Fokionas Filinos

Fokionas Filinos (3018-3099) oli Fotios Filinosin poika, Nestoras Filinosin isä, Dionysios Filinosin isoisä ja Kallimean seitsemäs Filinos-dynastian arkon.

Lapsiparoni

Fotiosin Filinosin kuoltua räjähdysonnettomuudessa 3020, oli Fokionas vain kahden vanha. Hovi julisti poikalapsen, joka hädintuskin oli kävelemään oppinut, Kallimean arkoniksi ja hänet käärittiin äitinsä sylissä arkonin viittaan.

Fotiosin hautajaisen aikaan Kallimeaan julistettiin kahdeksan päivän suruaika, jolloin julkijuopottelu, huoraus ja kaduilla laulaminen oli kiellettyä. Kansa suri edesmennyttä arkonia omaisten mukana vilpittömästi, ja Nefelin loiston ympärille kasaantui satoja kynttilöitä kansaa rakastaneen hallitsijan muistoksi.

Varsinaista hallintavaltaa seuraavien kymmenen vuoden aikana piti edesmenneen Fotiosin hovi, joka jatkoi hallitsijansa hellää linjaa kansan kaitsemisessa. Ainoastaan räjähdyksessä kuolleet Silas Katas ja Ignatios Metokhites korvattiin, ensinmainitun tilalle tuli Fotiosin lapsuuden ystävä, jo pitkään hovissa palvellut Ignatiosin poika Alekos ja jälkimmäisen korvasi Galleioniasta Kiriakos Katiaros. Seuraava muutos hovin kokoonpanoon tapahtui vasta 3027, kun ikääntynyt Leonidas Katakalos jätti dishypatoksen paikkansa, ja sille astui Gordan Sratsimir, anthypatos Dusanin poika, jonka kyvykkyys taloudenpidossa sai Filinosin suvun rahakirstut kasvamaan ennalleen edellisten sukupolvien tuhlailevien elämäntyylien jäljiltä.

Kasvavaa arkonia esiteltiin Kallimean kansalle joka vuosi Yhteisen Armon Päivänä. Tuolloin Filonin torille, samaan kohtaan missä Fokionasin edesmennyt isä Fotios oli pitänyt puheensa 3010 rakennettiin lava, josta nuori hallitsija vilkutteli iloisena yleisölleen. Paikalle saapuneille aikuisille jaettiin leipää, ja lapset saivat makeita leivonnaisia. Kansa tuntui rakastavan hymyilevää lapsiparonia, joskin pienellä jännityksella kuiskailtiin jo ajasta, jolloin varsinainen hallintovalta siirtyisi aikuistuvan Fokionasin käsiin. Vaikka elämä Kallimeassa olikin ollut auvoisaa ja rauhallista Fotiosin valtaanastumisesta lähtien, liittyi uuteen sukupolveen aina jännitystä, etenkin kun Fokionasin isoisän Sotirasin hallintokaudesta ei ollut kulunut kuin reilu vuosikymmen.

Fokionas oli jo kuudetta sukupolvea peräkkäinen kunkin Filinos-hallitsijan ainoa poikalapsi, ja täten jo 2-vuotiaana sukunsa viimeinen miespuolinen jäsen. Tästä syystä hänen lapsuutensa oli hyvin suojattu, ja hovi varjeli nuorta hallitsijaa kaikilta vaaroilta. Jostain syystä kaikki olettivat Fokionasin olevan isänsä lailla kiinnostunut magiasta, ja työnsivät toisinaan vahvastikin hangoittelevaa nuorta arkonia opintojen pariin. Fokionas opiskeli minkä jaksoi, vaikka olikin enemmän viehättynyt hovin anthypatosin Dusan Sratsimirin olemuksesta, joka huokui vaaraa vaatimattomalla tavalla.

