemmälti, ja koska hänen uskonnonopintonsa olivat jääneet kovin vaillinaisiksi, pyysi hän 12-vuotiaana hovin magistros Philoxenos Thrakesiosia ja akolouthos Agapios Nabatenosia opettamaan hänelle lisää. Jo Panagiotakis Filinosin hovissa toiminut ikääntynyt magistros vaivaantuneena valitteli, että ei hän juurikaan mitään demoneista enää muistanut ja sysäsi opetusvastuun akolouthosille. Tämä harras mutta hieman yksinkertainen mies ei tajunnut astuneensa ansaan ja aloitti opetuksensa: "Kun Kosmokrator kaikessa...", Sotiras keskeytti hänet välittömästi: "Onko hurskaan akolouthoksemme mielestä Kosmokrator paholainen..?" "Ei tietenkään, voi hyvä..." "Miksi siis puhut hänestä, kun kysyn sinulta paholaisista?", tiuskaisi Sotiras, "Aloita uudelleen!". Philoxenosin loitsiessa itseensä hiljaa näkymättömyystaian, ja liuettessa paikalta, jäi Agapios kaksin Sotirasin kanssa. Seuraavista päivistä tuli akolouthokselle pitkiä ja raskaita suvun perijän tivatessa asioita, joista kukaan kirkonmies ei ääneen halunnut puhua.


Hallintovuodet 2992-2997

Kirkkokriisi

Faidon Filinosin kuoltua hymy huulillaan 2992, tuli Sotirasista 14-vuotiaana Kallimean viides Filinos-dynastian arkon. Mikään ei olisi voinut sopia nuorelle Sotirasille paremmin.

Uutinen 52-vuotiaana kuolleen Faidonin poismenosta oli hädintuskin ehtinyt ulko-ovea pidemmälle, kun Sotiras sai vieraakseen delegaation, jonka kärjessä saapui Pyhän Filotheosin Armon Kirkon kirkkoherra isä Themistoklis. Sotiras odotti vastaanottavansa surunvalittelujen tulvan, ja näin kävikin. Päivä oli jo illassa, ja uusi arkon olisi mielellään käynyt jo yöpuulle, mutta isä Themistoklis ei osoittanut poistumisen merkkejä. "Oliko teillä vielä jotain muutakin asiaa?", tiedusteli Sotiras kärkevään sävyyn. "No, teidän korkeutenne, rakas poikani, kyse on isänne jättämästä viestistä teille...", isä Themisoklis asetteli maireasti sanojaan. "Kun asia on nyt niin, että isänne, rakas edesmennyt arkonimme Faidon, rukoili niin kovin mielellään kirkossamme, ja kun hän tunsi tuon kauhean taudin etenevän ja vievän hänen voimansa lopuilleen, hän suuressa viisaudessaan tuli luokseni, ja kertoi, että kun Kosmokrator haluaa hänen vetävän viimeisen henkäyksensä, niin sen jälkeen, siunatkoon Kosmokrator häntä, tulisi hänen jäämistöstään lahjoittaa kirkollemme pienimuotoinen avustus..." Sotiras alkoi haukotella: "Olisitte voineet sanoa tuon suoraan, ettekä venyttää vierailuanne tuntitolkulla. No, paljonko hän teille lupasi, annan dishypatosin hoitaa asian!". "Kolmanneksen, teidän suuruutenne. Kolmanneksen.", vastasi isä Themistoklis. Sotiras alkoi jo ärsyyntyä todenteolla, ja hän jo puoliksi huusi. "Kolmanneksen mistä?!" Isä Themistoklis hymyili vanhurskasta hymyään ja totesi: "Kaikesta, hyvä arkon, kaikesta mikä Filinosin on."

