Fokionas Filinos

Fokionas Filinos, "Sammutettu", (3018-3099) oli Fotios Filinosin poika, Nestoras Filinosin isä, Dionysios Filinosin isoisä ja Kallimean seitsemäs Filinos-dynastian arkon.

Lapsiparoni

Fotios Filinosin kuoltua räjähdysonnettomuudessa 3020, oli Fokionas vain kahden vanha. Hovi julisti poikalapsen, joka hädintuskin oli kävelemään oppinut, Kallimean arkoniksi ja hänet käärittiin äitinsä sylissä arkonin viittaan.

Fotiosin hautajaisen aikaan Kallimeaan julistettiin kahdeksan päivän suruaika, jolloin julkijuopottelu, huoraus ja kaduilla laulaminen oli kiellettyä. Kansa suri edesmennyttä arkonia omaisten mukana vilpittömästi, ja Nefelin loiston ympärille kasaantui satoja kynttilöitä kansaa rakastaneen hallitsijan muistoksi.

Varsinaista hallintavaltaa seuraavien kymmenen vuoden aikana piti edesmenneen Fotiosin hovi, joka jatkoi hallitsijansa hellää linjaa kansan kaitsemisessa. Ainoastaan räjähdyksessä kuolleet Silas Katas ja Ignatios Metokhites korvattiin, ensinmainitun tilalle tuli Fotiosin lapsuuden ystävä, jo pitkään hovissa palvellut Ignatiosin poika Alekos ja jälkimmäisen korvasi Galleioniasta Kiriakos Katiaros. Seuraava muutos hovin kokoonpanoon tapahtui vasta 3027, kun ikääntynyt Leonidas Katakalos jätti dishypatoksen paikkansa, ja sille astui Gordan Sratsimir, anthypatos Dusanin poika, jonka kyvykkyys taloudenpidossa sai Filinosin suvun rahakirstut kasvamaan ennalleen edellisten sukupolvien tuhlailevien elämäntyylien jäljiltä.

Kasvavaa arkonia esiteltiin Kallimean kansalle joka vuosi Yhteisen Armon Päivänä. Tuolloin Filonin torille, samaan kohtaan missä Fokionasin edesmennyt isä Fotios oli pitänyt puheensa 3010 rakennettiin lava, josta nuori hallitsija vilkutteli iloisena yleisölleen. Paikalle saapuneille aikuisille jaettiin leipää, ja lapset saivat makeita leivonnaisia. Kansa tuntui rakastavan hymyilevää lapsiparonia, joskin pienellä jännityksella kuiskailtiin jo ajasta, jolloin varsinainen hallintovalta siirtyisi aikuistuvan Fokionasin käsiin. Vaikka elämä Kallimeassa olikin ollut auvoisaa ja rauhallista Fotiosin valtaanastumisesta lähtien, liittyi uuteen sukupolveen aina jännitystä, etenkin kun Fokionasin isoisän Sotirasin hallintokaudesta ei ollut kulunut kuin reilu vuosikymmen.

Fokionas oli jo kuudetta sukupolvea peräkkäinen kunkin Filinos-hallitsijan ainoa poikalapsi, ja täten jo 2-vuotiaana sukunsa viimeinen miespuolinen jäsen. Tästä syystä hänen lapsuutensa oli hyvin suojattu, ja hovi varjeli nuorta hallitsijaa kaikilta vaaroilta. Jostain syystä kaikki olettivat Fokionasin olevan isänsä lailla kiinnostunut magiasta, ja työnsivät toisinaan vahvastikin hangoittelevaa nuorta arkonia opintojen pariin. Fokionas opiskeli minkä jaksoi, vaikka olikin enemmän viehättynyt hovin anthypatosin Dusan Sratsimirin olemuksesta, joka huokui vaaraa vaatimattomalla tavalla.

Pantuaan tämän huomiolle Dusan vei nuoren arkonin kävelylle, jonka aikana puhutteli Fokionasia: "Ajattelepa asiaa. Filinos on kuin polku, jota Sratsimirit kuin metsä suojaavat. Mutta polulta ei kannata poiketa metsään, koska silloin voi eksyä. Ymmärrätkö?". Fokionas nyökkäsi vakavana, mutta anoi Dusania kuitenkin opettamaan hänelle veitsenheiton salat. Dusan oli kuuluista kyvystään naulata kärpänen tikarillaan seinään jopa kuuden metrin etäisyydeltä. Salassa muulta hovilta kaksikko alkoi harjoitella veitsenheittoa iltaisin. Muutaman harjoittelukerran jälkeen molemmat ymmärsivät, ettei Fokionasin tulevaisuuteen kuuluisi teräaseiden käsittely kovinkaan merkityksellisellä tavalla. Arkonin osumatarkkuus oli omaa luokkaansa, jos puhuttiin ohiheittämisestä. Fokionas intti kuitenkin vielä muutamaa heittoa, ja Dusan suostui. Keskittyessään viimeisiin heittoihinsa erityisen huolella tunsi Fokionas kehossaan kumman kutinan. Nuori arkon sinkaisi tikarinsa kohti maalia, ja heitto meni yhtä karkeasti ohi kuin aikaisemmatkin. Ihmeen kaupalla tikari maalin ohi lennettyään pyöri ilmassa ympäri, ja lennähti takaisin arkonin käteen. Fokionas tuijotti hämmästyneenä tikaria, ja sitten Dusania, joka pyöritteli hitaasti päätään: "Kaikenlaista. Jos vielä joskus osut johonkin, niin olet vaarallinen mies."