Pantuaan tämän huomiolle Dusan vei nuoren arkonin kävelylle, jonka aikana puhutteli Fokionasia: "Ajattelepa asiaa. Filinos on kuin polku, jota Sratsimirit kuin metsä suojaavat. Mutta polulta ei kannata poiketa metsään, koska silloin voi eksyä. Ymmärrätkö?"". Fokionas nyökkäsi vakavana, mutta anoi Dusania kuitenkin opettamaan hänelle veitsenheiton salat. Dusan oli kuuluista kyvystään naulata kärpänen tikarillaan seinään jopa kuuden metrin etäisyydeltä. Salassa muulta hovilta kaksikko alkoi harjoitella veitsenheittoa iltaisin. Muutaman harjoittelukerran jälkeen molemmat ymmärsivät, ettei Fokionasin tulevaisuuteen kuuluisi teräaseiden käsittely kovinkaan merkityksellisellä tavalla. Arkonin osumatarkkuus oli omaa luokkaansa, jos puhuttiin ohiheittämisestä. Fokionas intti kuitenkin vielä muutamaa heittoa, ja Dusan suostui. Keskittyessään viimeisiin heittoihinsa erityisen huolella tunsi Fokionas kehossaan kumman kutinan. Nuori arkon sinkaisi tikarinsa kohti maalia, ja heitto meni yhtä karkeasti ohi kuin aikaisemmatkin. Ihmeen kaupalla tikari maalin ohi lennettyään pyöri ilmassa ympäri, ja lennähti takaisin arkonin käteen. Fokionas tuijotti hämmästyneenä tikaria, ja sitten Dusania, joka pyöritteli hitaasti päätään: "Kaikenlaista. Jos vielä joskus osut johonkin, niin olet vaarallinen mies."

Vuodet 3030-3036

3030

Ollessaan 12-vuotias alkoi Fokionas osallistua hovin toimiin ja päätöksentekoon proedros Alekos Metokhitesin ohjauksessa. Arkonin julkiset esiintymiset lisääntyivät, ja kansa sai nauttia nuoreen hallitsijan läsnäolosta aiempaa enemmän. Samalla kuitenkin alkoivat taas kiertää huhut, joiden perimmäisenä tarkoituksena tuntui olevan mustamaalata Filinosin sukua. Fokionasin isän Fotiosin vuonna 3010 pitämän puheen jälkeen Filinosin anthypatos Dusan Sratsimirille oli ilmoittautunut tusinan verran kansalaisia, jotka tunnustivat levittäneensä juoruja Fotiosin isän Sotirasin aikana. Yhtenäistä nimittäjää juoruilusta maksaneille ei kuitenkaan tuntunut löytyvän, ja tunnustaneet armahdettiin Fotiosin lupauksen mukaisesti. Fotiosin valtakaudella huhuja ei liikkunut, vaan kansa tuntui seisovan yhtenä rintamana uuden rakastettavan hallitsijansa rinnalla. Nyt sukupolvi oli taas vaihtunut, ja joku katsoi, että juoruiluille olisi tilaa. Anthypatos alkoi jälleen tutkia asiaa.

Grigoria

Vaikka Fokionas ei varsinaisesti ollut magiasta erityisen innostunut, oppi hän kuitenkin magistros Kiriakos Katiarosin ohjauksessa velhouden alkeet. Kiriakos oli sitä mieltä, että nuorukaisessa oli ainesta, mutta ei saanut arkonin magiaa puhkeamaan kukkaan, kun nuorukaisella ei ollut itsellään riittävää motivaatiota. Kiriakos kuitenkin puhui asiasta arkonin äidille Theodosialle, joka itsekin oli peräisin velhoutta vakavasti harjoittaneesta suvusta. Äiti kuunteli magistrosta, ja oli hänen kanssaan samaa mieltä asiasta. Kaksikko alkoi yhteistuumin etsiä Fokionasille sopivaa puolisoa jo hänen ollessaan vain kymmenvuotias.

Fokionasin ihmetys oli suuri, kun hänen äitinsä ilmoitusluontoisesti kertoi arkonin menevän naimisiin välittömästi 16-vuotta täytettyään vuonna 3034. ""Mutta...mutta....Minä olen suvun päämies, minun pitäisi kertoa minulle milloin minä menen naimisiin ja kenen kanssa!", Fokionas änkytti vahvaluontoiselle äidilleen. Asia oli kuitenkin päätetty, eikä äidille sanottu enää vastaan.