Sotirasin hallintokausi oli kestanyt vain muutaman tunnin, kun häneltä yritettiin viedä leijonanosa neljän edellisen sukupolven keräämästä omaisuudesta. Puolisen minuuttia kirkon delegaatiota sanattomana tuijotettuaan hän sanoi: "Kiitos tästä tiedosta isä Themistoklis. Jos nyt suonette, vetäydyn levolle, ja palaamme asiaan mitä pikimmin." Tuore arkon kumarsi kohteliaasti ja poistui huoneesta.

Kun vieraat olivat jättäneet Filinosin arkontikon taakseen, otti Sotiras isältään perineensä hovin proedrosin Gianni Katasin, dishypatos Antonis Dalessenosn ja anthypatos Tomas Kseronin vielä saman yön aikana neuvonpitoon. "Jos yksikään teistä uskoo, että isäni oli niin hullu, että on tehnyt mitä Themistoklis väittää, niin hän voi poistua hovistani välittömästi", Sotiras puhutteli vakavia miehiä, "ja jos jäätte, niin tietäkää jäävänne anateeman uhalla." Kun yksikään miehistä ei poistunut, alkoi pitkälle seuraavaan päivään kestänyt neuvonpito asiasta.

Seuraavana päivänä Sotiras kertoi Faidonin entiselle akolouthosille Agapios Nabatenosille, että tämän tulisi korkean ikänsä takia jättää hovin tehtävät nuoremmalle sukupolvelle. Viimeisenä palveluksena Filinosin dynastialle Agapiosin tuli vielä viedä viesti Ethynian Arhkiepiskopos Myronille, että Sotiras halusi sopia tapaamisesta. Agapios oli silminnähden helpottunut kuullessaan vapautuksesta tehtävistään, ja otti sinetöidyn viestin viedäkseen. Toinen viesti lähetettiin isä Themistoklisille, ja siinä kerrottiin asioiden järjestämisen vievän vähintään kuukauden, ja Sotirasin palaavan omaisuuden lahjoitukseen heti kun mahdollista.

Viisi päivää Faidonin kuolemasta saapui viesti arkkipiispa Myronilta, että Agapios oli toimittanut hänelle Sotirasin kirjeen, mutta valitettavasti ollessaan poistumassa arkkipiispan vierastiloista seuraavana päivänä, Agapios oli kaatunut portaissa satuttaen päänsä pahasti ja menehtynyt. Sotiras Filinos otti tiedon vastaan tyynenä. Hänen sanotaan seuraavana yönä nukkuneen ensimmäistä kertaa isänsä kuoleman jälkeen.

Kolme päivää edellisen jälkeen levännyt Sotiras lähti henkilökohtaisesti Pyhän Filotheosin Armon Kirkkoon tapaamaan kirkkoherra isä Themistoklisia. Heti kirkkoon astuttuaan pyysi nuori arkon saada ripittäytyä, mihin Themistoklis luonnollisesti suostui. Rippituolissa käytiin keskustelu, jonka sisältöä voidaan vain arvailla, mutta sen jälkeen isä Themistoklis meni kirkon sakastiin, keräsi henkilökohtaisen omaisuutensa, ja poistui Pyhän Filotheosin Armon Kirkosta loppuiäkseen. Themistoklisin poistuessa astui samalla oven avauksella sisään uusi kirkkoherra, jonka arkkipiispa Myron oli nimittänyt virkaansa.

Filinosin dynastian omaisuus ei huvennut kolmannesta, kuten isä Themistoklis oli ajatellut, mutta hovin dishypatos joutui tulevina kuukausina syystä tai toisesta vajentamaan suvun kassaa huomattavasti. Filinosin sukukronikassa tapausta kutsutaan nimellä Kirkkokriisi.

Uusi hovi

Uusi arkon tarvitsi kipeästi hoviinsa uutta verta korvaamaan edesmenneen akolouthos Agapios Kseronin ja jo ikääntyneen magistros Philoxenos Thrakesiosin, joka oli palvellut Filinos-dynastiaa niin Sotirasin isän Faidonin kuin isoisän Panagiotakisin hovissa. Kun dishypatos Antonis Dalessenoskin kuoli tukehtumalla nauttiessaan yksin iltapalaa neljä kuukautta Kirkkokriisin jälkeen, oli Filinosin hovissa paikkoja auki enemmän kuin oli hakijoita.