Vuodet 3030-3036

3030

Ollessaan 12-vuotias alkoi Fokionas osallistua hovin toimiin ja päätöksentekoon proedros Alekos Metokhitesin ohjauksessa. Arkonin julkiset esiintymiset lisääntyivät, ja kansa sai nauttia nuoreen hallitsijan läsnäolosta aiempaa enemmän. Samalla kuitenkin alkoivat taas kiertää huhut, joiden perimmäisenä tarkoituksena tuntui olevan mustamaalata Filinosin sukua. Fokionasin isän Fotiosin vuonna 3010 pitämän puheen jälkeen Filinosin anthypatos Dusan Sratsimirille oli ilmoittautunut tusinan verran kansalaisia, jotka tunnustivat levittäneensä juoruja Fotiosin isän Sotirasin aikana. Yhtenäistä nimittäjää juoruilusta maksaneille ei kuitenkaan tuntunut löytyvän, ja tunnustaneet armahdettiin Fotiosin lupauksen mukaisesti. Fotiosin valtakaudella huhuja ei liikkunut, vaan kansa tuntui seisovan yhtenä rintamana uuden rakastettavan hallitsijansa rinnalla. Nyt sukupolvi oli taas vaihtunut, ja joku katsoi, että juoruiluille olisi tilaa. Anthypatos alkoi jälleen tutkia asiaa.

Grigoria

Vaikka Fokionas ei varsinaisesti ollut magiasta erityisen innostunut, oppi hän kuitenkin magistros Kiriakos Katiarosin ohjauksessa velhouden alkeet. Kiriakos oli sitä mieltä, että nuorukaisessa oli ainesta, mutta ei saanut arkonin magiaa puhkeamaan kukkaan, kun nuorukaisella ei ollut itsellään riittävää motivaatiota. Kiriakos kuitenkin puhui asiasta arkonin äidille Theodosialle, joka itsekin oli peräisin velhoutta vakavasti harjoittaneesta suvusta. Äiti kuunteli magistrosta, ja oli hänen kanssaan samaa mieltä asiasta. Kaksikko alkoi yhteistuumin etsiä Fokionasille sopivaa puolisoa jo hänen ollessaan vain kymmenvuotias.

Fokionasin ihmetys oli suuri, kun hänen äitinsä ilmoitusluontoisesti kertoi arkonin menevän naimisiin välittömästi 16-vuotta täytettyään vuonna 3034. "Mutta...mutta....Minä olen suvun päämies, minun pitäisi kertoa minulle milloin minä menen naimisiin ja kenen kanssa!", Fokionas änkytti vahvaluontoiselle äidilleen. Asia oli kuitenkin päätetty, eikä äidille sanottu enää vastaan.

Magistros Katiaros oli käyttänyt omia suhteitaan ja Filinosin suvun mainetta hyväkseen, ja löytänyt Fokionasille sopivan puolison Iatagonian Kasmenain arkhontesista Gribasin suvusta. Kesällä 3034 Kallimeaan saapui Grigoria Gribas sukuineen ja häävieraineen, ja häitä vietettiin kaksi päivää siitä, kun sulhanen ja morsian olivat ensimmäistä kertaa nähneet toisensa. Fokionas oli ollut jännittynyt morsiamensa suhteen, eikä aivan turhaan. Grigoria oli miestään kahdeksan vuotta vanhempi, ei nyt aivan ikäloppu, mutta ikäero oli huomattava, ja siihen oli syynsä. Grigoria Gribas ei ollut kedon kukkasten kauneinta lajia. Gribasin suvun kulmikkaat piirteet olivat periytyneet eteenpäin, ja Grigorian kulmakarvat olivat tuuheammat kuin mitä tuohon aikaan Katoigian vanhimmaksi mieheksi kutsutulla Gianni Katasilla, joka oli tuolloin täyttänyt omien sanojensa mukaan jo 107 vuotta.

Filinosin kartanon kerrotaan olleen hääyönä poikkeuksellisen hiljainen.

Seuraavana aamuna avioitunut arkon marssi Katiarosin puheille. Fokionas piti magistrosia suurimpana syyllisenä vaimonsa ulkomuotoon, ja valitteli, ettei ollut kyennyt aviovelvoitteisiinsa häävuoteessa. Kiriakos oli jo valmistautunut arkonin vuodatukseen: "En tohtinut asiaa tuoda itse esille, koska toisinaan miehet saattavat pitää erikoisen näköisiä naisia viehättävinä, minä itse esimerkiksi..." Fokionas keskeytti magistrosin vuodatuksen vihaisella mulkaisulla. "No niin, mutta nyt kun asia on otettu esiin, niin...", Kiriakos jatkoi, ja kaivoi samalla kätköistään arkonille pussukallisen juomia, nuuskattavia jauheita ja muutaman loitsukäärönkin. "Näillä asiat luonnistuvat! Tiedän sen varmasti, koska olen testannut kaikki vaimoni kanssa, ja hän...", tällä kertaa arkon ei enää mulkoillut, vaan pyöritteli silmiään villisti, saaden magistrosin hiljenemään, ja antamaan tarvikkeille selkokieliset käyttöohjeet.

Seuraavina päivinä Filinosin arkontikossa nähtiin viheltelevä ja suu korvissa kulkeva arkon, joka poistui yksityisistä tiloistaan vain neljä kertaa seuraavien kahden päivän aikana noutaessaan huikopalaa itselleen ja morsiamelleen kartanon keittiötiloista. Grigoria ei palvelusväen juorujen perusteella poistunut tuona aikana vuoteesta kertaakaan.

Kenties hieman persoonallisesta ulkonäöstään huolimatta Grigoria osoittautui erinomaisen viihdyttäväksi vaimoksi Fokionas Filinosille. Kun magistros Katiaros vielä sai valmiiksi arkonin vaimon arvolle sopivan tiaran valmistuksen, ja Grigorian kulmakarvat nypittiin säälliseen kuntoon, oli hän sangen edustava emäntä Filinosin kartanolle. Aina hyväntuulisen ja ylimysten piirissäkin käytöstavoillaan hurmanneen Grigorian vatsanseutu alkoi pyöristyä jo syksyllä 3034 lupauksia herättävällä tavalla.