Magistros Katiaros oli käyttänyt omia suhteitaan ja Filinosin suvun mainetta hyväkseen, ja löytänyt Fokionasille sopivan puolison Iatagonian Kasmenain arkhontesista Gribasin suvusta. Kesällä 3034 Kallimeaan saapui Grigoria Gribas sukuineen ja häävieraineen, ja häitä vietettiin kaksi päivää siitä, kun sulhanen ja morsian olivat ensimmäistä kertaa nähneet toisensa. Fokionas oli ollut jännittynyt morsiamensa suhteen, eikä aivan turhaan. Grigoria oli miestään kahdeksan vuotta vanhempi, ei nyt aivan ikäloppu, mutta ikäero oli huomattava, ja siihen oli syynsä. Grigoria Gribas ei ollut kedon kukkasten kauneinta lajia. Gribasin suvun kulmikkaat piirteet olivat periytyneet eteenpäin, ja Grigorian kulmakarvat olivat tuuheammat kuin mitä tuohon aikaan Katoigian vanhimmaksi mieheksi kutsutulla Gianni Katasilla, joka oli tuolloin täyttänyt omien sanojensa mukaan jo 107 vuotta.

Filinosin kartanon kerrotaan olleen hääyönä poikkeuksellisen hiljainen.

Seuraavana aamuna avioitunut arkon marssi Katiarosin puheille. Fokionas piti magistrosia suurimpana syyllisenä vaimonsa ulkomuotoon, ja valitteli, ettei ollut kyennyt aviovelvoitteisiinsa häävuoteessa. Kiriakos oli jo valmistautunut arkonin vuodatukseen: "En tohtinut asiaa tuoda itse esille, koska toisinaan miehet saattavat pitää erikoisen näköisiä naisia viehättävinä, minä itse esimerkiksi..." Fokionas keskeytti magistrosin vuodatuksen vihaisella mulkaisulla. "No niin, mutta nyt kun asia on otettu esiin, niin...", Kiriakos jatkoi, ja kaivoi samalla kätköistään arkonille pussukallisen juomia, nuuskattavia jauheita ja muutaman loitsukäärönkin. "Näillä asiat luonnistuvat! Tiedän sen varmasti, koska olen testannut kaikki vaimoni kanssa, ja hän...", tällä kertaa arkon ei enää mulkoillut, vaan pyöritteli silmiään villisti, saaden magistrosin hiljenemään, ja antamaan tarvikkeille selkokieliset käyttöohjeet.

Seuraavina päivinä Filinosin arkontikossa nähtiin viheltelevä ja suu korvissa kulkeva arkon, joka poistui yksityisistä tiloistaan vain neljä kertaa seuraavien kahden päivän aikana noutaessaan huikopalaa itselleen ja morsiamelleen kartanon keittiötiloista. Grigoria ei palvelusväen juorujen perusteella poistunut tuona aikana vuoteesta kertaakaan.

Kenties hieman persoonallisesta ulkonäöstään huolimatta Grigoria osoittautui erinomaisen viihdyttäväksi vaimoksi Fokionas Filinosille. Kun magistros Katiaros vielä sai valmiiksi arkonin vaimon arvolle sopivan tiaran valmistuksen, ja Grigorian kulmakarvat nypittiin säälliseen kuntoon, oli hän sangen edustava emäntä Filinosin kartanolle. Aina hyväntuulisen ja ylimysten piirissäkin käytöstavoillaan hurmanneen Grigorian vatsanseutu alkoi pyöristyä jo syksyllä 3034 lupauksia herättävällä tavalla.

Nestoras

Nestoras Filinos syntyi vuoden 3035 artamitiosina, ja hänestä tuli tietämättään viimeinen Filinos-suvun Kallimeassa syntynyt jäsen. Tuota asiaa ei tosin silloin tiennyt kukaan muukaan, vaan lapsen ja ensimmäisen pojan syntymää juhlistettiin villisti Filinosin hovissa. Kansa otti uutisen uudesta perijästä vastaan oudon vaitonaisena, mutta tuore isä ei asiaan kiinnittänyt erityistä huomiota, vaikka hänen hovinsa tuntuikin olevan proedros Metokhites ja anthypatos Sratsimir etunenässä asiasta hieman huolissaan.

Kallimean menetys

Filinosin sukukronikan tässä kohtaa tapahtuu Kallimean menetys

Hovin jäseniä

• Alekos Metokhites, proedros
• Leonidas Katakalos, dishypatos vuoteen 3027
• Gordan Sratsimir, dishypatos vuodesta 3027
• Dusan Sratsimir, anthypatos
• Akakios Kseron, akolouthos
• Kiriakos Katiaros, magistros
• Iakovos Iasites, protospatharios
• Gavriil Anthemiotes, spatharios
• Makis Labouzenos, spatharios

seuraavana Nestoras Filinos