Magistrosin virkaan saatiin apua lähes naapurista, kun suhteellisen vaatimattomat taidot omaava Ignatios Metokhites saapui hoviin esittämään ilotulituksiaan. Kun dishypatokseksi nostettiin proedros Gianni Katasin poika Silas, oli tilanne jo huomattavasti parempi. Tomas Kseron jätti anthypatoksen tehtävät, muutti Deioniin ja kustansi siellä kahden nuoremman veljensä pappisopinnot. Hänen tilalleen nostettiin spathariona Faidonin hovissa jo 16 vuotta uskollisesti toiminut Stefan Sratsimir, joka oli osoittanut erityistä lojaalisuutta Filinos-dynastiaa kohtaan Kirkkokriisin aikana.

Akolouthosin paikkaan ei jostain syystä alkanut löytyä vapaaehtoista, ja Sotiras joutui ottamaan yhteyttä arkkipiispa Myroniin, joka tavalla tai toisella järjesti hoviin akolouthosin paikalle Aris Aulenosin. Jälkikäteen isä Arisin kerrotaan valittaneen, että Filinosin hovissa ei ollut tuohon aikaan ollenkaan syntisiä, koska kukaan ei hänelle ripittäytynyt säännöllisesti.

Lasten syntymät

Sotiras Filinos oli hyvin kiinnostunut ulkoisesta olemuksestaan, arvovallastaan ja siitä että ihmiset varmasti muistivat kiinnittää häneen huomiota. Käyskennellessään joskus Filonin kaduilla, nuori Sotiras käski spatharioitaan tarkkailemaan ihmisiä, ja panemaan merkille ne, jotka eivät hänen ohikävellessään kumartaneet riittävän syvään. Näiden, joskus vain selkävaivan tai muun hyvän syyn takia kumartamatta jättäneiden osalle saattoi koitua vielä saman päivän iltana mystinen uhkailu, tai joskus jopa väkivallanteko, jolla muistutettiin ketä, ja kuinka syvään Kallimeassa kumarrettiin.

Jos jotain Sotiras oli oppinut Filinosin historiasta ja isältään oli se, että lapsien tekoon pitäisi ryhtyä heti kun vain mahdollista, koska poikalapsi ja dynastinen perijä ei tuntunut olevan Filinosin suvussa mitenkään automaatio.

Naimisiin Sotiras Filinos meni heti 16-vuotta täytettyään v.2994. Morsian Ismene Oinaiotes oli löytynyt melko läheltä Faragian Fotiasta. Vuotta myöhemmin v.2995 syntyi heti ensimmäisellä yrittämällä poikalapsi, joka sai nimekseen Fotios äidinsä synnyinseudun mukaan. Isä oli onnellinen, ei ehkä niinkään lapsestaan, vaan siitä että hän itse oli taas onnistunut.

Kahta vuotta myöhemmin 2997 Ismene oli jälleen raskaana. Sotiras rehenteli, että sukuun olisi tulossa taas uusi poika, ja sen jälkeen tehtäisiin vielä lisää poikia, kunnes Filinosin kartanoa pitäisi jo laajentaa perheen koon vuoksi. 19-vuotias arkon oli väärässä. Vaikka kyseessä ei ollut Ismenen ensimmäinen synnytys, tuli siitä kuitenkin vaikea. Lapsenpäästäjät ja papit vuorottelivat synnytyksen ja parantamisen välillä, ja liki kahden vuorokauden kuluttua lapsivuoteelleen menehtyneen Ismenen kohdusta poistettiin maailmaan tyttölapsi, jolle annettiin välittömästi nimi Ismini. Puutteelliselle hapelle jäänyt pienokainen kuitenkin menehtyi jo muutaman tunnin kuluttua.