Nestoras

Nestoras Filinos syntyi vuoden 3035 artamitiosina, ja hänestä tuli tietämättään viimeinen Filinos-suvun Kallimeassa syntynyt jäsen. Tuota asiaa ei tosin silloin tiennyt kukaan muukaan, vaan lapsen ja ensimmäisen pojan syntymää juhlistettiin villisti Filinosin hovissa. Kansa otti uutisen uudesta perijästä vastaan oudon vaitonaisena, mutta tuore isä ei asiaan kiinnittänyt erityistä huomiota, vaikka hänen hovinsa tuntuikin olevan proedros Metokhites ja anthypatos Sratsimir etunenässä asiasta hieman huolissaan.

Kallimean menetys

Hyökkäys Kallimeaan

Eteläisen Katoigian eläessä 3030-luvulla rauhan aikaa, oli lähestulkoon jokaisen alueen dynastian joukot ajettu minimiin. Filinosit eivät olleet tässä poikkeus, ja koko Kallimeassa oli tuolloin vain kaksi täyttä kentarkhesia kevyttä jalkaväkeä, joista toinen oli sijoitettu Pinaraan rannikolle, ja toinen Filoniin. Joukkojen komennosta vastasi protospatharios Iakovos Iasites, joka ei ollut nähnyt taistelua 30 vuoteen, ja oli jo iäkäs mies. Apunaan, ja käytännössä hovin ainoina parhaassa iässään olevina, Iasitesilla oli spathariosit Gavriil Anthemiotes ja Makis Labouzenos, joista ensinmainittu oli sijoitettuna Volosiin muutaman miehen kanssa.

Vuoden 3035 syksyn aikana Faragian Naksasiin oli alkanut kokoontua sekalaista joukkoa palkkasotureita ja onnenonkijoita, joita huhut kokosivat pyhälle sotaretkelle pohjoiseen kuuneja vastaan. Naksasin arkon Neofytos Dalessenos ei myöntänyt eikä kieltänyt olevansa hankkeen takana, ja kun joukkio käyttäytyi säällisesti, käyttäen aikansa lähinnä tzykanionin pelaamiseen, se sai jatkaa kokoontumistaan. Filinosin anthypatos Dusan Sratsimir sai joukkojen varustautumisesta tiedustelutietoja, ja raportoi asiasta eteenpäin proedros Alekos Metokhitesille ja arkonille henkilökohtaisesti. Asiaan liittyen käytiin keskusteluja, mutta koska mikään ei viitannut asian koskevan Kallimeaa, ja arkonkin oli puolivuotiaan poikalapsensa, ja synnytyksen jälkeen yhteiseen vuoteeseen palanneen Grigorian hurmaamana valtakunnan asioihin alentuneesti keskittynyt, painettiin asia villaisella.

Noihin aikoihin juoruilu Kallimeassa lisääntyi, ja nyt ilkeät kielet huhuilivat Grigorian olevan noita, joka oli hurmannut 16-vuotiaan arkonin taiollaan, ja siten saanut tämän menemään naimisiin kanssaan. Arkonin vaimon häitten jälkeen huomattavasti kaunistunut ulkonäkö antoi juoruille pontta. Fokionas, joka tiesi asioiden oikean laidan, ei vieläkään ottanut asioita vakavasti, vaan totesi kadunmiesten olevan vain kateellisia hänen veistoksellisen vartalon omaavasta vaimostaan.

Kevään 3036 ksandikosina Fokionas Filinos lähti Kallimeasta Kanmarosin Labousan keskustellakseen Labouzenos-dynastian kanssa uudesta protospathariosta, nopeasti kihdin takia lähes koko liikuntakykynsä menettäneen tilalle vanhan Iakovos Iasitesin tilalle. Filinos-dynastian kuudes arkon ei koskaan enää palannut Kallimeaan.

Samaan aikaan, kun Kallimean arkon poistui arkhontesistaan, Gythiassa laivattiin Naksasissa kokoontunut joukko laivoihin. Laivue purjehti Faragian rannikkoa myöden Kallimeaan, ja sen ollessa lähellä Pinaraa, syttyi yhdellä laivoista tulipalo. Onnettomuuden varjolla koko laivue seilasi kenenkään estämättä Pinaran satamaan. Kaupungin varusväki jätti suurimmaksi osaksi asemansa auttaakseen oletettuja uskonsotureita, vain huomatakseen näiden ryntäävän maihin aseistettuna. Pinaran kevyt jalkaväki ei ehtinyt missään vaiheessa nousta vastarintaan, kun kaupungin strategisimmat paikat oli jo vallattu, ja vastarinta turhaa.

Maahantunkeutujilla oli Pinarassa jo etukäteen hankittuja apuvoimia, jotka laivueen rantautuessa hajottivat uteliaat väkijoukot, ja avasivat reitit ulos Pinarasta kohti Filonia. Samaan aikaan Filonissa sytytettiin yht'aikaisesti useita tulipaloja, jotka houkuttelivat Filinosin varusväen asemistaan sammutustöihin. Pinaran varuskunnasta lähetetty viestikorppi ei ehtinyt perille Filoniin ajoissa ennen aamua.

Yllätyshyökkäyksen tehnyt palkkasotilaiden joukko ratsasti Pinarasta Filoniin täydellä vauhdilla. Maattomien Kirkon kohdalla joukon kerrotaan pysähtyneen, ja sen jäsenten virtsanneen kirkon seinämille. Häväistystä protestoinut diakonos iskettiin paikalla kuoliaaksi, ja virtsaamista jatkettiin hänen kuolleen ruumiinsa päälle. Hyökkäysjoukon saapuessa Filoniin seuraavana aamuna läpi yön ratsastettuaan, se sai vastaansa hajanaisesti ryhmittyneen, yön tulipaloja sammuttaneen ja osaksi aseettoman Filinosin kentarkhian. Lopputulemana oli kentarkhia kuolleita, korppivaakunaa kantaneita sotilaita.

