Arkontiko Filinos

Arkontiko Filinos on Filinos-dynastian kotilinnan Foliakorakian välittömässä läheisyydessä Kallimean Filonissa sijaitseva kartano, jossa Filinos-dynastia on perinteisesti viettänyt kotilinnaansa runsaammin aikaa.

Onnistuttuaan Kallimean valloituskampanjassa Fukilos Filinos suuntasi välittömästi ehdittyään Filoniin tarkastamaan sukukartanonsa ja kotilinnansa kunnon. Fukilos oli verrattain tyytyväinen näkemäänsä, Moroiannesit olivat käyttäneet kartanoa maaseutukotinaan, eikä linnaakaan oltu päästetty rapistumaan.

Kun sana uuden arkonin saapumisesta kotipaikkaansa levisi, kansalaisten keskuudesta alkoi yksi toisensa jälkeen ilmestyä puutarhureita, keittiöhenkilökuntaa, tallipoikia ja muuta sekalaista henkilökuntaa, jotka ilmoittivat olevansa valmiita siirtymään Filinos-dynastian palvelukseen, mikäli arkon näin haluaisi. Henkilökunnan joukosta astui esiin myös jo harmaantunut mies, joka pyysi Fukilosia seuraamaan häntä arkontikon kellareiden syvyyksiin. Hieman jännittynyt, mutta itsevarma arkon tekikin näin, ja mies johdatti hänet pieneen syvennykseen kellarin käytävällä, ja irroitti seinästä kivenpalasen. "Kun kuulimme keväällä sodanjulistuksestanne, minä ja muutamat muut Filinos-dynastialle uskolliset aloimme piilottamaan sukunne muistoesineitä, jotta Moroiannesit eivät olisi niitä tuhonneet, ja ettei niitä olisi varastettu kaiken hälinän keskellä. Tässä on kaikki mitä onnistuimme säilyttämään, Suuren viinipikari ei tosin ollut täällä, mutta saatat löytää sen Dositheos Moroiannesin tavaroista. Hän näet piti tapanaan juoda siitä, vaikka tietenkin vain puolia pikarillisia."

Fukilos ei saattanut uskoa silmiään katsellessaan uskollisen dynastiansa palvelijan purkaessa pölyisistä kangaskääröistä Filinos-dynastian arvostetuimpia esineitä, joilla tosin oli enemmän muistoarvoa kuin rahallista sellaista. Esiin tuli Euthalionin lyhytmiekka, joka kupeillaan hän oli 18-vuotiaana lähtenyt Filonista Deioniin etsimään elämältä jotain muutakin kuin korppien kasvatusta, Panagiotakisin harppi, jolla hän oli suorittanut matemaattisia mittauksia, joita kaikkia ei vielä tänä päivänäkään ymmärretty täysin, ja Faidonin kulunut ja kellastunut Logoumena. Kääreistä löytyi myös Dusan Sratsimirin tikari ja Moroiannesien suuurimpana voitonmerkkinään pitämänsä Sotiras Filinosin pääkallo.

"Kiitos sinulle, uskollinen ystävä. Mutta kerropa, olen kuullut että dynastiani päämiehistä oli kokonainen käytävä täynnä muotokuvia, ovatko ne vielä tallella?, Fukilos kysyi. "Ne ovat kylläkin tallella, mutta surukseni minun täytyy todeta etteivät uudenveroisia", palvelija vastasi. "Ne ovat toisessa kellarissa, seuratkaa minua, teidän ylhäisyytenne." Palvelija johdatti Fukilosin varastotiloihin, jonka eräässä kolkassa, hämähäkinseittien ja paksun pölykerroksen peittämänä oli kasa perunasäkkejä, joiden lomasta pilkotti kehyksiä. Fukilos kävi läpi dynastiansa aiempien arkoneiden muotokuvia katsellen niitä pitkään, kuin imien itseensä aiempien sukupolvien viisautta ja salaisuuksia. Osa kuvista oli enemmän, osa vähemmän revenneitä, ja kaikissa oli yhtäläisesti epämääräisiä tahroja. "Moroiannesit tapasivat heitellä muotokuvia kananmunilla, ja joskus jopa niillä korpinmunilla, joista ei ollut kuoriutunut uutta sukupolvea koulutettavaksi. Ja joskus niihin heiteltiin kuulemma muutakin...eritteitä...mutta se oli ennen minun aikaani. Tänne kellariin ne on siirretty jo ennen Dositheosin aikaa, ja tänne ne sitten ovat unohtuneet." Fukilos nyrpisti nenäänsä yhtä paljon Moroiannesien kunniattomuudelle, kuin sillekin, etteivät nämä selvästikään olleet ymmärtäneet mitään hyvän taiteen päälle. Muotokuvat olivat kärsineet, se oli selvää, mutta Fukilos käski siirrättää ne kartanoon, jossa osaavat taiteilija saisivat tehdä parhaansa niiden konservoimiseksi sellaiseen kuntoon, että Filinosin suurmiehet pääsisivät jälleen koristamaan arkontiko Filinosin seiniä.

Noustuaan ylös kellareista Fukilos antoi käskyn saattaa arkontiko vakituisesti asuttavaan kuntoon. Uskolliselle Filinos-dynastian palvelijalle hän ilmoitti henkilökunnan ja paikalla olevan hovinsa kuullen: "Tämä mies, joka nimettömänä ja mitään pyytämättä astui eteeni ja auttoi dynastiaani säilyttämään sen muistot, edustaa sellaista lojaalisuutta, jota olen tottunut näkemään ja kokemaan vain ylimysten hovien pitkään palvelleissa jäsenissä. Ansioistaan nimitänkin täten hänet koko Filonissa työskentelevän henkilökuntani esimieheksi kaikkine siihen tehtävään kuuluvine etuineen.", Fukilos julisti. "Mutta Herrani...nimeni on Iraklis, enkä minä ole tuollaisen aseman arvoinen, minähän vain huolehdin siitä, etteivät varastoidut perunat pääse itämään liikaa...sukuni on tehnyt sitä jo pitkään." "Ah, Iraklis Idunnyppijä, Filinos-dynastia on neljän viimeisen sukupolven aikana oppinut syömään huonompaakin ruokaa kuin itäneet perunat, joskus meillä ei ole ollut edes rusinoita pullaan!", Fukilos vastasi saaden kuuntelijat naureskelemaan.

Iraklis myöntyi pakon edessä uuteen asemaansa, ja Filinosin arkontiko alkoi elämään uutta kukoistustaan sen perustajadynastian hallussa. Tuoreen isännän mieltä askarrutti haltuun saaduista esineistä huolimatta se, minne Filoniin oli kätketty Päämiesten Arkku.