Sotiras tuntui olevan kykenemätön suruun, vaan hänen tunteensa purkautuivat raivona. Palveluskunta pakeni kuka minnekin, kun arkon raivosi synnytykseen osallistuneille: "Saastat, teittekö tämän tahallanne?! Kuka teitä komentaa?!". Kukin vuorollaan yritti selittää mitä synnytyksessä oli tapahtunut, mutta mikään selitys ei ollut tarpeeksi, vaan Sotiras käski vangita kaikki synnytyksessä osallisena olleet avustajat ja lapsenpäästäjän. Spathariokset sovittivat kahleita jo pappienkin ranteisiin, mutta hovin vanhin Gianni Katas puuttui tuossa vaiheessa Sotirasin toimiin, ja muistutti ettei FIlinos tarvinnut toista Kirkkokriisiä aivan näin pian edellisen jälkeen. Papit saivat poistua paikalta vahingoittumattomina, mutta kaikki muut, joita Sotiras piti vähintäänkin osasyyllisinä vaimonsa ja tyttärensä kuolemaan, hän heitätti tyrmään.

Arkonin käsky oli laki, ja koska Sotiras ei koskaan antanut poloisten naisten osalta vapauttavaa käskyä, kaikki kolme synnytyksessä mukana ollutta viruivat Filinosin tyrmässä kunnes niukka ravinto ja kylmät sekä kosteat vankilaolot kuihduttivat heidät pois. Naisista vanhin, kaiken kokenut lapsenpäästäjä, joka oli jo yli 60-vuotias Ismenen synnytyksessä, kesti pisimpään, ja kuoli kymmenen vuoden vankeuden jälkeen 3009. Naisen kerrotaan sylkeneen ja kironneen Sotirasin joka kerran kun hänelle vietiin ruokaa tai juomaa, paitsi viimeisenä päivänään, kun kuihtuneen vanhuksen elimistössä ei ollut enää tarpeeksi nestettä.

Hallintovuodet 2998-3010

Sotiras Filinos oli itsekeskeinen ja herkkä suuttumaan, ja hänen kanssaan toimeen tulivat oikeastaan vain ne, jotka olivat tottuneet Sotirasin oikkuihin ja huomionkipeyteen jo hänen ollessaan ylistetty suvun pelastalapsi. Näihin kuuluivat muutamat hovin jäsenet, ja nyt jo yli 20 vuotta Kallimeassa asuneet Sratsimirit, joista myös Stefanin poika Dusan astui hoviin kandidatosiksi vuonna 2999. Itsekeskeinen arkon teetti itsestään lauluja, runoja ja maalauksia niin, että hovin vanhimpia välillä huimasi yletön tuhlaaminen. Onneksi proedros ja dishypatos toimivat saumattomasti yhteen, ja onnistuivat tinkimään esiintyjiltä usein huomattavia alennuksia siten, että lupasivat järjestää näille huikeita esiintymismatkoja Galleioniaan ja muihin kaukaisiin kohteisiin.

Synnytyksessä avustaneiden syyttömien naisten vangitseminen ei ollut Sotiras Filinosin viimeinen teko, joka herätti pahennusta niin kansan, kirkon kuin ylimystenkin piirissä. Tuon tuosta joutui joku kärsimään nahoissaan mielivaltaisen arkonin oikuttelusta. Yksistään vuonna 3001 Sotiras ruoskitutti vähintään yhden ihmisen viikossa, milloin mistäkin syystä. Muistissa on myös tapaus vuodelta 3003, kun arkon säntäsi kesken hänelle esitetyn musiikkiteoksen arkontikon keittiötiloihin laskemaan montako itua perunoissa oli keskimäärin. Kun ituja oli hänen mielestään liikaa, ruoskitutti arkon keittiöhenkilökunnan lisäksi perunat toimittaneen vankkurien ajajan, perunoiden nostajan sekä perunoiden kasvattajan. Tuon tapauksen jälkeen Filinosin hoviin toimitetut perunat tarkastettiin yksi kerrallaan aina Sotirasin hallintokauden loppuun asti. Sanomattakin on selvää, että jokaisesta perunasta nypittiin pois jok'ikinen itu.