Hyökkäys Pinaraan tapahtui arkonin seurueen valmistautuessa paluumatkaan Labousasta, ja sovittuaan onnistuneesti Labouzenos-dynastian kanssa edelleen jatkuvasta yhteistyöstä. Fokionas oli tyytyväisellä tuulella tietäessään, että suvun joukkojen komento olisi tulevaisuudessa hyvällä tolalla. Kun arkonin seurue oli tehnyt rauhallisesti matkaansa kotiinpäin kotvan, sitä vastaan nelisti kuriiri, joka oli tuomassa viestiä laivaston lähtemisestä Gythiasta. Dusan Sratsimirin mielestä asia vaati pikaista tarkastelua, ja hän halusi päästä nopeasti takaisin Filoniin omien tiedustelutietojensa pariin. Anthypatos jätti Kallimean arkonin spatharionoineen kanssa turvalliseksi tietämäänsä Kanmarosiin, ja nelisti kohti Kallimeaa. Dusanin vaatimuksesta Fokionas spatharionoineen ratsasti takaisin Labousaan, odottamaan viestiä tilanteen kehittymisestä.

Dusan Sratsimir

Anthypatos Sratsimir kannusti ratsunsa täyteen vauhtiin jotakuinkin samaan aikaan, kun Pinaran valloittaneet palkkasotilaat aloittivat oman syöksynsä kohti Filonia. Matkaa anthypatosilla oli hyökkääjiä enemmän, mutta kevyesti varustautuneena ja verenperintönä tulleen luontaisen ratsastustaidon myötä Dusan saapui Filinosin arkontikolle samaan aikaan kun hyökkääjät lannistivat Filonin puolustusjoukkoja. Kartanolla tilanne oli paniikinomainen. Heti sisälle astuttuaan Dusan lähes törmäsi proedros Metokhitesiin, joka yritti parhaansa mukaan hallita palvelusväkeä, joka säntäili edestakaisin, kuka paetessaan ja kuka yrittäessään ryöstellä mitä käsiinsä sai. Proedros alkoi turhaan selittää tilannetta anthypatosille, jolla oli Filonista nousevan savun nähdessään ollut mielessä enää vain isänsä opetukset :"Suojele isäntääsi. Jos hän on turvassa, suojele hänen perintöään.". Dusan Sratsimir oli syntynyt Kallimeassa, ja oli palvellut Filinos-dynastiaa koko ikänsä, ja hän tiesi tarkalleen mitä hänen isänsä oli tarkoittanut. Proedrosin luvattua pitää huolta Grigoriasta ja pienestä Nestorasista, anthypatos käytti kaikki pitkän ratsastuksen jälkeen jäljellä olevat voimansa, haki Filinosin kirjastosta pienen arkun, ja katosi se sylissään kartanosta.

Alekos Metokhites

Proedros Metokhites oli Filonin palojen aikaan jo vetäytymässä yöpuulle, kun palvelusväki tuli ja vaati hovin vanhinta katsomaan tapahtuvaa. "Fotiosin nimeen", huokaisi proedros, joka luuli, että kyse oli taas nuorten piikojen hupsutuksista vailla minkäänlaista vakavuutta. Kun edesmenneen arkon Fotiosin lapsuudenystävä näki, että Filonin kaupunkia söivät liekit eivät yhdestä, kahdesta, kolmesta, vaan puolesta tusinasta eri kohdasta, tiesi älykäs proedros ettei häntä oltu herätetty turhaan. Alekos Metokhites puki nopeasti päälleen, ja säntäsi ohjeistamaan hovin henkilökuntaa. Tietäessään arkon Fokionasin olevan poissa kartanosta, hänen ajatuksensa kohdistuivat paniikin hallitsemisen lisäksi hallitsijan perheeseen, Grigoriaan ja vain vuoden ikäiseen Nestorasiin. Proedros ryntäsi koputtamatta Grigorian makuutiloihin, ja komensi karkeasti tämän pukemaan, ottamaan Nestorasin valvojaltaan, ja suuntaamaan kartanon alakerran pohjoiseen varastohuoneeseen. Arkonin vaimo nousi vuoteestaan, paljasti hetkeksi Alekosille vartalonsa, ja alkoi pukeutumaan. Proedrosin silmät suurenivat näystä, ja päätään puistelleen hän säntäsi kartanon pohjakerrokseen hillitsemään palvelusväkeä, ja lähestulkoon törmäsi hengästyneeseen anthypatos Sratsimiriin. Pikaisen sananvaihdon jälkeen Dusan juoksi askelmia harppoen arkontikon yläkertaan, Alekosin valmistautuessa hoitamaan turvaan dynastian perillisen ja hänen äitinsä.

Filinosin kaarti

Suurimman osan Filinosin varusväestä lähdettyä sammuttamaan Filonin paloja, oli kartanoa jäänyt suojaamaan vain kahden käden sormin laskettava joukko, jota oli johtamassa kihdin vaivaama protospatharios Iakovos Iasites. Kaartin miehistä todella taistelukykyiseksi voitiin laskea vain spatharios Makis Labouzenos, joka kaartin viimeisenä henkiinjääneenä niittikin maahan puolen tusinaa maahantunkeutujaa, saaden kuitenkin surmansa itsekin. Harmaantunut Iakovos sai myös haluamanlaisensa kuoleman taistelussa, vaikkakaan ei onnistunut osumaan vastustajiinsa kertaakaan. Volosiin oli hyökkääjistä suunnannut pienehkö joukko, koska tunkeutujilla tuntui olevan hyvin tiedossa, että kaupungissa olisi vain muutama Filinosin kaartilainen. Vaikka kaartilaisia johti Volosissa pätevä spatharios Gavriil Anthemiotes, taistelu oli epäsuhtainen, ja kaikki Filinosin joukot Volosissa surmattiin.

Theodosia Filinos

Kun Theodosia Filinos, arkon Fokionasin äiti, havahtui kesken ompelutöidensä ylimääräiseen liikkeeseen kartanon käytävillä, hän oli ärsyyntynyt. Suvun matriarkka avasi ovensa vilkaistakseen mikä oli vialla, ja kuuli epämääräisiä huutoja tulipaloista. Miehensä kuoltua tulimyrskyssä, joka oli tappanut kerralla kahdeksan raavasta miestä, ei henkilökunnan epämääräinen huutelu tehnyt vaikutusta Theodosiaan, vaan hän jatkoi ompeluaan edes vilkaisematta ulos ikkunasta. Kun hän seuraavan kerran havahtui käsitöistään, oven avasi likainen Dusan Sratsimir. Antypatos oli paitsi likainen, niin myös verinen, ja selvästi haavoittunut. Theodosia Filinos oli tuolloin 43-vuotias, ja muutoin hyvinvoiva, mutta hänen kuulonsa oli ollut selvästi alentunut jo vuosia. Dusan käytti ääntään sen minkä pystyi, sylkien sanojen välissä veristä vaahtoa suustaan. "Katso...ulos..." Nyt arkonin äiti alkoi ymmärtää, että aikaisempi hälinä ei ollutkaan ollut turhanpäiväistä, vaan jotain vakavaa oli tapahtumassa. Sännättyään ikkunaan Theodosia näki Filonin palavan kukkuloiden juurella, ja kohdistaessaan katseensa arkontikon pihamaalle hän ynähti nähdessään Filinosin kaartin viimeisen miehen kaatuessa kuolleena maahan. Palvelusväkeen kuuluvat yrittivät paeta parhaansa mukaan, mutta miehet poikkeuksetta lyötiin kuoliaaksi ja naisia raiskattiin kartanon pihamaalla useammassa kohtaa. "Ne ovat...kohta täällä.", Dusan henkäili raskaasti. Theodosia katsoi armeliaasti anthypatosta, joka oli ollut hovissa jo ennen Fotiosin ja Theodosian avioliittoa, ja sinutteli tätä ensimmäisen kerran elämässään: "Dusan, olet palvellut meitä hyvin. Tee nyt työsi loppuun." Dusan Sratsimirin tikari, se sama jolla Fokionas Filinos oli harjoitellut veitsenheittoa, työntyi Theodosian kylkiluiden väliin millintarkasti, ja arkonin äidin sydän oli jo pysähtynyt anthypatoksen laskiessa hänen ruumiinsa hellästi lattialle. Samalla hetkellä makuuhuoneeseen rynnäköi joukko, joka oli lukumääräisesti liikaa haavoittuneen anthypatosin kunnolle.

Pako Kallimeasta

Fokionas Filinos saattoi olla valtakaudellaan välinpitämätön ja huoleton ympäröivästä maailmasta, mutta hänen hovinsa koostui kyvykkäistä miehistä, jotka olivat Filinos-dynastiaa turvatakseen tehneet töitä koko elämänsä. Vaikka Moroiannes-suvun hyökkäys tulikin yllätyksenä, se ei tarkoittanut, etteikö attentaatteihin olisi varauduttu. Katastrofin iskiessä hovin jäsenillä oli marssijärjestyksensä, ja sitä noudatettiin nytkin, vaikkakin arkon ja anthypatos puuttuivat joukosta. Kaaoksen keskellä akolouthos Akakios Kseron ja magistros Kiriakos Katiaros saattelivat Grigorian ja Nestorasin odottamaan kartanon pohjoiselle uloskäynnille. Pian dishypatos Gordan Sratsimir ja proedros Metokhites toivat paikalle kaartin miesten avustamina hevoset. Proedros totesi joukolle törmänneensä anthypatosiin, joka oli sanonut pitävänsä huolen itsestään. Magistros ja akolouthos yhdistivät arkaaisen ja jumalaisen magian taitonsa, loitsivat joukkoon liudan suojaustaikoja ja lopuksi näkymättömyyden, jonka jälkeen viisihenkinen joukko aloitti ratsastuksensa kohti pohjoista.

Muutaman minuutin paon jälkeen seurue pysähtyi hetkeksi miettimään vaihtoehtojaan kun Grigorian pysäytti ratsunsa huutaen: "Isoäiti!". Hoviseurue katseli ympärilleen hämmentyneenä, ennenkuin tajusi Theodosian puuttuvan joukosta. Pakosuunnitelmassa Theodosia Filinosin evakuointi oli kuulunut Dusanille, ja kun hän ei ollut paikalla, ei kukaan ollut kaaoksen keskellä ymmärtänyt ottaa asiaa hoidettavakseen. Asialle ei ollut mitään enää tehtävissä, ja matka jatkui Grigorian nyyhkyttäessä hiljaa nukkuva Nestoras povellaan.

Hovin suunnitelmat dynastian turvaamiseksi yltivät pidemmälle kuin arkontikon piha-alue. Vuonna 3027 dishypatosiksi hoviin tullut Gordan oli esittänyt proedrosille, että osa Filinos-dynastian varoista tulisi säilyttää Kallimean ulkopuolella varmuuden vuoksi. Tämä piti suunnitelmaa hyvänä, ja Filinosin kassasta siirrettiinkin pikkuhiljaa noin neljäsosa proedrosin kotimaahan Erdetriaan suojaan. Labouzenos-dynastian kanssa oli sovittu, että mikäli Filinos joskus joutuisi koskaan pakemaan Kallimeasta, olisivat naapurin joukot tarvittaessa vastaanottamassa pakenijoita Kuuvuorella. Magistros Katiaros lähettikin maagisin keinoin viestin kollegalleen Labousaan, jotta vastaanottokomitea olisi valmis turvaamaan pakolaisten matkaa.

Pakenevan Filinos-dynastian hovin ylittäessä rajan Kanmarosiin, Gordan Sratsimirista oli tietämättään tullut sukunsa päämies.