Vuoden 3005 tienoilla kansan keskuudessa alkoivat taas kiertää villit huhut Sotirasin demonisesta tai jopa paholaismaisesta alkuperästä. Arkonin oma käytös vuosien varrella ei ollut missään tapauksessa vähentänyt aihetta huhuille. Sotiras määräsi anthypatos Stefan Sratsimirin tutkimaan huhujen alkuperää todeten polttavansa roviolla jok'ikisen joka osoittautuisi syylliseksi juorujen levittämiseen. Anthypatos otti tehtävän vastaan, kun vaihtoehtoakaan ei ollut. Muutaman kuukauden kuluttua anthypatos esitti arkonille tutkinnan tuloksia, ja totesi ettei yhtään varmaa juorujen levittäjää oltu saatu kiinni, mutta että oli hyvinkin varmaa, että joku levitti huhuja systemaattisesti. Oli jopa melkoisen varmalla pohjalla, että juoruilusta oli maksettu. "Tottakai siitä on maksettu, eihän kansa muuten puhuisi pahaa rakkaasta arkonistaan!", Sotiras huusi raivoissaan, "Mutta kuka siitä on maksanut?!".

Uusien ongelmien puhjetessa, olivat ongelmat sitten pieniä tai suurempia, syytti Sotiras aina kaikesta salaliittoa häntä vastaan. Hovilleen Sotiras kuiskutteli salaliiton takana olevan kirkon ja muiden Ethynian ylimysten, jotka olivat kateellisia kaikesta siitä ihailusta, mitä hän Kallimean kautta aikojen rakastetuimpana arkonina sai osakseen. Hovi yritti toimia hankalassa tilanteessa mahdollisimman hienovaraisesti hallitsijaansa kohtaan, mutta kaiken varominen alkoi kuluttaa myös hovin jäseniä. Proedros Gianni Katas joutui käyttämään diplomaatin kykyjään täydellä teholla estääkseen mitättömien tilanteiden paisumisen avoimiksi konflikteiksi.

Olbos

Maallisia tuomioitaan kärkevästi jaellut Sotiras kunnostautui vuoden 3007 kesällä omasta mielestään erityisen ponnekkaasti. Kallimean alueella oli koko vuoden kauppiaita ja satunnaisia matkantekijöitä piinannut maantierosvouksien aalto, jonka aiheuttajat välttelivät lain kouraa pitkään. Pahantekijät saatiin kuitenkin viimein kiinni anthypatos Stefan Sratsimirin laadittua juonen, jossa alettiin jo kuukautta ennen sen varsinaista toteutusta huhuilla kauppiassaattueesta, joka olisi matkalla Rethymnian Koiladasta Pinaraan. Saattue olisi suuri, ja kuljettaisi mukanaan suuria määriä jalokiviä. Saattue ylittikin Olbos-joen Olbeiasta Kallimeaan, ja sai pian kimppuunsa ahneen rikollisjoukkion. Jalokiviä tai muutakaan arvokasta saattue ei kuitenkaan sisältänyt, jos kauppavankkureissa piileskelleen Filinosin hovin ja boukellarioin upseerien rinnoissa komeilevia, atsuriitista ja hopeasta valmistettuja korppi-insigniota ei laskettu mukaan. Stefan Sratsimir osallistui väijytykseen vielä henkilökohtaisesti 50-vuoden iässä, ja kun kahakka oli ohi, niin maassa makasi yksitoista ruumista, joista vain kaksi oli kaartin menetyksiä. Elävänä kiinniotettiin kolmen lainsuojattoman lisäksi heidän lähellä sijainneesta leiristään yhteensä kuusi naista ja alle 15-vuotiasta lasta.