Seuraavana päivänä Labousassa maansa menettänyt, mutta vaimonsa ja poikansa luokseen saanut Kallimean viimeinen Filinos-dynastian arkon puhkesi lohduttomaan itkuun. Uutiset Filonista luettelivat karusti yllätyshyökkäyksessä menehtyneitä: Theodosia Filinos, Dusan Sratsimir, Gianni Katas, Iakovos Iasites, Gavriil Anthemiotes ja Labouzenosin oma jäsen, dynastian päämiehen Gerasimosin veljenpoika Makis. Näiden lisäksi kaikki Filinosin kaartilaiset ja kartanon henkilökunnan miespuoliset jäsenet oli tapettu, ja naisistakin henkiin jäi vain kolme, sekä henkilökunnan jäsenten neljä lasta. Kaikki naiset lapsineen pakenivat raiskattuina ja häväistyinä Filonista, osa hovin perässä Kanmarosiin kertomaan kaikki näkemänsä ja kuulemansa tapahtumat.

Kanmarosin arkon Gerasimos oli raivoissaan tapahtuneesta, mutta koska vahinko oli jo tapahtunut, eikä Labouzenosilla ollut välittömästi joukkoja käytettävissään vastatakseen Moroiannesin offensiiviin, jäi sukujen välille kytemään kauna salakavalassa hyökkäyksessä surmansa saaneen Makisin nimeen. Vastaavanlainen tilanne nähtiin myös Olbeiassa, jonka arkon Alkis Anthemiotes uutiset kuultuaan lähetti jo kaksi kentarhesiaan Olbos-joen törmälle odottamaan ylityskäskyä. Kun Moroiannesin palkkasotilasjoukot eivät kuitenkaan osoittaneet kiinnostusta rajajoen eteläpuolelle, sai Anthemiotesin protospatharios arkoninsa vetämään joukkonsa takaisin Imbrosin, joka olisi muutoin jäänyt täysin suojaamattomaksi. Alkis jäi odottamaan parempia aikoja kostaakseen veljenpoikansa kuoleman.

Hovin jäänteet kokoontuivat Labousassa neuvottelemaan tulevasta. Kallimean menetys toistaiseksi tunnustettiin, koska saatavilla ei ollut sotajoukkoja vastustamaan Moroiannesia välittömästi. Gerasimos Labouzenos lupasi Filinos-dynastian jäsenille turvapaikan, ja Fokionas oli jo suostumassa ehdotukseen, kun muu hovi vaati arkoniaan harkitsemaan uudelleen. Proedros Metokhites esitti, että dynastia hakisi turvapaikkaa Erdetriasta, ja näin ollen Kanmaros jäisi puskurialueeksi arkhontesien väliin siltä varalta, että Moroiannes suunnittelisi lähteä ajamaan takaa pakenevaa arkonia. Kun dishypatos Sratsimir ilmoitti hämmästyneelle hallitsijalleen, että osa tämän kassasta oli jo siirretty Erdetriaan, oli päätös helppo tehdä. Filinos-dynastian viimeiset rippeet aloittivat seuraavana aamuna matkan kohti Methymnaa vaisuissa tunnelmissa.

Viimeinen Kuolema

Filinosin kaartin kaaduttua urheassa, mutta toivottomassa taistelussa, oli Kallimea Moroiannesin hallussa.Ensimmäinen Moroiannes-dynastian jäsen astui sisään arkontikoon johtavasta portista vasta taistelujen tauottua. Panayiotis Moroiannes oli Panikos Moroiannesin vanhin poika, ja Kallimean tuleva arkon. Panayiotis katseli tyytyväisenä Filinosin kartanoalueella tapahtuneen verilöylyn jälkiä. Joukkojensa komentajalta hän kysyi huuliaan lipoen: "Missä hän on? Missä on Fokionas Filinos?" Komentaja pyöritti päätään hitaasti, kunnes myönsi ettei Kallimean kaadettu arkon ollut hyökkääjien hallussa. Panayiotis kirosi raskaasti, vasta kolme päivää aiemmin hänen vakoojansa olivat lähettäneet viestin, että arkon sukuineen ja hoveineen oli kartanollaan Filinossa. Hyökkäys oli käynnistetty ja suoritettu niin nopeasti kuin oli vain voitu, tarkoituksena niittää kuoliaaksi jokainen Filinos, ja ottaa hovin jäsenet haltuun, jotta heistä olisi saatu kiristettyä kaikki mahdollinen tieto. "Pentu?", Panayiotis sähähti. Komentaja veti syvään henkeä, ja pyöritti taas päätään. Patrikios Moroiannes oli kieltänyt kartanon ryöstelemisen ja vandalisoinnin, koska halusi siitä itselleen maaseutuasunnon. Filinosin kuuden sukupolven aikana keräämään omaisuutta Panikos piti henkilökohtaisesti itselleen kuuluvana, olisihan hänen mielestään Kallimean pitänyt noiden sukupolvien ajan kuulua Moroiannesille. Panayiotisille suvun päämies oli juhlallisesti luvannut kunnian päättää jokaisen Filinosin päivät, mutta nyt tuosta lupauksesta ei näyttävänyt syntyvän minkäälaista tulosta.

Panayiotis Moroiannesin tyytyväisyys verilöylystä vaihtui raivokkaaseen pettymykseen. Hän kiskaisi ensimmäiseltä tavoittamaltaan palkkasotilaalta kädestä Filinosin kellareista anastetun viiniruukun, ja siemaisi sen puolityhjäksi. Sitten Panayiotis päätti tappaa jonkun.

Mölisevä miesjoukko raahasi kartanosta pihalle uutta uhriaan, nuorta sisäkköä, joka oli löydetty piileskelemästä Theodosia Filinosin vaatekaapista. Panayiotis Moroiannes päätti ottaa kauniin neidon henkilökohtaiseksi sotasaaliikseen, ja tehdä sen tyylillä Fokionas Filinosin vuoteessa. Protestoivista palkkasotureista välittämättä Panayiotis alkoi raahata vastaantaistelevaa palvelijatarta takaisin sisälle, ja kartanon yläkertaan.

Moroiannesin dynastinen perijä ei ollut saanut tappaa yhtään Filinosia, eikä ollut ehtinyt aloittaa nuoren naisen häpäisemistäkään muutamaa kämmenlyöntiä enempää, kun häneltä taas vietiin elämän ilot keskeyttämällä raiskaaminen tökerösti. Joukkojen komentaja astui suoraan makuuhuoneeseen ja sanoi Panayiotisille, että tämän pitäisi tulla katsomaan jotain. Ja mielellään heti. Mietittyään hetken komentajankin raiskaamista, Panayiotis huokasi raskaasti, pyysi kauhusta vapisevaa neitokaista ystävällisesti odottamaan, ja kääntyi seuraamaan komentajaa. Tämä johdatti Panayiotisin kartanon toisen kerroksen yhteen käytävään, jonka varrella oli lukuisia makuutiloja. Käytävän päässä hääräsi muutama luihun näköinen palkkasoturi selät tulijoihin päin. Panayiotis vilkaisi komentajaa yht'aikaa kyllästyneesti, vihaisesti ja kysyvästi. "Tuolla käytävän päässä.", komentaja sanoi, "se näytti umpikujalta, mutta nämä pojat huomasivat jotain outoa. Siinä on salaovi, ja kohta se on auki." Moroiannes alkoi innostua, kenties Fokionas jälkikasvuineen olikin kartanossa, mutta olivat piiloutuneet salahuoneeseen. Kenties hän saisi vielä palkintonsa. Paikalle viittoiltiin kiireesti muutama miekkamies lisää turvaamaan sisään tunkeutumista.

Kun oven aukaisumekanismi saatiin laukeamaan, ja ovessa ei ollut ansoja, sisään rynnättiin vastarintaa odottaen. Salahuoneisto koostui kahdesta huoneesta, eikä ketään näkynyt ensimmäisessä tilassa. Rentoutuneempana joukkio eteni toiseen huoneeseen, joka oli selvästi makuuhuone. Ensimmäisinä oviaukosta kurkistaneet taistelijat höhähtivät helpottuneeseen nauruun, ja viittilöivät Panayiotisin peremmälle. Sängyllä istui yksinäinen yöpaitaan pukeutunut vanhus, jonka pitkät ohimoilta ja latvoista harmaantuneet hiukset roikkuivat valtoimenaan. Moroiannes astui lähemmäs vanhusta: "Kas, liekö tässä vanha proedos Katas. Ovat sitten jättäneet sinut tänne ypöyksin.", ilkeili Panayiotis vanhukselle samalla miehilleen naureskellen. Nähdessään laihan miehen kaluavan jotain, Panayiotis kumartui hiljaisen vanhuksen lähelle: "Ja nälkäkin näyttää olevan. Liekkö sinulla enää edes hampaita?", yhä naureskellen Panayiotis siirsi sormellaan hauraita hiuksia pois miehen kasvojen edestä. Tämän tehtyään tuleva Kallimean arkon nousi hitaasti pystyasentoon henkäisten vain "Horkosin nimeen...".

Panayiotis Moroiannes käskytti yhden miehistään komentamaan kaikki miehet muodostelmaan kartanon etupihalle, ja toisen hakemaan kaivosta ämpärillisen vettä. Sitten otti hän yöpaitaan pukeutunutta hahmoa hellästi käsikynkästä, ja talutti hänet huolellisesti alas portaita, ja ulos pihalle. Panayiotis odotti hetken, että hänen käskynsä saatiin toteutettua ja röyhisti sitten rintaansa: "Miehet, Fokionas Filinos pakeni meiltä. Me saamme hänet kyllä. Mutta nyt minä annan teille jotain paljon parempaa.", Panayiotis piti pienen tauon, :"Vieressäni seisoo ei kukaan muu kuin Olbosin hukuttaja, Sotiras Filinos!" Joukot alkoivat kuhista ja metelöidä epäuskoisesti. Ikäänsä nähden pahoin vankeudessa vanhettunut Sotiras laittoi käsissään pitämänsä perunan suuhunsa kuullessaan sanat "Olbosin hukuttaja" ja alkoi villisti taputtaa. Moroiannes hämmentyi hetkeksi, mutta jatkoi: "Tässä miehessä henkilöityy Filinosin pahuus, ja nyt se pahuus hukutetaan hänelle sopivalla tavalla!" Nauttittuaan mylvivästä yleisöstään hetken, mielipuolinen, Kallimean Filinos-dynastian viides arkon otti ohjat käsiinsä, polvistui, ja työnsi itse päänsä ämpäriin. Sotiras Filinos hukuttautui Filinosin kartanon kaivon jääkylmään veteen, Panayiotis Moroiannesin ja hänen palkka-armeijansa katsellessa toimitusta hämmentyneenä vierestä. Sotirasin oikean käden sormet laskivat koko tapahtuman ajan ituja perunan pinnasta, kunnes ote herposi, ja peruna putosi maahan.

Sotiras Filinos oli syrjäytetty kykenemättömänä hallitsemaan Perunakapinan jälkeen vuonna 3009. Hovi, ja hänen poikansa Fotios sulkivat entisen arkonin tiloihin, joihin oli pääsy vain arkonilla, proedosilla, ja tämän seurassa akoulouthosilla. Fotios Filinos kävi katsomassa isäänsä kerran, kertoessaan tälle Fokionasin syntymästä vuonna 3018. Fokionas Filinos ei vieraillut isoisänsä luona kertaakaan. Vuodesta 3009 vuoteen 3036, 27 vuoden ajan, Sotiras eli elämänsä aurinkoa näkemättä. Hän käytti aikansa kirjoittaessaan Logoumenaa uusiksi, ja laskiessaan ituja perunoista, joita prodreos toi hänelle uuden säkillisen joka viikko.