Anthypatoksen raportoitua onnistuneesta operaatiosta Sotirasille, tämä oli lapsellisen innostunut asiasta. Paljon kuolleita vihollisia, ja vielä oli jäänyt jäljelle tuomittaviakin. Sotiras päätti jakaa tuomionsa rikoksen tapahtumapaikalla. Parhaisiinsa pukeutunut arkon ratsasti kulkueen keulassa Olbos-joen rantaan. Paikalle oli jo luonnollisesti kerääntynyt paikallista väestöä seuraamaan oikeudenlukua. Sotiras kuunteli vangittujen naisten ja lasten armonaneluja aikansa silmät loistaen, kunnes kyllästyi, ja ilmoitti että koska vangitut olivat selvästi olleet varsinaisten tekijöiden kanssa suhteessa, ja toimeentulleet ryöstelyjen avulla, piti hän kaikkia heitä yhteisvastuullisina rikoksiin, joita oli tehty. Ryöstelyjen yhteydessä oli aiemmin samana kesänä saanut surmansa kauppamatkalla ollut ylimys, joten Sotiras päätti jakaa tuomionsa ankarimman mukaan. Tuomiona oli kuolema kaikille pidätetyille. Kansa huokaisi ja alkoi lähes yhteen ääneen anella armoa vangittujen nuorimmille, alle kymmenvuotiaille lapsille, ja yhdelle naisista, joka oli silminnähden raskaana. Arkon piti kuitenkin päänsä, ja määräsi kaikki tuomitut mestattavaksi. Kun vangit oli asetettu riviin polvilleen, ja yksi hovin spatharioista nosti jo kahdenkäden miekkaansa, keskeytti Sotiras toiminnan. "Mielestäni, ja minähän olen oikeassa, olisi kaikkien kannalta viihtyisämpää, jos verta ei kuitenkaan vuodatettaisi.", arkon lauselmoi armeliaan oloisesti. Väkijoukko huokaisi hyväksyvästi, ja nyökytteli päitään. Sotiras kuitenkin hiljensi joukon kädenheilautuksella, ja hymyili: "Hukuttakaa heidät Olbosiin!"

Tehtävään ilmoittautui vain yksi vapaaehtoinen spatharios. Yhdeksän vangitun hukuttaminen kesti yhteensä yli puoli tuntia, ja ainoa joka piti näkemästään oli Sotiras Filinos, Kallimean arkon.

Fotios

Kaiken omituisuuden keskellä nuori Fotios Filinos oli paennut arkea kirjojen ja mielikuvituksen pariin. Hoviin vuonna 2993 saapunut magistros Ignatios Metokhites oli vuosien varrella kehittynyt magiassaan niin, että Fotios sai kasvaa lapsuutensa jatkuvien ihmeiden ympäröimänä. Ignatios vietti varmuudella Fotiosin kanssa enemmän aikaa kuin Fotiosin oma isä, joten ei ollut ihmekään, että magia vetosi poikaan. Sotiras suhtautui välinpitämättömästi niin magistrosiinsa kuin poikaansakin. "Kunhan et tapa häntä noilla tulipalloillasi,", Sotiras sanoi Ignatiosille,"niin kaikki on hyvin. Mutta jos tapat hänet, niin kertoisitko minulle etukäteen, jotta tietäisin ajoissa etsiä uuden vaimon?"

Uutta vaimoa Sotiras ei kuitenkaan koskaan ottanut, ei niinkään sen vuoksi, ettei hän olisi asiaa harkinnut, vaan siksi, että kaikkien jotakuinkin sopivien sukujen päämiehet kieltäytyivät kunniasta.

Perunakapina

Kun tieto Ismenen synnytykseen osallistuneen lapsenpäästäjän kuolemasta tuli julki 3009, kansa kerääntyi spontaanisti Filonin keskustaan ja torille. Vanha nainen oli toiminut alueella nuoresta tytöstä lähtien, ja oli saattanut maailmaan vuosikymmenten varrella satoja, jopa tuhansia alueen lapsista. Nyt nämä lapset ja heidän äitinsä halusivat muistella legendaarista hahmoa.