Maanpaossa

Kallimean äkillinen menetys tuntui tyrmäävään Fokionas Filinosin täysin. Hän ei ollut hallitsijavuosinakaan ollut erityisen lahjakas valtiomies, ja nyt kun Moroiannes-dynastiaa vastaan olisi pitänyt toimia nopeasti, Fokionasilla ei ollut avuja asian hoitamiseen. Filinosin hovista oli jäljellä vain rippeet, ja kohta ei niitäkään, kun Gordan Sratsimir ilmoitti kohteliaasti, että Filinosien ollessa hyvässä turvassa Erdetriassa, ja näiden vähiin kutistunut omaisuuden ollessa myös turvassa siltä osin kuin saattoi, hänen palveluksiaan dishypatosina ei enää tarvittaisi. Fokionas pyysi Sratsimireja pysymään Erdetriassa, mutta suvun uusi päämies oli tehnyt päätöksensä, ja Sratsimirit muuttivat Oreinan Ketigniin vuoden 3036 syksyllä. Akolouthos Kseron katsoi myös että Metokhitesin oma seurakunta oli uskonasioissa riittävän pätevää, ja poistui palvelemaan Kosmokratoria muilla tavoin. Magistros Katiarosia kaivattiin kotimaassaan Kyrenasissa, ja jäljelle jäi vain proedros Alekos Metokhites, joka ei poistunut minnekään, koska oli oman sukunsa mailla.

Alekos Metokhites oli elänyt elämänsä Filinosin hovissa, hänen isänsä oltua hovin magistros jo Sotiras Filinosin aikana. Alekos oli syntynyt samana vuonna kuin Fokionasin isä Fotios, ja oli ollut tämän paras ystävä. Menetettyään isänsä ja parhaan ystävänsä rajähdyksessä 3020, hänellä ei ollut elämässään ollut paljoa muutakaan kuin Filinosin hovi ja suku. Nyt hovi oli hajonnut, eikä suvustakaan ollut jäljellä kuin Fokionas, Grigoria ja pieni Nestoras. Alekos teki parhaansa saadakseen maanpaossa olevan hallitsijaperheen tuntemaan olonsa kotoisaksi uudessa asuinpaikassaan. Kun Fokionasilla ei tuntunut olevan suunnitelmia tulevaisuudelle, vaan hän tuntui olevan oudolla tapaa jopa tyytyväinen lisääntyneeseen aikaansa perheensä parissa, ei Alekos voinut muuta kuin esittää eronpyyntönsä entiselle Kallimean arkonille, ja siirtyä palvelemaan omaa sukuaan.

Kallimean tapahtumat aiheuttivat Ethyanian ja Faragian alueella runsaasti toimia, kun dynastiat huomasivat rauhansa rikkoutuneen, ja alkoivat varustamaan enemmän joukkoja myös rauhanaikana. Pian vain odoteltiin, että kuka olisi seuraava Suuren Skisman loppumainingeissa syrjityksi itsensä kokenut dynastia, joka ryhtyisi voimatoimin hankkimaan haluamaansa.

Fokionas Filinos jatkoi elämäänsä kuin olisi edelleen ollut hallitsija. Hänen ja Grigorian henkilökohtainen kulutuksensa säilyi ennallaan, vaikka suvulla ei ollut enää tuloja, ja dishypatosin Erdetriaan turvaan siirtämät varat vajenivat tasaisesti.

Vaikka Fokionas olikin valtiomiestasolla saamaton, sitä hän ei ollut makuuhuoneessa, vaan Grigoria vietti seuraavat yhdeksän vuotta joko raskaana tai raskaudesta toipuessa. Parille syntyi nopeaan tahtiin viisi lasta, joista yksi oli tyttö, Hermione, ja neljä poikia: Panagiotis, Akhilleas, Spiridon ja Spyro. Fokionas tuntui käsittäneen sukunsa historiasta ainakin sen, että yksi perijä ei ollut turvallinen tilanne. Näin Filinosin suvussa oli ensimmäistä kertaa kuuteen sukupolveen enemmän kuin yksi poikalapsi.

Kallimean viimeinen Filinos-arkon oli kohtuun mies kaikessa muussa ruumiinkulttuurissa kuin vaimonsa uuvuttamisessa. Hän nautti hyvästä ruoasta ja viinistä, muttei nauttinut niitä koskaan liikaa. Liikuntaa harrasti entinen arkon arvolleen sopivissa puitteissa, varoen koskaan kuitenkaan loukkaamatta itseään. Kenties saadessaan elää elämäänsä hallintomurheiden häntä rasittamatta, hän oli onnellinen nähdessään perheensä kasvavan suuresti rakastamansa Grigorian kanssa. Fokionas Filinos ei ollut suuri hallitsija, mutta hän oli hyvä ja lempeä isä kaikille kuudelle lapselleen, neljälle lapsenlapselleen, ja neljälle lapsenlapsenlapselleen, joiden kaikkien syntymien aikaan hän oli vielä hengissä. Fokionas Filinosin elämänliekki sammui vasta 81-vuoden iässä vuonna 3099. Hän oli malttamattomana odottanut tulevaa uuden vuoden -juhlaa, mutta iäkäs keho päätti antaa periksi vain kahdeksan päivää ennen vuoden vaihtumista. Fokionas kuoli samana päivänä kuin isänsä, 79 vuotta tämän kuoleman jälkeen.

Perhe

• Grigoria Filinos, (os.Gribas) (3011-3066), vaimo
• Nestoras Filinos, (3035-3111), poika
• Panagiotis Filinos, (3037), poika
• Akhilleas Filinos, (3038), poika
• Spiridon Filinos, (3040), poika
• Hermione Filinos, (3041-3090), tytär
• Spyro Filinos, (3044), poika

Hovin jäseniä

• Alekos Metokhites, proedros
• Leonidas Katakalos, dishypatos vuoteen 3027
• Gordan Sratsimir, dishypatos vuodesta 3027
• Dusan Sratsimir, anthypatos
• Akakios Kseron, akolouthos
• Kiriakos Katiaros, magistros
• Iakovos Iasites, protospatharios
• Gavriil Anthemiotes, spatharios
• Makis Labouzenos, spatharios

seuraavana Nestoras Filinos