Hallitsijan kuullessa väen kokoontumisesta, hän alkoi tivata henkilökunnaltaan syytä moiseen kansanvaellukseen. "Hautajaiset.", sanoi proedros Katas. "Häät.", sanoi samalla sydämenlyönnillä akolouthos Aulenos. Hovin kaikki jäsenet loivat akolouthosin suuntaan murhaavan katseen, joka sai hänet luulemaan olevansa omissa hautajaisissaan. "Niin, mielenkiintoista. Joku on siis päättänyt pitää häänsä ja hautajaisensa samalla kertaa...", Sotiras sanoi mietteliäänä, kunnes räjähti raivoamaan: "Jos te ette kerro mitä on meneillään MINUN kaupungissani, niin minun täytyy mennä katsomaan!" Sotiras raivosi tuulispäänä ulos kartanosta, otti ratsunsa ja ratsasti Filoniin.

Hovilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin seurata hurjistunutta arkoniaan. Proedros käskytti mukaan kaikki joutavat kaartin jäsenet, ja seurue lähti ajamaan takaa Sotirasia. Kun he ehtivät Filonin torille, oli vahinko jo ehtinyt tapahtua, ja arkon oli asemoinut ratsunsa keskelle toria. Jaluksillaan seisova, silkkiseen kevyeen ilta-asuun pukeutunut hallitsija näytti enemmän Pinaran satamassa käyskenteleviltä mieshuorilta kuin legendaariset mittasuhteet omanneen Pantholeion Filinosin jälkeläiseltä. Sotiras Filinosia asia ei näyttänyt vaivaavan, vaan hän tuntui olevan huumaantunut väenpaljoudesta. "Rakkaat lapseni,", aloitti Sotiras äänellä, joka oli jotakuinkin se ainoa asia, joka hänessä muistutti Pantholeionista,"ihanat alamaiseni! Olen kovin otettu, että olette kaikki päässeet tänne tänään muistamaan rakasta vaimoani Ismenea ja rakasta tytärtäni Isminia, jotka se vanha varis murhasi kymmenen vuotta sitten."."Mutta älkää huoliko, asia on nyt järjestyksessä, ja se kaikkien huorien syyläinen emä on jo syötetty korpeille. Minä...". Arkonin puhe katkesi huutomyrskyyn, ja väenpaljouden keskeltä sinkaistu mustunut peruna osui kopsahtaen keskelle mustien hiusten kehystämää otsaa. "Oliko monta itua?!", joku huusi keskeltä ihmismerta, ja sai koko torin kuohumaan. Yksi peruna sai seurakseen toisen, sitten kolmannen, ja kohta ilmassa oli vähintäänkin yksi peruna jokaista Sotirasin ruoskituttamaa selkänahkaa kohti.

Mikäli hovi ei olisi seurannut hallitsijaansa Filonin torille, seurauksena olisi hyvinkin voinut olla Filinosin suvun sammuminen. Kansa oli saanut tarpeekseen arkonin tyrannimaisesta käytöksestä, ja torilla vallitsi yksimielisyys siitä, kenen muistoa sinne oltiin menty kunnioittamaan. Sotirasin puheen jälkeen perunat olisivat hyvin todennäköisesti vaihtuneet kiviksi, jos hovin protospatharios Zinon Anthemiotes ja anthypatos Stefan Sratsimir eivät olisi yhteistuumin onnistuneet hajoittamaan väkijoukkoon kaistaa, jota pitkin spatharios Dusan Sratsimir ohjasi arkoninsa ulos Filonista ja takaisin kartanolle. Paluumatkalla arkon vaikutti hämmentyneeltä mutisten vain toistuvasti : "...en ehtinyt laskemaan...".

Hallintokauden loppu

Kun hovi oli varusväen avulla saanut kiihtyneen kansanjoukon hajoamaan, vetäytyi se takaisin Filinosin arkontikoon. Perunoiden osumien mustelmoittama arkon oli saateltu kylpyyn, ja hänelle oli tarjoiltu talon parasta viiniä. Kylpiessään Sotiras kuunteli mielellään ylistyslauluja hänen sankariteoistaan, joita hovin trubaduuri keksi ammensi mielikuvituksestaan. Saatuaan hieman vahvaa viiniä vatsaansa ja kylvettyään, vetäytyi Sotiras levolle, eikä tuntunut muistavankaan koko edeltänyttä episodia.

Proedros Katasin johdolla käytiin hovin keskuudessa neuvottelua tilanteesta läpi seuraavan yön. Koko hovi oli jo tottunut Sotirasin hallintokaudella siihen, että usein ongelmia ilmaantui äkillisesti, ja niitä ratkottiin sitä mukaa, ja silloin kun tarve vaati. Nyt yön tunnitkaan eivät tuntuneet riittävän, kun kaikilla oli omat näkemyksensä kuinka tilanne tulisi purkaa.

Lopulta, usemman kerran ratkaisusta jopa äänestettyään, hovi teki ratkaisunsa, ja kutsutti paikalle nuoren, tuolloin 14-vuotiaan dynastisen perijän Fotiosin. "Teidän dynastinen armonne," , aloitti proedros Katas puheensa tavalla, johon isäänsä huomattavasti vaatimattomampi Fotios ei ollut tottunut. "Me Filinosin hovin jäsenet olemme keskustelleet läpi yön vallitsevasta tilanteesta Kallimeassa.", proedros jatkoi, "Yhdessä tuumin olemme käyneet läpi asioiden eri puolia, ja päätyneet ratkaisuumme." "Isäni on hullu.", nuori Fotios keskeytti proedrosin. "Mitä ikinä olette päättäneetkin, minä hyväksyn sen päätöksen, eikä siitä koidu teille seuraamuksia." "Hyvä Fotios,", proedros jatkoi nyt jo tuttavallisemmalla puheenparrella, "koko hovi on yhtämieltä siitä, että arkonimme mielenterveys ei ole riittävän vakaa hallitsemaan. Se ei ole ollut sitä kenties koskaan." Proedrosin lausuessa tämän, kaikki hovin jäsenet istuivat hiljaa pöydän ympärillä katseensa maahan painaen. "Isänne on tehnyt tekoja, joista ei tiedä kukaan, meitä hovin ylimpiä lukuunottamatta. Tämänpäiväinen, se...Me emme enää jaksa.", proedros päätti puheensa. "Koko hovi esittääkin täten eronpyyntönsä huomisaamusta alkaen, mikäli...", Katas hiljeni hetkeksi. "Niin, Gianni, jatka vain loppuun?", Fotios kehotti. "Mikäli teistä ei tule hallitsijaa välittömästi.", lopetti valtavan iäkäs, 82-vuotias proedros, joka oli jo luullut kokeneensa kaiken.

3010- vuoden keväällä yhä levoton kansa sai kuulla Sotiras Filinosin kuolemasta. Uutinen otettiin vastaan niin riemumielin kuin vain uskallettiin. Mitään isompia mellakoita eivät hovin järjestyksestä vastaavat päästäneet syntymään, ja Kallimean suurimpiin asutuskeskuksiin oli jo hyvissä ajoin ennen uutisen julkistamista värvätty lisää joukkoja. Fotios Filinos oli kansan keskuudessa hyvinkin tuntematon dynastinen perijä. Hän oli ollut pitkälti keskitynyt magian opintoihinsa, eikä ollut esiintynyt julkisuudessa kuin pakon sanelemana. Nyt 15-vuotiaana hänestä tuli järjestyksessään kuudes Kallimeaa hallitseva Filinos-dynastian arkon.


Perhe

Faidonin vanhan hovin jäseniä

Sotirasin uuden hovin jäseniä


seuraavana Fotios Filinos

Noudettu kohteesta ”https://wiki.kosmikon.fi/index.php?title=Sotiras_Filinos&oldid=18843”